Tagged with " kitinä"
helmi 28, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Yön tunteja

Yön tunteja

Viime yö oli Mitriltä varsinainen pohjanoteeraus. Poika aloitti kitinän puolilta öin, kun äiti ja iskä menivat nukkumaan ja jatkoi sitä aamuun asti. Lisäksi Mitri oli hereillä pitkiä jaksoja, varmaan tunnin, toista, kerrallaan. Miten ihmeessä poika jaksoikin!

Äiti oli jostain syystä nukkumaan mennessään ihan poikki, joten syötettyään pojan ja makoiltuaan hereillä olevan pojan vieressä vajaan tunnin antoi äiti Mitrin iskän viereen pötköttämään. Siinä poika jatkoi pimeän katon tuijottamista. Onneksi ei sentään vielä siinä vaiheessa nitissyt, vaan tuijotti hiljaa ja keskittyneesti. Jos pojan laittoi omaan sänkyyn, hyppäsi hän pystyyn ja aloitti kitinän, mutta vieressä poika oli rauhallinen.

Jossain vaiheessa yötä poika lienee vähän nukkunutkin, mutta aamuyöstä tyytyväisyys vaihtui vartin välein jatkuvaan kitinään. Kolmen, neljän maissa äiti syötti Mitrin ja sen jälkeen poika pääsi taas iskän viereen, sillä oli jälleen ihan hereillä. Peeveli sentään. Ja aamu-unien aikaan kitinä jatkui. Aaaargh.

Iskä oli yön jälkeen aika väsynyt ja levähti sohvalla Mitrin päiväunien aikana. Kun Mitri heräsi, ei iskällä enää ollut unirauhaa. Tökittyään iskän nenää ensin sormella, antoi poika siihen ison ja märän pusun. Ja silloin oli iskän koko nenä Mitrin suussa. Siihen iskä sitten lopulta havahtui.

Hetken päästä tuli Idakin iskän luo, kun huomasi, että tämä on hereillä. Sitten ei iskällä enää ollutkaan minkäänlaista nukkumarauhaa. Olohuoneessa oli päällä täysi hulabaloo.

Äiti ei osaa sanoa, mikä ihme poikaa yöllä vaivasi. Päivällä Mitri oli taas oma itsensä, ehkä hieman tavallista väsyneempi, mutta ei silti kitissyt tai natissut. Hampaitakaan ei vissiinkään ole tulossa, sillä poika ei kuolaa juuri yhtään. Flunssakin alkaa olla jo kohtuullisen hallinnassa, mitä nyt yskä vielä vaivaa, mutta ei sekään öisin, vaan enemmänkin päivisin kun poika hösää sinne tänne. Mitään uutta ei ole ihan lähiaikoina opittu, tuskin se kävelemään oppiminen enää tulee uniin. Eikä ole täysikuun aikakaan. Tosin, jos nyt luonnonilmiöistä yrittää syytä hakea, niin ulkona on kamala lumisade ja aikamoinen matalapaine (äitikin tuntee sen nivelissään). Voisiko se olla syynä pojan vähäuniseen yöhön? Sen kun tietäisi!

tammi 25, 2012 - Mitri-mussukka    2 kommentteja

Huh mikä yö ja voi mikä päivä!

Mitri laittaa nyt äidin ja iskän koville monellakin tavalla. Viimeiset kaksi yötä ovat olleet ihan mahdottomat ja poika on halunnut tissiä turhan tiheästi. Äiti on väsyksissään nukahtanut imettäessään niin sikeästi, ettei ole havahtunut nostamaan Mitriä takaisin omaan sänkyyn pojan syötyä. Poika on unissaan pyörinyt äidin ja iskän välissä niin mahdottomasti, että äidin sydän on melkein pompannut paikaltaan kun äiti lopulta herätessään on löytänyt pojan milloin miltäkin laidalta sänkyä. Ja sitten kun äiti on alkanut nostamaan Mitriä omaan sänkyyn on tämä herännyt uudelleen syömään, kun edellisestä syötöstä on ollut jo sen verran aikaa. Viime yönä poika otti lisäksi pitkän huutokonsertin aamuyön parhaina tunteina. Siihen heräsi jopa iskä joka nukkuu korvatulpat korvissa. Äiti puolestaan oli jo niin väsynyt, että nukkui pojan huudosta huolimatta.

Päivät ovat myös olleen täynnä kitinää. Mitri on ollut todella läheisyyden kipeä ja äidin kävely keittiöstä olkkariin (ne ovat käytännössä samaaa tilaa) on saanut pojan pois tolaltaan. Selvää eroahdostusta, mutta kyllä tässä nyt jotain muutakin on. Tänään äiti jo antoi ihan kokeilumielessä pojalle Panadolia, josko joku paikka on kipeä, mutta sillä ei ollut sanottavaa merkitystä pikku-ukon mielentilaan. Mikä ihme Mitrillä nyt on vialla?

Välillä Mitri on kuin itse aurinkoisuus (niin kauan kuin äiti on lähellä ja osallistuu leikkiin pojan kanssa), mutta voi jee kun pojan tuuli kääntyy nopeaan heti kun äidiltä ei saa riittävästi huomiota. Tämä ei ole nyt ollenkaan meidän hymypojan tapaista käytöstä. Voikohan meneillään olevalla auronkomyrksyllä olla jotain tekemistä tämän kanssa (kun mikään ei tunnu olevan vialla, niin syitä pitää hakea jo noinkin kaukaa!)?

Kärtyisyydestä huolimatta Mitri on ahkeraan testannut eilen opittua uutta taitoa, kävelyä, mutta huonosti nukutun yön jälkeen sekään ei ole oikein sujunut pojan odotusten mukaisesti. Ja sepäs vasta on harmittanut. Seisominen sen sijaan on onnistunut vähän paremmin.

Lelukorista löytyi äidin jugurttipullosta tekemä helistin ja se sai pojan irroittamaan otteensa tuesta.

Tästä lähtee hyvä ääni! Taustalla muuten näkyy Mitrin pöydän alle kenolleen parkkeeraaman työntökärryn valkoinen aisa. Meillä on tänään vähän rymytty.

Kaiken lisäksi pienet onnettomuudet ovat aiheuttaneet ylimääräistä jännitystä ja extra-kyyneleitä. Mitri muun muassa kiipeili ja konttaili olohuoneessa olevan vanhan pulpetin (näkyy kuvissa Mitrin pään takana) jalkatilassa ja ilmeisesti tukikäsi ei osunutkaan aivan sinne minne piti, joten poika kupsahti nenälleen. Tässä hössäkässä sitten kieli jäi hampaiden väliin (vaikka niitä on vain neljä, mutta ne sijaitsevat sekä ylhäällä että alhaalla, niin tällaistakin voi sattua) ja kielestä tuli aika lailla verta. Ja voi sitä huutoa! Hohhoijaa. Ei pojalta vauhtia puutu.