Päivyri

Tänä vuonna päätimme viettää juhannuksen kotona mökille lähtemisen sijaan.

Mikä ihana helle helli juhannuksen viettäjiä. Lapsille viritettiin takapihalle uima-allas ja voideltiin nahkaan isot suojakertoimet. Myös aikuiset nautivat myös auringon lämmöstä turvallisesti suojakertointen suojissa.

Ida roiskuttaa vettä Antonin päälle. Neidllä oli niin kiire altaaseen, että uimapuvun sijaan päällä on alkkarit.

Ei ollut pitkä Idan roiskutusvelka. Anton antaa takaisin täydeltä laidalta.

Mitrin herättyä päikkäreiltä altaassa polski koko lapsikatras (joka pian täydnetyi vielä naapurin lapsillakin). Ida on saanut jo uikkarit päälleen. Anton käy pelastamassa uimalasinsa Mitrin ulottuvilta.

Kyllä oli kuopuksella hymy herkässä. Ja mikäpä pojan oli nauttiessa nakuilusta.

Leikkimökkiin on jonoa.

Illansuussa takapihalle katettiin junannuspäivällinen.

Anton ja Ida varasivat silmää räpäyttämättä itselleen parhaat tuolit.

Idan juhannuslookkiin kuului Fian tekemä kukkaseppele ja Lillanilta saatu uusi kesämekko.

Äiti pistelee silliä topakkana.

Denny paimentaa ruokailunsa ohessa Idaa ja Antonia.

Mitri pisteli ensi lautasellisen iltapuuroa ja sen päälle neljä perunaa. Lisäksi vähän kurkkua ja muita salaatista löytyneitä herkkuja.

Ennen nukkumaan menoa poika kävi vielä iltauinnilla. Se oli taas se punainen puolisekuntinen jonka äiti katsoi muualle...

Tulipas todistettua, että juhannus kaupungissa voi olla ihan yhtä ihana kuin mökilläkin. Tietysti sillä erotuksella, että ennen kaupunkijuhannuksen viettoa ei tarvitse istua autossa neljää tuntia.

Myöhään eilen illalla Fia, Denny ja Anton tulivat kylään. Äiti kolkutteli heidän makuhuoneen oven takana jo yhdeksän jälkeen, sillä äiti tarvitsi autoa lainaan. Ida nimittäin poltti etusormensa leivänpaahtimessa heti päivän alettua ja äiti varasi ajan lääkäriin, jonne piti mennä autolla. Iskä oli töissä, joten äiti jotui lainaamaan Isakssonien autoa. Onneksi talossa oli auto juuri tänään!

Äiti ei tiedä, miten Ida yleensäkään ylsi ottamaan ruispalan itse paahtimesta, sillä äiti oli noin kaksi sekuntia selin tyttöön ottaessaan Mitrille lautasta. Sen äiti kyllä  tietää, että leipä oli todella kuuma ja tyttö ei ymmärtänyt löysätä otettaan, vaikka leipä kuinka poltti. No, komea rakkohan sormeen nousi. Onneksi sormessa ei ollut sen kummempaa. Lääkäri-täti määräsi palovammavoidetta ja pitämään sormen puhtaana ja rakon ehjänä.

Lääkärireissulla käytiin samalla ostamassa mansikoita kotiin Mitri-vahdiksi jääneelle Dennylle.

Onneksi Denny oli reilulla päällä ja tarjosi mansikoita koko poppoolle. Ne nautittiin jäätelön kanssa takapihalla. Ida kuljeskelee edes takaisin arskat päässä ja sormi pystyssä.

Oli tosi lämmin päivä ja äiti viritti päivänvarjon, jotta hiekkalaatikko ei olisi ollut niin paahteinen. Eipä Mitri tosin sen alla kauaa ollut, mutta ajatus sentään oli hyvä.

Illalla kun iskä oli tullut töistä käytiin Prismassa ostamassa juhannuksen ruoat. Kauppareissun päätteeksi lapset saivat jäätelöä. Tässä Ida esittelee sormeaan, jossa on komea tuppo. Tuppo on jo vaikka kuinka mones tälle päivälle, sillä aluksi äiti ei osannut laittaa sitä sillä tavalla, että se pysyisi menossa mukana.

Kaiken edellä kuvatun lisäksi Mitri jätti peukalonsa keittiön kaapin oven väliin ja Markus leikkasi sormestaan palasen silputessaan sipulia. Äidin sormet selvisivät tästä päivästä vahingoittumattomina.

Tänään ruokakauppareissulla käytiin optikkoliikkeessä ja ostettiin kummallekin lapselle uudet aurinkolasit. Mitri on tähän mennessä käyttänyt Idan vanhoja vauva-aikaisia aurinkolaseja, jotka alkavat olla jo aika naarmuiset. Poika tarvitsi siis uudet. Idalla on kahdetkin aurinkolasit, mutta kummissakin on sankojen sijaan nauha niskan takana. Nyt neiti sai isojen tyttöjen lasit, joissa on sangat. Ja tietysti niiden piti olla Hello Kitty-aurinkolasit. Aurinkolaseja saakin oll useammat, sillä syksyllä toiset voi ottaa dagikseen ja toiset pitää kotona.

Ida esitteli omia lasejaan mielellään ja olisi mennyt ne päässään nukkumaankin jo olisi annettu.

Mitri ei tykännyt omista arskoistaan ollenkaan. Äiti ei usko, että vika oli laseissa vaan siinä, että niitä yleensäkin piti käyttää.

Ida kävi neuvolalääkärissä ja siellä testattiin myös neidin näkö. Aiemmin terveydenhoitajan tekemä testi antoi jo osviittaa, mutta nyt lääkärikin totesi, että Ida ei näe kauas ihan niin hyvin kuin pitäisi. Molempien silmien yhteisnäkö on suunnilleen samaa luokkaa kuin äidillä ilman laseja. Lääkäri kirjoitti Idalle lähetteen tarkempiin näkötutkimuksiin ja pyysi valmistautumaan siihen, että neiti ehkä saa silmälasit.

Ida merorosvo-lookissa katselemassa ympyröitä, sydämiä ja neliöitä.

Kun äiti alkoi oikein ajattelemaan, niin pian hän hoksasi, että telkkaia katsoessaan Ida tulee usein ihan lähelle ruutua. Äiti on luullut, että ohjelma on vain niin jännä, että sitä pitää tihrustaa läheltä, mutta kyse taitaakin olla siitä, että jos ei näe kaukaa, pitää tulla lähemmäs. Lisäksi äiti on ihmetellyt, että neiti kompuroi niin usein, vaikka hänellä on sekä hyvä tasapaino että motoriikka. No, ehkäpä tämä näköasia selittää sitäkin. Nyt sitten vain odotetaan sitä aikaa silmälääkärille.

Iskä kävi kaivamassa äidin pyynnöstä kompostivessan alustaa kottikärryyn, jotta äiti saa kunnon kasvualustan Sevetistä tuoduille nauhuksille. Terassin laita on aika korkea järvenpuoleisesta päästä, koska maa viettää alaspäin, joten korkeat nauhukset ovat juuri oikea kasvivalinta tähän kohtaan. Kun ne kasvavat täyteen mittaansa, kukkavanat osuvat terassilla istuskellessa  juuri silmän korkeudelle, josta niitä on hyvä ihailla.

Kasvuvoimaa kompostimullasta kuopan pohjalle ja sitten taimet perään.

Sevetissä varmuuden vuoksi mukana olleet lyhythihaiset paidat pääsivät vihdoinkin käyttöön ja lapset nauttivat elämästä täysin rinnoin. Etelä-Savon heinikoiden kätöissä vaani kuitenkin muutama sata äkäistä sääskeä, jotka iskivät ärhäkkäästi kimppuun korkean heinikon suojista. Onneksi lapset oli voideltu päästä jalkoihin tehokkaalla sääskimyrkyllä, joten ulkoilusta selvittiin kunnialla.

Viinimarjapuskia tarkistamassa. Ida edellä, Mitri heti kintereillä.

Epätasainen heinikko vaatii tarkkuutta askeleelta ja hyvää tasapainoa. Hienosti Mitri selviää.

Letkukelan kotelo on yllättävän kiinnostava vekotin.

Isosiskon hali. Mitri laittaa vastaan sen kun kerkiää.

Iskä siistii pihaa. Ensin ajelu leikkurilla ja sitten loput pois raivaussahalla ja kas, viidakon keskeltä paljastuu mukavan avara pihamaa.

Ida auttaa iskää puistelemaan paitaa, joka on ihan heinäsilpussa.

Lopulta piha saatiin siistiksi ja samalla sääsketkin katosivat, kun niillä ei enää ollut sopivia piilopaikkoja. Alkoi tuntumaan ihan kesältä.

Äidillä oli kello soimassa perjantaiaamuna klo 06.00, jolloin oli määrä herätä ja lähteä ajamaan takaisin kohti kotia. Kuudelta oltiin kuitenkin menossa jo kaukana, sillä Mitri heräsi kukkumaan jo kolmen jälkeen. Puoli neljältä äiti päätti, että eiköhän aleta tekemään lähtöä, kun puolet porukasta on kuitenkin jo hereillä.

Puolentoista viikon vesisateet olivat ohi ja aurinko paistoi komeasti. Tietysti, kun oltiin lähdössä pois.

Puoli kuudelta autossa valmiina lähtöön.

Äiti menee istumaan Mitrin seuraksi takapenkille, Ida matkustaa Pyryn kanssa etupenkillä.

Matkalle oli varattu monenlaista viihdykettä, leluja ja piirrettyjä elokuvia.

Äiti antoi Idalle tutkittavaksi kirppispussin, jossa oli vaikka mitä. Tällainenkin löytyi.

Loppumatkasta ilma lämpeni aika lailla ja matkalaisilta vaatteet vähenivät.

Perillä mökillä oltiin vähän vaille yhdeksän illalla. Matkaan kului aikaa yli 15 tuntia. Kahden pikku mukulan kanssa se ei ole hassummin, tuumasi äiti.

Pyry jatkoi vielä matkaa kotiinsa Karjalohjalle. Loppumatka oli kuulema sujunut ihanasti hiljaisuudessa.