Äiti ja iskä kävivät tänään Norjassa ostoksilla ja ottivat Mitrin sekä Elinan mukaansa. Ida jäi mummon kanssa kotiin ja oli suunnattoman tyytyväinen, koska sai mummon kaiken huomion vain itselleen.
Pikkunallet ja niiden pikkupikku kalusteet olivat todellinen hitti ja niillä sai leikkiä, koska Mitri ei ollut paikalla. Ida innostui laulamaan leikkinsä ääneen.
heinä 17, 2012 - Perhe-elämääKommentit pois päältä artikkelissa Sääskiä sääskiä, enemmän sääskiä…
Koko poppoo lähti illalla pihalle haukkaamaan raitista ilmaa, sillä ulkona näytti olevan mukava tuuli, joka pitäisi sääsket loitolla. Lopulta kun kaikki olivat saaneet vaatteet päällensä ja päässeet ulos, tuuli olikin jo tyyntynyt ja sääsket pääsivät valloilleen. Äiti viihtyi ulkona viitisen minuuttia, mutta mummo, Elina, iskä ja muksut jaksoivat melkein vartin.
Mitri yrittää roikkua mukana, kun Ida pyöräilee. Sinnikäs poika ei voi päästää irti, joten meno on välillä hieman vaarallisen näköistä. Iskä menee hakemaan pikku-ukkoa muihin touhuihin.
Mummon rautapadat kukkivat keltaisena ja lilana orvokkimerenä. Elina houkuttelee Mitriä pois kastelukannujen kimpusta, sillä ne ovat täynnä vettä.
Kyllä on Elinalla tekemistä lasten kanssa, sillä kun Mitri juoksee tuonne, menee Ida jo toiseen suuntaan. No, mummo (joka on ottanut nämä kuvat) ja iskä auttavat.
Tällainen automatka sattuu kohdalle ehkä vain kerran elämässä. On aika uskomatonta, että lapset viihtyvät autossa, katsovat tyytyväisenä piirrettyjä, leikkivät keskenään, pienempi viihdyttää itseään kiskomalla vaikkapa sukkia jalasta ja isompia sipertää tyytyväisenä talouspaperista kukkia ja eläimiä sekä keksii muutenkin tekemistä tyhjästä. Ja tätä rauhaa kestää lähes koko matkan ajan, yhteensä 15 ja puoli tuntia.
Ida oli piirtänyt iskälle kartan, että löydetään perille. Oikeastaan kartta oli kotoa mökille, mutta Ida halusi, että siitä katsotaan myös reitti mökiltä mummolaan.
Kun äidin ei tarvinnut viihdyttää takapenkkiläisiä, ehti mamma hyvin tekemään vinopaulaa. Näitä valmistui reissun aikana kaksi.
Matkan varrella poikettiin Haaparannalle, jossa käytiin hampurilaisella ja ruokaostoksilla. Mitri hoksasi, että ilmapallosta näkee läpi. Ja sekös vasta oli hauskaa!
Viimeiset sata kilometriä ihailimme TODELLA synkkää taivasta, joka tarjoili sinisen ja harmaan sävyjä laidasta laitaan. Muutama salamakin välähteli silloin tällöin. Vähän vettä ripautti tien päälläkin, mutta kunnon kaatosade alkoi puoli tuntia perille pääsyn jälkeen.
Viime kesänä iskä aloitti ulkoeteisen rempan ja ajatteli, että eiköhän tuo parissa viikossa valmistu. Vaan toisin kävi. Urakka oli hieman suuritöisempi kuin ajateltiin. Tänä kesänä remppa on jatkunut ja yksi välivaihe, seinien ja katon panelointi, valmistui eilen. Tässä vähän kuvakavalkadia homman etenemisestä viime päivinä.
Tässä projekti ulkoapäin. Iskä sahaa panelit ulkona.
Sirkkeli laulaa.
Iskä halusi purkaa vanhan ja liian matalan katon kokonaan pois ja avata sen ihan ylös asti. Se oli fiksu ratkaisu, nyt eteinen ei enää ole ahdas vaan suorastaan avara. Myös pieni ikkuna sisä- ja ulkoeteisen välisessä seinässä vaihdettiin isompaa, että saadaan sisälle enemmän valoa.
Viimeisiä paneeleita viedään. Tämän jälkeen vielä pari seinää ja sitten alkaisi olla valmista.
Äidillä karkasi mopo käsistä viimejoulun alennusmyynneissä. Onneksi iskäkin piti ajatuksesta, että korkeaan tilaan sopii kattokruunu. Noh, ehkä nuo "kristallit" ovat muovia, mutta kivalta se silti näyttää.
Paneloinnin valmistuttua ikkunoillekin piti tehdä jotain. Koska lasit ovat paikoillaan, maalinpoisto ei onnistu kuumentamalla, vaan pitää käyttää "myrkkyjä". Yksi ikkuna on tehty, viisi vielä jäljellä.
Päällimmäinen maalikerros, keltainen, oli lateksimaalia, kuten äiti vähän arvelikin ja se kuoriutui pois tosi helposti. Alemmat kerrokset olivat öljymaalia ja niiden poistaminen vaati jo vähän enemmän vaivaa. Maali pitää poistaa, koska perinteisellä pellavaöljymaalilla, jota äiti haluaa käyttää, ei ole mitään järkeä maalata lateksimaalin päälle.
Niin, kyllä tässä hommaa riittää vielä hetkeksi. Ikkunoiden maalaamisen jälkeen tilaan laitetaan listat ovien ja ikkunoiden ympärille, seinäpaneelit maalataan, lattia vaihdetaan ja sitten alkaisi olemaan valmista. Taitaa mennä vielä kolmas kesä…
heinä 14, 2012 - Perhe-elämääKommentit pois päältä artikkelissa Lehmiä katsomassa
Mökin naapurissa on maatila, jossa on lehmiä. Ida on jo viime kesästä alkaen kärttänyt, että niitä pitäisi päästä katsomaan ja ”tehdä näin” [tämän sanoessan neiti näyttää käsillään lypsyliikettä]. Äiti on luvannut, että joku kerta lehmiä kyllä käydään katsomassa, mutta lypsyhommat tosin jätetään välistä.
Tänään sitten oli se päivä, kun äiti laittoi Mitrin rattaisiin ja pyysi Idan mukaan ja sitten mentiin. Eihän matkaa ollut kuin muutama sata metriä, mutta silti se tuntui varsinkin Idasta todella pitkältä, sillä lehmiä katsomaan meno jännitti neitiä.
Kylläpä lehmät olivatkin ihania! Neiti oli ihan liekeissä, kun pääsi näkemään eläimiä niin läheltä.
Muuu! Lehmät olivat vähintäänkin yhtä kiinnostuneita meistä, kuin me niistä. Vuorotellen ne kävivät aidan laidassa pällistelemässä.
Mitri tuijotti lehimiä rattaista täydellä intensiteetillä, osoitteli niitä ja jutteli niille omalla tyylillään: "Kah! Öööö. Kah!!! Tsö."
Niin, eipä sen ohjelman tarvitse tämän kummempaa olla. Tätäkin reissua muisteltiin illalla vielä uudelleen ja uudelleen ja Ida harmitteli, kun sadekuuro keskeytti lehmien ihmettelyn aivan liian pian.
Ida sai jokunen aika siten käyttöönsä äidin vanhan digikameran. Innostus kuvaamiseen lähti, kun Ida näki Lillanin häissä, kun Anton sai lainata vanhempiensa kameraa. Siitä lähtien Ida on vinkunut, että hänkin haluaa ottaa kuvia. Sattuneesta syystä äiti ei kuitenkaan ole ollut kovin innoissaan oman kameransa lainaamisesta. Mutta sitten iskä muisti, että miten olisi se vanha digipokkari. Sillä neidin on hyvä räpsiä menemään eikä äidin tarvitse pelätä, että oma kamera hajoaa.
Tilanne päällä, neiti ottaa kuvaa.
"Kato, Mitli, näitä minun ottamia kuvia!"
Keli on ollut aika sateinen ja sen vuoksi siellä täällä mökin pihalla pomppii pienenpieniä sammakoita. Ida innostui etsimään niitä ja sai luvan laittaa kaikki löytämäsnä hetkeksi sankoon, jossa niitä voi tarkastella lähemmin.
Täältä niitä löytyy, kun malttaa etsiä!
Sammakko syynissä.
Neidin mielestä sammakot olivat suunnattoman kiehtovia ja yhteen vaiheeseen niitä oli sankossa aika lailla. Siinä vaiheessa kun ne alkoivat salaperäisesti kuolla, päätti äiti, että nyt ne on aika päästää takaisin vapauteen. Pitkin hampain neiti uudet lemmikkinsä vapautti. Mutta vapautti kuitenkin.
Mitriä ei sammakkojahtiin päästetty, poika olisi luultavasti syönyt kaikki löytämänsä kurnuttajat. Sen sijaan Mitri touhusi pihalla äidin kastelukannun kanssa. Poika kasteli kukkia ihan samalla lailla kuin oli nähnyt äidinkin tekevän. Taustalla näkyy iskän projekti, jossa terassin liuskaan laitetaan laidat.
Ihana Ida 
Kommentit pois päältä artikkelissa Idan ja mummon yhteinen päivä 
