tammi 8, 2012 - Ihana Ida    Kommentit pois päältä artikkelissa ”Äiti minua pelottaa” – Ellenin synttärit

”Äiti minua pelottaa” – Ellenin synttärit

Äiti ja Ida kävivät tänään iltapäivällä Idan dagiskaverin Ellenin luona tämän 4-vuotissynttäreillä. Äiti tiesi kyllä etukäteen, että Ida ei halua mennä juhliin yksin ja oli siksi lupautunut mukaan tueksi ja turvaksi, mutta eipä äiti arvannut, että tukea tarvittaisiin niin paljon.

Ellenin pihalla Idaa alkoi jännittää, eikä neiti halunnut tulla edes ovelle päivänsankaria tervehtimään. Ulkona oli kylmä ja äitiä jo palelsi, mutta Ida vain tihrusti itkua nurkan takana, sillä neitiä jännitti aika lailla. ”Äiti, minua pelottaa kovasti”, neiti nyyhkytti, ”minä haluan kotiin”.

Pitkän suostuttelun (varmaan vartti) jälkeen sisään kuitenkin päästiin ja jotenkuten ulkovaatteetkin uskallettiin ottaa pois. Ida roikkui äidin sylissä uskaltamatta katsoa ketään muita vieraita tai päivänsankaria. Herkkupöydän ääressä äidin sylissä istuva neiti uskalsi kuiskata äidille, ettei halua kakkua, vaan keksiä ja niitä neiti saikin lautaselleen. Kun muut olivat jo syöneet, uskalsi Ida nakertaa varovasti keksinkulmaa ja vilkuili jo ympärilleen varovasti.

Sitten yhtäkkiä tyttö kuitenkin lämpesi ja uskaltautui liikkeelle. Onginta oli ihan kivaa, vaikka siinä äidin piti vielä olla kaverina, mutta sitten neiti oli jo kuin kotonaan (tai no ei onneksi ihan). Ellenin äiti ei ollutkaan yhtään niin pelottava kuin ensin oli tuntunut ja synttäreillä olikin mukavaa. Neiti pulputti siinä kun muutkin, leikki ja hyöri. Olihan juhlissa sentään enimmäkseen tuttuja kavereita dagiksesta.

Vähän ennen kotiinlähtöä neiti kävi vielä maistelemassa juhlaherkkuja, sillä ei juhlien alussa uskaltanut juuri mitään ottaa.

Ja kyllä oli Idan suu messingillä, kun lähitessä sai vielä mukaansa ihanan prinsessailmapallon. Voi autuutta! Kylläpä synttäreillä oli ollutkin kivaa!

tammi 8, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Perheleirillä Nurmijärvellä

Perheleirillä Nurmijärvellä

Loppiaisviikonloppu vierähti kuin siivillä, kun koko perhe vietti sen Nurmijärven Kiljavalla, Lomakoti Kotorannassa, jossa pidettiin Kolttasaamelaisperheiden kielileiri. Äiti oli tavallaan leirillä myös järjestäjänä, sillä kuuluu yhdistykseen, joka leiristä oli vastuussa.

Torstai-iltana iskän tullessä töistä lähdettiin ajelemaan Kiljavalle. Matka kesti reilun tunnin, sillä Klaukkalassa äiti kävi pikapikaa kaupassa ostamassa Mitrille paketin vaippoja.


Perjantaina ohjelma alkoi tutustumisella.

 


Mitrille tutustelu ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia ja poika kiertelikin leiriläisten joukossa itsekseen ja tyytyväisenä. Tässä Mitrillä on Vassin isosiskon Ee´ledin sisnatossu.

 


Lounaan jälkeen lähdettiin ulos. Ulkona oli tosi navakka tuuli ja koko ajan täytyi pysyä liikkeessä, että ei tullut kylmä. Mitrillä oli ensi kertaa kengät jalassaan ja äiti totesi, että pojalle täytyy ensi tilassa ostaa uuden vedenpitävät ja lämpimät kunnon talvikengät sekä talvihanskat samoilla ominaisuuksilla. Eihän nyt liikkuva pikku-ukko lapasilla ja kirpparikengillä ulkona pärjää!

 


Iskä ja Mitri laskivat Idan ohi. Neiti halusi sinnikkäästi tulla mäkeä alas yksinkin, vaikka rinne ei ollutkaan niitä helpoimpia.

 


Nokka vuotaa, mutta kivaa on! Uusia kavereita on tullut vaikka kuinka paljon ja hauskaa on olut myös se, että vanhoja kavereitakin on ollut leirillä paljon. Ida on ollut ihan elementissään, kun on saanut leikkiä muiden samanikäisten kanssa.

 


Mitri iskän sylissä. Poika ei oikein viihtynyt rattaissa (ei tietystikään!) kun muut touhusivat lumessa. Naruleikkiin Mitri pääsi mukaankin, kun äiti roikotti poikaa kainalossaan, mutta pelin jälkeen äidillä oli kyllä molemmat käsivarret aika krampissa.

 


Lauantai alkoi ruuiinosien opettelulla. Iskä ihmettelee Tiinan kanssa, mikä missäkin on.

 


Mitri opettelee ruumiinosia omalla tavallaan:  turha istua paikallaan, kun voi liikkua ja kokeilla, miten mikäkin osa toimii! Roikkuukohan poika tällä kertaa Even hihassa, vai kukakohan tukipuuna oli tällä kertaa, äiti ei edes muista.

 


Ihan kohta on ruoka. Leirillä syötiin hyvin ja tiheästi. Äiti oli erityisen tyytyväinen siihen, että keittiössä tehtiin ruoat myös ihan pienille ja Mitri sai herkutella jos sun minkälaisilla kasvissoseilla.

 


Lauantai-iltapäivän ohjelmassa oli leipomista, jota päästiin kokoeilemaan Lomakodin pihalla olevassa mökissä. Ida kauli piparitaikinaa kuin vanha tekijä ja hoki äidille koko ajan ”Minulla on kova nälkä”. Ja äidin piti tähän vastata, että ”No maista vähän sitä takinaa sitten”.

 


Piparien jälkeen tehtiin poropiirakkaa. Aka auttoi Idaa paprikan leikkaamisessa ja neiti jaksoi askarrella sen kimpussa pitkän tovin. Äiti ihan ihmetteli moista keskittymistä. Ja Pauliina paistinpannun varressa oli maailman kärsivällisin piirakkaporukan vetäjä. Eipä olis onnistunut äidiltä…

 


Lauantai-iltana ”isommille” lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa sillä aikaa kun vanhemmat saivat opiskella koltan alkeita. Pienimmät osallistujat kuuntelivat näitä oppeja kuitenkin aikuisten kanssa. Mitri morjestaa tässä Oivaa. Mika kuuntelee takana tarkkaan Tiinan opetuksia.

 


Aarne 1,5 kk, Oiva 3,5 kk ja Mitri melkein 8 kk. Leirin nuorimmat osanottajat vanhempiensa Even, Mikan ja Markuksen sylissä. Takana kurkkii Oivan äiti Piia.

 


Ei sen niin vakavaa tarvitse olla! Iltaa kohden vauhti kiihtyi kaikkina kolmena päivänä.

 


Sunnuntaiaamun viimeisissä leikeissä mörkö (äiti) lähti piiriin. Leena vielä odottaa lattialla, että hänet napataan mukaan.

Ja kyllä oli väki väsynyttä kun leirin lopuksi ajaa hurautti kotiin. Mitri nukahti illalla tuntia tavanomaista aiemmin, äiti ja iskä olivat ihan tööt ja Idakin kiekui ja kukkui ihan hervottomana ennen unille menemistä. Kivaa oli, ja ihan varmasti mennään uudelleenkin (jos sellainen tilaisuus tulee), mutta nyt tarvitsee ensin levätä kunnolla. Kiitos Kiljava, Kirkkonummi kuittaa.

tammi 3, 2012 - Ihana Ida, Mitri-mussukka    1 kommentti

Isosisko ja pikkuveli

Arki alkoi – iskä meni töihin, Ida dagikseen ja Mitri äiteineen jäi kotiin. Äidillä on vielä vähän flunssa ja nenä on tukkoinen pojallakin, joten koko päivä kökittiin sisähommissa. Äiti purki pois kaikki joulukoristeet, sillä vaikka vielä ei olekaan loppiainen, niin ei tunnu enää yhtään joululta. Siksipä koristeetkin joutivat pois. Pyykkikonekin on tänään laulanut ahkerasti, sillä äiti ei ole vieläkään saanut pestyksi kaikkia reissussa likaantuneita vaatteita. Niitä on muuten paljon!

Ida tuli dagiksesta täynnä tarmoa ja energiaa. Pienen puhuttelun jälkeen se saatiin kanavoitua äidin kultana olemiseksi äidin kakarana olemisen sijaan. Ihme kyllä, puhe auttoi!

Pikkuveljen kimpussa Ida on ollut koko illan. Ei niinkään ilkeyttään, vaan halatakseen ja ollakseen Mitrin lähellä. Isosiskon käsittelyssä Mitri hihkui ja kiljui, mutta äidin ja iskän mielestä meno olisi voinut olla rauhallisempaakin.

Ensin kunnon ote...

...sitten vähän painetaan alaspäin...

...tiukka nykäisy ylöspäin...

... ja siinä se on, isosiskon ihana hali pikkuveljelle!

Äiti muuten yllätti tänään Mitrin narskuttamasta hampaitaan, kun poika istui keittiön lattialla. Miten ihmeessä kahdella alahampaalla saa aikaan narskutusta, mietti äiti. Sitten välähti ja nopea tarkastus suuhun vahvisti epäilyksen. Vasen yläetuhammas on jo läpi ja oikea kuultaa siinä vieressä. Nyt äiti ymmärtää, miksi yöt viime aikoina ovat olleen niin risaisia. Eihän äiti yläikeniä osannut tarkkaillakaan, kun odotti ensin kahta hammasta alas lisää ennen yläriviä. No, Mitrille tulle näköjään hampaat ihan omassa tahdissaan ja ainakin tähän asti pareittain.

tammi 2, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Mitri on kova menijä

Mitri on kova menijä

Mitrin taidot liikkumisen saralla ovat ottaneet huimia harppauksia joululoman aikana. Poika oppi loman aikana konttaamaan ja etenee nyt kontaten kohtuullisen hyvin, vaikka kovin nopeaa eteneminen ei vielä ole. Onneksi, sillä nyt äiti ehtii vielä poiminaan pois lattialta Mitriltä kiellettyjä juttuja, joita kohti poika lähteee hihkuen menemään.

Matkalla alakerran portaiden suulta makuhuonetta kohti.

Nopeampi liikkuminen on tuonut mukanaan myös ongelman, sillä Idan huoneessa on aina lattialla pieniä legoja tai muita leluja. Mitirä ei voi sinne päästää ja äiti onkin pyytänyt Idan pitämään huoneensa oven kiinni. Se ei kuitenkaan estä neitiä kiusaamasta pikkuveljeään. Tänään Ida esimerkiksi työnteli oven alta juttuja, jotka sitten vetaisi heti pois kun Mitri niistä kiinnostui. Kun poika lopulta pääsi jutusta jujulle, nappasikin hän arvaamatta Idan "luottokortin" ja aiheutti kovan huudon oven toisella puolella. Ähä kutti, myhäili äiti.

Mitri seisoo tukea vasten jo aika hienosti, joten konttauskypärä on voitu jättää pois käytöstä. Tokihan keikahduksia vieläkin sattuu, mutta paljon harvemmin. Useimmiten poika pitää kiinni vain yhdellä kädellä ja touhuaa toisella jotain muuta, esimerkiksi tutkii lelua.

Idakin tahtoi mukaan kuvaan.

joulu 31, 2011 - Perhe-elämää    1 kommentti

”Äiti, minä näin, se oli ilotus!!”

Äiti onnistui jotenkin saamaan flunssan juuri uudeksi vuodeksi. Sen ei kuitenkaan annettu häiritä, vaan lähdettiin naapuriin juhlistamaan tulevaa ja jättämään hyvästit vanhalle vuodelle. Marjo oli tehnyt tosi hyviä blinejä, joilla aikuiset saivat herkutella. Idalle, Fridalle ja Gretalle oli tarjolla ranskalaisia perunoita, mutta eipä neiti malttanut ruokapöydän ääressä istua, kun lastenhuone oli täynnä kivoja leluja.

Laivatuliaisiksi naapuriin vietiin lasten ”shamppanjapullo”, jossa oli sisällä limsaa, mutta sen sai avata ihan kuten kuohuviinipullon.

Jonne sai kunnian avata lasten uuden vuoden juoman

Ida halusi laittaa tukkaan Fia-tädiltä saamansa hiuskamman ja äiti oli asiasta erittäin tyytyväinen. Kammalla tukan saa nopeasti ja helposti nätisti kiinni. Äiti kun ei ole mikään letti- eikä ponnarimestari vieläkään.

Mitri syö iltapuuroa. Mikähän siinä on, että lapsen suu muka aukeaa ja menee kiinni paremmin kun aikuinenkin aukoo ja sulkee suuta lusikan tahdissa? Ainakin se on hassun näkiöistä jos ei muuta.

Mitrikin meni kiltisti nukkumaan kahdeksalta. Poika nukutettiin vaunukoppaan aikuisten makuuhuoneeseen. Ehkä uni oli hieman katkonaisempaa kuin normaalisti, sillä viereisessä lastenhuoneessa kävi aika ajoin kova kiljuna, mutta loppujen loipuksi poika nukkui kuitenkin ihan hyvin. Muutaman kerran äiti kävi Mitriä syöttämässä illan aikana, sillä nukkuessa tulee kova nälkä.

Raketteja naapuritalojen yllä.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Ida sai valvoa puolille öin ja tulla ulos katsomaan raketteja. Rakettien näkeminen olikin jänittävää ja vähintään yhtä jännää oli niistä lähtevä pauke. Neiti oli ihan täpinöissään! Jo illan aikana ikkunasta näkyneen raketit olivat hurjan hienoja, ja neiti ihasteli niitä jo silloin: ”Ilotus, äiti, ilotus!” kiljahti Ida aina kun näki raketin.

Ida ja Frida ihmettelevät raketteja

Raketeista lähti kovasti savua, joka näkyi kun ilotulitteet valaisivat taivasta.

Pauke kesti aikansa, mutta loppui aika pian puolen yön jälkeen (ja hyvä niin).

Äiti, iskä, Ida ja Mitri toivottavat kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2012!

joulu 30, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Keinuva kotimatka

Keinuva kotimatka

Niin koitti torstai, ihan liian pian, sillä oli aika lähteä kotiin viikon kestäneen reissun jälkeen. Äiti ja iskä pakkasivat kamppeet autoon ja sitten lähdettiin. Fia ja Anton tulivat mukaan kauppaan, jonka jälkeen sanottiin hei-heit parkkipaikalla.

Icassa ostamassa kotiin vietäväksi ruokatavaroista, joita ei saa Suomesta.

Ida oli onnensa kukkuloilla, kun iskä antoi hänelle oman matkalipun (viikon takaisen lipun, tuoretta ei uskaltanut...)

Hytissä oli jos minkälaista hössäystä, ennen kuin lähdettiin syömään.

Iskä ja Mitri

Äiti virittää käsiin rannekkeita, jotka estävät pahoinvoinnin.

Mitri seisoo ikkunaa vasten ja katselee keskikäytävän maisemia. Hytti oli laivan 9. kerroksessa.

Ida sai ruoan jäkeen käydä Siljalandissa leikkimässä ja laskemassa mäkeä, mutta käynti jäi lyhyeksi, kun neiti alkoi heittelemään palloja eikä uskonut, että liukumäkeä ei saa laskea pää edellä. Aikansa touhua katseltuaan ja neitiä useasti kiellettyään äiti nappasi neitiä kädestä ja ilmoitti, että koska Ida ei osaa käyttäytyä oikein, lähdetään pois. Neiti sai täydet itkupotkuraivarit, jotka päättyivät vasta kun äiti oli kantanut raivoavan mukulan ulos käytävälle ja joku täti oli käynyt ”uhkaamassa”, että ellei Ida itse laita punaisia juhlakenkiä jalkaansa, niin täti kyllä mielellään ottaa ne itselleen.

Nukkumaan koko poppoo meni ajoissa, sillä kaikkia väsytti.

Iltasatua ei luettu, sillä kaikki kirjat jäivät autoon, mutta sen sijaan lapset saivat katsella alhaalla kulkevia ihmisiä. Se oli heidän mielestään vähintään yhtä jännää kuin iltasadun kuunteleminen.

Yöllä laiva keinui aivan mahdottomasti, sillä jouluinen myrskysarja ei ollut vieläkään ohi. Iskäkin, joka yleensä ei pienestä hätkähdä, oli valveilla ison osan yötä. Ida sen sijaan nukkui kuin tukki. Äiti valvoi myös, mutta ei onneksi voinut pahoin, sillä rannekkeet ja äidin niiden lisäksi ottamat lääkkeet auttoivat. Mitri nitisi omassa matkasängyssään ja poika nukkuikin suuren osan yötä äidin vieressä (joka ei muutenkaan nukkunut).

Aamupalalla väki oli väsynyttä.

Neidille ei ruoka maistunut. Ei mikään mitä aamiaisbuffetista löytyi.

Onneksi matka oli ohi ja päästiin kotiin. Taisi alkaa olla taisteluväsymystä jo itse kullakin unen määrästä riippumatta. Home sweet home.

joulu 28, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Antonin 6-vuotissyntymäpäivä

Antonin 6-vuotissyntymäpäivä

Antonilla oli tänään syntymäpäivä ja kuusivuotiaan tärkeää päivää juhlittiinkin koko päivän. Jo aamupalalla sankari sai ensimmäiset paketit.

Mitrin kiinnitys syöttötuoliin hoidettiin kaulahuiveilla

Äiti ja poika. Äidillä päällä eilen ostettu paita, josta tuli heti lempivaate.

Päivänsankari tykkää käydä ulkona kahvilla, joten koko poppoo ajai Amanantiin Torshällaan kahville. Äiti söi leivoksen ja iskäkin herkutteli kermatäytteiselle ihanuudella. Ida sai valita leipomokahvilasta IHAN mitä hausi ja otti… mehujään.

Äiti ja tytär

Idalla ja Mitrillä oli ihan omat jutut, jotka naurattivat kumpaakin kovasti.

Pikakäynti ulkona leikkipuistossa, päiväunet, siivous, lounaan syönti ja vielä mitä. Koko ajan tehtiin jotain ja kivaa oli.

Koko päivän riitti tekemistä ja vauhtia. Ida niinkin pysyi mukana, mutta Mitri otti kolmet päiväunet. Kovasti välillä haukotutti, mutta eipä poika silti juuri nitissyt.

Vihdoin neljältä alkoivat juhlat. Ida laittoi päälleen Erno-kummilta joululahjaksi saamansa Hello Kitty -mekon (kun se tuli paketista Ida sanoi heti, että ”Minä tykkään Elno-kummista”).

Vieraita on jo saapunut ja vauhti olohuoneessa sen mukaista.

Anton aukoi lahjoja minkä kerkesi ja Ida kurkki olan yli, mitä serkkupoika saa. Mitri "avusti" myös avaamisessa.

Väki valmistautuu kynttilöiden puhallukseen ja kakun leikkuuseen.

Oho, se tipahti ennen lautasta.

Onneksi ilta lopulta tuli, sillä äidin korvat eivät olisi kestäneet yhtään kauempaa. Huh, mitkä pirskeet!