tammi 17, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Fiksu mies huolehtii hampaistaan

Fiksu mies huolehtii hampaistaan

Mitrillä oli tänään aika elämänsä ensimmäiseen hammastarkastukseen. No, enemmänhän se oli äidin psyykkausta kuin lapsen hampaiden (niiden neljän) tarkastelua.

Mitri tutkii paikkoja suuhygienistin huoneessa. Poika on juuri maistanut penkkiä ja suuntaa nyt äidin luo.

Kolmessa vuodessa ohje oli muuttunut siten, että nyt aloitetaan jo vauvankin hampaiden harjaus tahnalla. Tahnaa laitetaan tosin vain ajatuksen verran. Ja kahdesti päivässä tämä harjataan, jolloin hammaspeikko pysyy poissa.

Mitri oli reipas poika ja kerkesi tutkimaan suuhygienistin huoneen jokaisen nurkan ja kolkan. Kiinnostavimmat olivat pöydän takana seinässä olevat ei minnekään johtavat vesiputkenpätkät, jotka olivat irti seinästä (siinä kohdalla oli varmaan joskus ollut allas ja hana). Niitä oli hyvä heilutella. Myös takaseinän laatikosto oli mukava, mutta äiti mokoma tuli väliin ennen kuin poika ehti tyhjentää sieltä mitään.

Lähtiessä kotiin viemiseksi saatiin vielä ensimmäinen oma hammasharja.

tammi 16, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Mitrin sitkeä räkätauti

Mitrin sitkeä räkätauti

Mitrin pitkään kestänyt flunssa ei meinaa mennä millään ohi. Viime torstaina poikaa käytettiin lääkärissä sen takia. Silloin pojan keuhkoputketkin olivat vähän ahtaalla ja siihen saatiin onneksi troppia. Tänään mentiin lääkäriin uudelleen, kun tauti ei vain ota talttuakseen. Lääkärin mukaan pojan henki stetoskoopilla kuultuna kulki nyt jo paremmiin, mutta äidin mielestä ilman parempi kulku ei kyllä millään tavalla käytännössä näy. Poika rohisee ja köhisee jopa pahemmin kuin viime viikolla.

Mitri syö Dubloa Idan ottamassa kuvassa.

Yölliset yskäkohtaukset jatkuvat todennäköisesti vielä noin viikon ja kuulema johtuvat siitä, että lima tulee keuhkoista pois ja ainoa tapa sen poistamiseen on yskiminen. Huoh. Onneksi nenä ei sentään enää vuoda niin kovasti kuin vielä loppuviikosta.

Mitri oli hieman flunssainen (vaikka tosin paranemaan päin) jo ennen kuin lähdettiin leirille toissa viikonloppuna ja leirin jälkeisellä viikolla tauti lähti kehittymään uuteen suuntaan ja muuttui limaiseksi. Nyt on siis menossa kolmas flunssaviikko. Olisipa tämä jo viimeinen!

tammi 15, 2012 - Ihana Ida    Kommentit pois päältä artikkelissa ”Äiti mulla ei oo YHTÄÄN kavelia….”

”Äiti mulla ei oo YHTÄÄN kavelia….”

Tänään on ollut tosi toimelias päivä. Päivällä Ida ja äiti olivat ulkona naapurin Fridan, Gretan ja Marjon kanssa ja illalla kävi kylässä Oliver ja Liinus vanhempiensa Saaran ja Matin kanssa.

Greta auttaa Idaa rattikelkan vetämisessä mäen päälle.

Ida on nauttinut kaverien saurasta koko päivän. Neidistä on kuitenkin tullut hieman drama queen, sillä aina kun on aika sanoa heiheit, alkaa kova ulina. Ida ei yksinkertaisesti halua lopettaa leikkiä. Tänäänkin kun piti lähteä pulkkamäestä sisään syömään, aloitti neiti konserttinsa. Räkä valuen pikku prinsessa tekeytyi maailman kurjimmin kohdelluksi lapsi-poloksi ja ulisi surkeuttaan pihalla istuen. ”Äiti, mulla ei oo yhtään kavelia, bähäääää!” ja sitä rataa. Hohhoijaa.

Äiti ei oikein tiedä, mitä tekisi tai mitä sanoisi, jotta ulinalta vältyttäisiin. Mikään kun ei tunnu tehoavan. Jostain syystä lopettamisen ja lähtemisen aiheuttama pettymys on neidille vain liian iso kestettäväksi, ja se purkautuu huutona ja kiukkuna. Tai ehkäpä äidin ei tarvitsekaan tietää, mitä teksisi, sillä ehkä mitään ei ole sen kummemmin tehtävissä. Ehkäpä aika tekee tehtävänsä? Tiedä häntä.

Kuka laskee kenenkin kanssa? Marjo menee pulkalla ja Ida taitaa mennä sinne myös. Äiti saa ottaa rattikelkan.

Greta tekee lumienkeliä. Marjo tällää Fridan paitaa housuihin, ettei selkään mene lunta.

Pallonheittokisat Liinuksen ja Oliverin kanssa. Oliver on juuri heittänyt, osuikohan sankoon? Liinus ja Ida odottavat vuoroa.

tammi 13, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Mitri kävelee kärryn kanssa

Mitri kävelee kärryn kanssa

Mitrin tasapaino on paranunut huimasti ja poika kävelee kärryn kanssa jo kohtuullisen sujuvasti.

Matkalla kärryn kanssa telkkarin luota ruokapöydän suuntaan

Mitri keskittyy omaan menemiseensä, vaikka Ida hyörii ja pyörii olkkarissa ympäriinsä.

Pöytää vasten on myös hyvä seisoskella.

Äiti ja iskä ovat vähän sitä mieltä, että enää ei mene kauaa, että poika oppii seisomaan ilman tukea. Hilkulla Mitri jo on, sillä aina välillä kun poika unohtaa seisoessaan pitää kiinni, pysyy hän pystyssä hetken aikaa ennen kuin pyllähtää alas.

Kävely ilman tukea vaatii vielä kyllä jonkun viikon, se on sen verran hankalampi juttu.

tammi 11, 2012 - Äidin kotkotuksia    1 kommentti

Videohommia ja junalla ajelua

Aamulla äiti hyppäsi Mitrin kanssa iskän kyytiin, sillä tänään äidin oli määrä lähteä Pauliinan luo käsittelemään perheleirillä kuvattuja videoita. Ida vietiin dagikseen, sillä jos  täytyy tehdä töitä, se ei taatusti onnistu kaksi lasta lahkeissa roikkuen. Äitiä kyllä harmitti jättää Ida reissusta pois, mutta täytyy tehdä sitten leikkireissu erikseen, äiti tuumi.

Lasten unien aikaan saatiinkin hienosti aloitettua videojutut ja puhuttua tärkeitä ja väheän tärkeitä asioita.

Äidin oli tarkoitus tulla kotiin iskän kyydissä ja ajan säästämiseksi ajastaa bussilla iskän luo töihin. Pauliina lupasi tulla saattaaan äidin bussille, joten äiti ei ollut lainkaan huolissaan ettei ollut ihan varma, mistä bussi lähtee. Puettiin muksut ja lähdettiin siis kahden naisen ja kolmen lapsen ratasyksikkönä liikenteeseen sohjoisille kaduille.

Kun oikea pysäkki lopulta löytyi, oli bussi jo mennyt moneen kertaan. Ei äidillä käynyt mielessä, että Pauliinan kotikulmilla menee busseja hieman enemmän ja hieman useammasta paikasta kuin täällä kaukana Kehä III:n takana. Ei niitä voi kaikkia ulkoa muistaa, varsinkaan sellaisia, joita ei itse käytä. Ja Pauliina oletti, että kun äiti surffasi bussiaikatauluja netistä ja katsoi karttaa, että äiti tietäisi, mistä bussi lähtee. Vaan toisin kävi, sillä äitihän on aina ollut todella hyvä kartanlukija ja suunnistaja.

No, eipä mennyt sormi suuhun emännillä kuitenkaan, suunnitelmaa muutettiin siten, että äiti ottaisikin junan. Se tosin tarkoitti uutta pikaravia rattaiden kanssa takaisin samaan suuntaan (tai äiti ainakin luulee, että samaan suuntaan) mistä juuri tultiin.

Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin. Hikisenä, mutta onnellisenä äiti ehti junaan ja Mitri oli sopivasti nukahtanut rattaisiin ja ehti nukkua siinä sopivasti ettei ollut kärtyinen. Äiti ajoi junalla Pasilaan ja ehti toiseenkin junaan. Lisäksi äiti ehti kuin ehtikin ajoissa iskän luo töihin. Sieltä ehdittiin sitten hyvin hakemaan Idaa dagiksesta ja sitten äiti ehti hyvin viemään Idaa tanssitunnille, jonka aikana iskä ehti tehdä ruoan. Ja ruoka oli hyvää. Ihan hyvä päivä tänään siis.

"No sehän nukahti", kurkkaa Pauliina Mitriä rattaissa, kun ollaan saavuttu juna-asemalle.

 

tammi 10, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Meillä asuu pikkupoika joka ehtii joka paikkaan

Meillä asuu pikkupoika joka ehtii joka paikkaan

Joo-o, tuumasi äiti tänään, kun yritti pitää Mitrin poissa kissanruokakipoilta. Silloin kun poika oppi konttaamaan, nostettiin kipot keittiössä väliaikaisesti olevan arkkupenkin päälle, mutta nyt Mitri on oppinut nousemaan seisaalleen, joten kipoille pitäisi löytää uusi paikka. Keittiöstä sitä ei kyllä taiuda löytyä, ellei äiti salli kissoille pääsyä joko ruokapöydän päätyyn tai keittiön jollekin muulle tasolle ja sitä äiti ei aio tehdä. Joku raja sentään. Voipa olla, että ruokakipot täytyy väliaikaisesti laittaa alakertaan.

Aijai, mitä täältä löytyykään!

Aina kun äidin silmä välttää, lähtee Mitri hivuttamaan itseään kippoja päin. Käsiä on niin kiva huljutella vesikipossa ja ne kissan ruokapapanat, ne on niiiiin kiinnostavia. Poikaa naurattaa joka kerta aivan mahdottomasti, jos äiti huomaan hänen aikeensa ja lähtee perään. Ja silloin konttausvauhti kiihtyy suorastaan huippulukemiin. Jos sattuu niin, että Mitri pääsee kipoille äidin huomaamatta, on kotona hiirenhiljaista. Poika ei päästä ääntäkään, vaan keskittyy tutkimaan ”kiellettyä hedelmää” kaikessa rauhassa.

tammi 9, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Iltasadun aikaan lastenhuoneessa

Iltasadun aikaan lastenhuoneessa

Iskä lukee Idalle iltasatua. Mitri ei malttanut istua iskän sylissä paikallaan ja äiti haki pojan pois, mutta Mitripä konttasikin takaisin, sillä neidin huoneen laittialla on aina jotain kiinnostavaa tutkittavaa.