helmi 7, 2012 - Ihana Ida    Kommentit pois päältä artikkelissa Pikkuneidin korvien putkitus numero viisi

Pikkuneidin korvien putkitus numero viisi

Huulihalkion takia Idalle tulee helposti liimakorva, jos välikorvat eivät ole kunnolla ilmastoitu putkien avulla. Idan vasemman korvan putki on ollut tukossa muutaman kuukauden ja korvaa on käyty siksi tarkistuttamassa kuukauden välein. Viime käynnin jälkeen äiti päätti, että nyt riittää tarkistelut, laitetaan uudet putket, niin päästään tarkistelusta. Äiti varasi saman tien ajan putkitukseen. Ja tänään on se päivä. Aiemminkin olisi päässyt, mutta äiti halusi, että kun mitään kiirettä korvien puolesta ei ole, laitetaan putket sitten kun iskäkin on kotona.

Ja kuin kohtalon ivaa, viime viikolla vasen korva sitten tulehtui. Putkitus tuli siis kreivin aikaan (onneksi tulehdus ei estä putkitusta). Lisäksi iskä jutteli neidin kanssa eräänä iltana ”vakavia” ja sai selville, että neti ei kuule kunnolla sillä korvalla, jossa putki ei ole kunnolla paikoillaan. Sekin vielä!

Aika oli puoli kolmelta Mehiläisen lastensairaala Ruusulassa Töölössä ja neidin piti sitä ennen olla neljä tuntia syömättä ja kaksi juomatta.

Ida otti sairaalaan mukaan tueksi ja turvaksi uninallen, joka matkusti neidin mukana autossa tällä tavalla. Ida itse katsoo elokuvaa DVD:ltä.

Mukaan sairaalaan lähtivät myös iskä, äiti ja Mitri. Ohjeiden mukaan lapsella piti olla kaksi aikuista mukana, jos kuljetus hoidettiin omalla autolla, jolloin toinen aikuisista saa ajaa rauhassa ja toinen voi huolehtia potilaasta.

Ennen toimenpidettä Ida ja Mitri tutkivat, mitä kaikkeä leluhuoneesta löytyy. Mitri myös maistoi kaikkea... äiti toivoo hartaasti, ettei mukaan tarttunut mitään ylimääräisiä pöpöjä!

Ida pääsi leikkaussaliin iskän ja äidin kanssa ja Mitrikin oli mukana. Neidin nukahdettua lääkärit aloittivat työnsä ja muut poistuivat. Putkitus kesti 10–15 minuttia ja sujui hyvin. Korvassa oli ollut vähän liimaa, ja se oli ollut juoksevaa eikä kovin paksua.

Ida heräsi nukutuksesta rivakasti eikä neidille tullut pahaa oloa kuten ei aiemmillakaan kerroilla. Neiti istuskeli puolipökerryksissä ensin iskän ja sitten äidin sylissä ja lopulta halusi leikkihuoneeseen jatkamaan leikkejä. Pillimehun juomisen jälkeen Ida saikin luvan lähteä kotiin. Ja siinä oikeastaan se. Loppupäivä otettiin rauhallisesti ja illalla mentiin normaalisti nukkumaan.

P.S. Nyt myös vasen korva kuulee yhtä hyvin kuin oikea. Jos neiti ei siis tunnu kuulevan jotain äidin pyyntöjä, vika on sitten kovakorvaisuudessa, eikä kuulossa.

helmi 6, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Asioilla

Asioilla

Iskällä alkoi kuuden viikon isyysloma ja äiti aloitti samaan aikaan kesälomansa. Ida on myös lomalla dagiksesta. Ja Mitri ei vielä mistään muusta kuin lomasta tiedäkään. Yhtä lomaa koko perheellä! Sen kunniaksi koko poppoo lähti kaikessa rauhassa keskellä päivä ostoksille. Vaikka oli Saamelaisten kansallispäivä, ei se aiheuttanut tällä kertaa mitään erityistoimenpiteitä.

Iskä sai aloittaa lomansa, kuinkas muutenkaan kuin pukemalla lapset lähtökuntoon. Voi, kyllä äiti nautti!

Tässä hommassa tulee hiki kaikille, jos lapset alkavat laittamaan hanttiin. Joskus pukeminen sujuu näin sopuisasti.

Päivän projektina oli ostaa muun muassa u-kiskon kattokiinnikkeitä. Niitä oli metsästetty kissojen ja koirien kanssa vähän sieltä sun täältä, mutta koska kumpikaan ei tiennyt miltä ne näyttävät, vaikeutti se ostamista. Äiti yhdet kiinnikkeet jo muutama päivä sitten osti, mutta ne olivat (kuinkas muuten) väärät.

Loppujen lopuksi kiinnikkeet löytyivät kolmannesta kaupasta. Niillä on tarkoitus laittaa verhotanko eteiseen, jotta ulkovaatetangon yläpuolella olevat hyllyt (ja niillä olevat tavarat) saadaan piiloon. Äiti on ommellut jo verhonkin ja se odottaa silitettynä vierashuoneen sängynpäädyn päällä, että tanko saadaan paikalleen. Ja nyt siis vihdoin kiinnikkeet löytyivät. Ai niin, ja käyttämätöntä u-kiskoa siis löytyi varastosta entisten asukkaiden jäljiltä.

"Tässä äidille kiinnikkeet ja kapea maalitela, olkaas hyvä!"

Ostosreissulta lähti mukaan myös iskälle kunnon talvikengät, uusi kovalevy äidin läppäriin ja Idalle pinkki lumilapio. Mitri sai tällä kertaa vain kokemusta.

Ehti tulla hämärä, ennen kuin kaikki asiat oli hoidettu.

Kotimatkalla taivaalla kumotti komea kuu, jota äiti yritti kuvata liikkuvasta autosta tuulilasin läpi. Kuvan perävyys on vähän niin ja näin, mutta tunnelma sitäkin parempi.

helmi 5, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Äänestämässä

Äänestämässä

Ulkona paukkui viidentoista asteen pakkanen. Äiti ja iskä olivat menossa äänestämään Suomelle uutta presidenttiä ja samalla reissulla käytiin päiväkävelyllä.

Ida pääsi pulkka-ajelulle ja Mitri matkusti rattaissa.

Äiti ja mukulat. Takana näkyvät kodin autotallit.

Äänestyksen jälkeen kiipeilemässä koulun leikkipihalla.

Mitri katselee Idan riehumista rattaista.

Liukumäessä. Neidillä on päässään lääkärireissulla ostettu uusi karvalakki, jota neiti ei olisi halunnut laittaa päähänsä niin millään. Samaan aikaan ostettiin nimittäin ihana liila pipo, joka olisi ollut mieluisampi.

Viuuu, mäkeä alas vauhdilla. Eikä tietystikään istualtaan, vaan mahallaan.

helmi 2, 2012 - Ihana Ida, Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Korvatulehdus

Korvatulehdus

Ida alkoi eilen illalla aivan yhtäkkiä valittamaan korvakipua. Kipu oli niin kova, että neiti makoili sohvalla ja väänsi itkua. Äiti antoi Idalle Panadolit ja auttoi neidin omaan sänkyyn lepäämään. Sinne neiti oli nukahtanut alle aikayksikön.

Aamulla äiti soitti Pikkujättiin, jossa lapsia yleensä käytetään lääkärissä, ja varasi illaksi ajan korvalääkärille. Taisi muutamalla muullakin olla korvaongelmia, sillä Tapiolan toimipisteessä, jossa yleensä käydään ei ollut yhtään vapaata aikaa korvalääkärille, mutta onneksi Myyrmäkeen pääsi.

Iskä lähti ajoissa töistä, jotta ehtisi hakea äidin ja lapset kotoa ja sitten ehdittäisiin varttia yli viideksi takaisin Myyräkeen, iskän työpaikan viereen. Keli oli mitä parhain, lunta tuprutti taivaan täydeltä ja tuuli kovasti. Muun muassa Lahden moottoritiellä oli samaan aikaan valtava ketjukolari, kun ihmiset ajoivat ihan miten sattuu, vaikka näkyvyys oli tosi huono. Kehä III:lla, jota pitkin lääkäriin mentiin, ei juurikaan liikennettä ollut ja näkyvyyskin oli ihan hyvä.

Kehä III itään klo 16 ja 17 välillä. Tuuli on ja liikenne ovat putsanneet tien pinnan, mutta liukas se silti on vaikkei pölisekään.

Perillä oltiin ajoissa ja iskä lähti neidin kanssa lääkäriin äidin mennessä Mitrin kanssa hanskaostoksille (sillä lääkäriasea sijaitsee kauppakeskuksen yläkerrassa). Eikä ennyt kauaakaan kun lääkärissä kävijät jo tulivat – noin kaksi minuuttia ennen lääkäriajan alkamista – sillä vastaanotolle oli päässyt heti kun iskä ja Ida olivat lääkäriasemalle saapuneet. Diagnoosina korvatulehdus, kuten äiti arvelikin, ja tuomisina antibioottiresepti.

Lääkärin ja hanskaostosten jälkeen mentiin kahville ja syömään Kulmakonditoriaan. Ida ei halunnut ruokaa (ja tosi huonosti ruoka neidille onkin maistunut nyt korvan ollessa kipeä) joten hän sai jäätelöä. Sekään ei tosin neidille oikein maistunut. Äiti ja iskä söivät isot salaatit ja Mitri veti ison annoksen purkkiruokaa.

Ida ei halua että äiti ottaa kuvan, kun jäätelö ei maistukaan hyvälle. Pillimehu onneksi kuitenkin upposi.

Mitrin päivällinen tulee purkista.

Kun lopulta päästiin lähtemään kotiin oli kello jo seitsemän. Mitri-sissi sinnitteli autossa hereillä koko kotimatkan ja katsoi elokuvaa. Äiti oli enemmän kuin tyytyväinen ja tosi yllättynyt, ettei poika nukahtanut, sillä muuten olisi yöunille nukahtaisesta tullut kova ruljanssi.

tammi 31, 2012 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Kymmenen kiloa rikki

Mitri ja äiti kävivät tänään neuvolan lääkärissä. Puntari näytti melkein 10,5 kiloa ja pituutta miehelle oli kertynyt reilut 72 senttiä.

Neuvolapäivä alkoi varsin aikaisin, sillä äidillä oli vähän kurkku kipeä ja äiti ei halunnut kävellä neuvolaan. Ulkona oli pakkasta lähes -15 astetta (toim. huom. etelän -15 vastaa pohjoisen -25:ä, koska täällä ilma on kosteampaa). Lisäksi tuuli kylmästi. Siispä äidin ja Mitrin piti herätä samaan aikaan kun iskä lähtee töihin ja Ida dagikseen, jotta äiti saisi auton käyttöönsä.

Liian aikainen herätys sotki Mitrin unet koko päiväksi. Aamulla autossa nukkunut poika ei nukkunutkaan riittävän pitkiä päiväunia. Liian vähäisillä unilla poika olikin sitten aika kärtyisellä ja huomionkipeällä päällä koko ajan. Ja iltapäivällä  kun äidin olisi pitänyt hakea Ida ajoissa ja mennä iskääkin hakemaan ajoissa, meni sekin homma löperiksi, sillä silloin Mitri nukkui makeasti omassa sängyssään. Lopulta äidin piti herättää poika, vaikka ei olisi millään raskinut.

Mutta takaisin neuvolaan. Kerrankin aika oli juuri silloin kun sitä tarvittiin! Lääkäri kuunteli äidin vuodatusta  Mitrin pitkittyneestä yskästä sekä silmätulehduksesta ja neuvolan täti risaisista öistä ja liian tiheistä yösyötöistä. Ja Mitri touhusi edes takaisin eikä ollut sekuntiakaan paikallaan. Äidin harmiksi pian piti jo lähteä, sillä olisi äidillä ollut asiaa vielä toisenkin kolmen vartin verran. Mutta täytyy jatkaa pohdintoja parin viikon päästä, sillä silloin täytyy tulla uudestaan. Nyt Mitrille ei nimittäin voinut antaa influenssarokotuksen vahvistuspiikkiä, kun pikku-ukko ei ollut ihan terve.

Yliväsynyt poika kiukuttelee neuvolan eteisen lattialla valmiiksi puettuna sillä aikaa kun äiti laittaa omat ulkovaatteet päälle.

tammi 30, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Mitrin taidot karttuvat

Mitrin taidot karttuvat

Mitri osaa kontata yli esteiden. Tällainen este voi esimerkiksi olla lastenvaunujen alataso tai lattialla situvan aikuisen jalat.

Mitri osaa seisoa ilman tukea ja ottaa muutaman askeleen tuetta. Myös kengät jalassa.

Mitri osaa kurotella tavaroita pöydän tai muun tason päältä.

Tulppaanivaasi on onneksi sen verran kaukana tason päällä, että vaikka Mitri sitä yltää koskettaa, ei poika saa sitä alas.

Mitri osaa kurkistaa sohvan alle ja katsoa kuinka pitkälle lelu sen alle on vierinyt. Mitri osa myös painaa päänsä alas, kun kömpii jonkun matalan jutun alitse.

Mitri osaa päristellä, mammattaa, papattaa ja jutella vauvakieltä. Mitri osaa myös inkkarihuutoa, jos aikuinen taputtelee kädellä pojan suulle.

Mitri osaa tulla kun häntä kutsuu.

Mitri osaa ojentaa tavaran kun sitä häneltä pyytää (niin halutessaan).

Mitri osaa melkein pinsettiotteen, mutta ei vielä ihan. Tätä on viime päivät harjoiteltu talkkuna-muroilla, tai ”palloilla” kuten Ida niitä kutsuu.

Mitri osaa syödä ruokaa, jossa on pieniä (hänen) sormenpään kokoisia palasia esim. porkkanaa tai makaroonia.

Mitri osaa juoda nokkamukista.

Mitri osaa varoa kissoja. Muutama kerran Svensson on raapaissut liian tuttavalliseksi käynyttä Mitriä ja nyt poika selvästi varoo menemästä liian lähelle kissoja.

Mitri osaa helistää helistimiä.

Mitri osaa hytkytellä musiikin tahdissa. Musiikiksi riittää äidin hyräily tai taputus. Oikea musiikki saa pojan ihan vallattomaksi.

Mitri osaa maiskuttaa.

Mitri osaa heilutella kieltä suussa puolelta toiselle.

Ja Mitri osaa huutaa tosi lujaa ollessaan tyytymätön.

tammi 29, 2012 - Mitri-mussukka, Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Kaapin paikka

Kaapin paikka

Äiti tykkää vanhoista esineistä osana modernia sisustusta. Siksi meillä on vanha ruskea kaappi, joka vuosi sitten muuton yhteydessä ripustettiin keittiön ja olohuoneen välissä olevaan hormiseinään (koska siinä sattui olemaan sopiva naula oikealla kohdalla). Paikka oli kuitenkin huono, sillä hormi lämpiää kun takassa on tulet. Niin sen kuuluukin lämmetä, mutta kaappi ei siitä pidä. Puun kuivumisen vuoksi kaapista tippui ylähylly jo ajat sitten ja tänään iskä sai aikaiseksi korjata kaapin ja siirtää sen uuteen paikkaan. Mitri avusti.

Iskä naulaa hyllyn kannattimia takaisin paikalleen kaappiin. Mitri seuraa silmä kovana.

Poikaa kiinnosti kovasti, että mikä se iskän kädessä oleva vempele oikein on. "Ai, vasarako on tällainen!?", tuntui Mitri tuumivan.

Mitri halusi nähdä IHAN KAIKEN mitä iskä kaapille teki.

Ja lopuksi kun iskä ripusti kaapin uudelle paikalle keittiön ikkunoiden viereen, auttoi Mitri iskää varmistamalla, että tikkaat pysyvät pystyssä.