helmi 15, 2012 - Ihana Ida    Kommentit pois päältä artikkelissa Tanssityttönen

Tanssityttönen

Ida on käynyt tanssitunneilla kerran viikossa elokuusta alkaen. Neiti on ollut kovin innostunut tanssimisesta ja keskviikkona viideltä on aina viikon kohokohta. Kotona neiti aina kertoo, mitä tanssiope Niina on sanonut ja mitä hän aikoo Niinalle kertoa seuraavalla kerralla. Neiti taitaa pitää Niinasta.

Nyt jostain syystä Ida on alkanut sanomaan joka kerran tanssitunnin aluksi voimistelusalissa, että ”en halua tanssia”. Kun äiti kysyy, että lähdetäänkö sitten saman tien kotiin, sanoo tyttö nopeasti ”eijei” ja jää saliin, mutta ei mene kuitenkaan Niinan pyytäessä jonoon seisomaan, kuten pitäisi. Hmm, ihmeellistä tuollainen venkurointi siihen nähden, että neiti odottaa tanssituntia kuitenkin niin kovasti.

Tunti on alkamassa, mutta Ida seisoo ovensuussa "jarrut päällä".

Äidin pitää mennä tunnin ajaksi käytävään odottamaan, kuten muutkin vanhemmat tekevät. Oven läpi kuuluu iloista musiikkia ja erilaisia rytmejä. Tunnin loputtua neiti syöksyy muiden lasten kanssa voimistelusalista ulos silmät innosta hehkuen. Tunnilta saa aina leiman tanssikorttiin ja se taitaa olla myös tärkeä juttu tanssimisen lisäksi.

Tänään Niina oli unohtanut leimat kotiin, joten korttiin tuli piirretty sydän osallistumisen merkiksi.

Tanssiope Niina tuli viimeeksi äidin kanssa juttelemaan, sillä hän ei saa Idaa osallistumaan kaikkeen, vaan joissain kohti neiti siirtyy syrjään ja jää vain katselemaan. Äiti kysyi asiaa Idalta ja Ida sanoi, että jotkut asiat ovat tyhmiä. Asia puhuttiin läpi ja äiti olettaa, että neiti tekee tunneilla kaiken, mitä pyydetäänkin. Tänään tunnin päätteeksi äiti ei tosin ehtinyt Niinan kanssa juttusille. Idalta äiti kyllä kysyi, miten tunti nyt meni ja neidin mukaan oli kivaa, mutta hän ei halunnut pitää jotain uutta poikaa kädestä. Huoh, tänäänkin tunnilla lienee siis ollut jotain saikkausta.

Viime marraskuussa Niina tuli juttelemaan äidille kun Ida sipisi ja supisi tunnin aikana erään toisen tytön kanssa ja se häiritsi muita. Tämä toinen tyttö on nyt ilmeisesti lopettanut, koska ainakaan käytävässä ei hänen äitiään enää näy (äiti ei tunne lapsia jotka ovat tanssimassa vaan ainoastaan aikuiset, jotka odottavat tunnin oppumista käytävässä). Ja äiti luulee, että sipinä on nyt loppunut, koska Niina ei ole asiasta mitään maininnut, nyt on vain tilalla tämä kumma venkurointi.

Mistä ihmeestä tässä eipäs-juupas-osallistuimisessa nyt oikein on kyse?

helmi 13, 2012 - Mitri-mussukka    2 kommentteja

Mitrin vauhdikas päivä

Mitrin kävelyharjoitukset ovat nyt siirtyneet seuraavalle tasolle, sillä nyt poika menee eteenpäin jo kunnon matkoja muutaman askeleen sijaan. Vielä eilen poika eteni noin puolisen metriä kerrallaan, mutta tänään on kehitys ollut huimaa ja illalla Mitri kävieli sujuvasti jopa kahden metrin mittaisia matkoja.

Kaikella on kuitenkin hintansa. Jo aamusta Mitri onnistui telomaan silmäkulmansa jonnekin. Oli iskän aamu ja äiti nukkui. Tosin iskäkään ei tiennyt, milloin silmäkulma oli auennut, sillä ilmeisesti Mitri ei ollut siitä juurikaan ääntä pitänyt. Yhtäkkiä iskä vain oli huomannut, että silmäkulmasta tulee verta.

Päivän aikana Mitri törmäili pää edellä vähän sinne ja tänne ja kupsahti muutaman kerran takaraivolleenkin. Otsassa näkyy komea mustelmakokoelma.

Tästä lähtee sukellus. Toinen jalka on vielä ilmassa. Heti kun keskittyminen herpaantuu, myös tasapaino heittää.

Riittää, että poika pitää käsillään kiinni vain jostain tavarasta, silloin tasapaino pysyy.

helmi 12, 2012 - Ihana Ida    Kommentit pois päältä artikkelissa Ellen ja Ida

Ellen ja Ida

”Äiti nyt minä menen pöydän alle piiloon”, kiljahti Ida kun ovikello soi ja vilahti salamana keittiön pöydän alle. Neitiä hieman jännitti kun dagiskaveri Ellen tuli kylään.

Ujostelua ei kestänyt kuitenkaan kuin hetken, kun nuoret neidit jo löysivät yhteisen sävelen ja leikit alkoivat sujua. Ida oli etukäteen huolissaan, ottaisiko Ellen pikkuprinsessat (ne samat jotka salaperäisesti katosivat tässä pari päivää sitten), mutta äiti vakuutti, että ei siinä niin kävisi. Eikä käynytkään ja Ida näytti olevan siitä helpottunut.

Ellen kihertää

Ida kirkuu

Kun äiti istui keittiössä kahvilla Ellenin äidin kanssa, rakensivat näppärät neitoset lelulaatikoista tikapuut, joilla pääsivät käsiksi vaatekaapin päällä oleviin askartelutarvikkeisiin. Tokihan äiti oli Idalle luvannut, että he saisivat Ellenin kanssa askarrella niillä, mutta ehkäpä äiti ei kuitenkaan tarkoittanut, että Idan tarvitsisi itse kiivetä niitä hakemaan. Huh huh. No, onneksi ”tikapuut” kestivät.

Kun koitti Ellenin kotiinlähdön aika, vääntyi Idan suu mutruun ja Ellen totesi äidilleen, ettei halua lähteä. Jaahas, siinä sitä oltiin. Kaksi vastaan kaksi, mutta kyllä aikuiset kuitenkin voittivat. Äiti koki ahaa-elämyksen huomatessaan, että muutkin lapset laittavat hanttiin kotiinlähdön hetkellä – ei se ole ainoastaan Ida joka ei koskaan halua lähteä kyläpaikasta.

Lähdön hetkellä Ellen syöksyi sängyn alle piiloon. Ida liittoutui kaverinsa kanssa ja vilahti perään.

helmi 11, 2012 - Ihana Ida, Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Ihan tavallinen lauantai

Ihan tavallinen lauantai

Ida kävi tänään peräti kahdesti ulkona, ensin laskemassa mäkeä päivällä äidin ja naapurin lasten kanssa ja sitten koko muun perheen kanssa lumitöissä ja polttopuita latomassa iltapäivällä. Silloin Mitrikin oli mukana. Parkkipaikan vieressä on iso traktorin tekemä lumikasa, joka on kaikille lapsille loputon inspiraation lähde.

Mitri (tänään tasan 9 kk) sai tyytyä katselemaan rattaista isosiskon touhuja lumikinoksessa.

Lumikinoksesta löytyy aarteita, jotka pitää ottaa talteen.

Pulkassa on leipiä ja päärynöitä matkalla lumilinnaan omalle pihalle.

Ida laittaa leivät ja päärynät lumilinnaan hyllylle.

Neiti työn touhussa.

Illalla sitten iskä ja äiti olivat ulkoilusta ja muusta hössötyksestä niin poikki, ettei kumpikaan jaksanut istua koneella tai siivota tai tehdä muita aikuisten mielestä tärkeitä töitä. Kaikki röhnöttivät vain olohuoneen matolla. Ja sekös oli lapsista hauskaa!

Mitri ryömii kaikkien muiden päällä säälimättömästi.

Idan mielestä kutitusleikki on kaikista hauskinta!

helmi 10, 2012 - Iskä on paras    Kommentit pois päältä artikkelissa Lisää puuta

Lisää puuta

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tai no ainakin sen, että polttopuut on melkein loppu ja iskä osti lisää. Paljon on halkoja poltettu, mutta paljon on myös säästetty sähkölaskussa. Ida auttaa iskää kuorman purkamisessa ja Mitri toimii työnjohtajana.

helmi 9, 2012 - Perhe-elämää    2 kommentteja

Rantalan perheen pikavisiitti

Kyllä oli pitkiä aamupäivän tunnit, kun Ida malttamattomana kyseli muutaman minuutin välein: ”Äiti, milloin se Ainu oikein tulee?”. No, lopulta Ainu perheineen tuli. Ainun mukana oli myös äiti Eve, iskä Janne ja pikkuveli, äidin ja iskän tuore kummipoika, Aarne.

Ida sai Ainulta tuliaisiksi ihanan pikku Tuhkimo-nuken, joka oli samaa sarjaa kuin jouluna neidin saama Ariel. Molemmat nuket kuitenkin salaperäisesti katosivat aika pian. Aikuisten teoria oli se, että jompi kumpi tytöistä piilotti nuket, kun ei halunnut, että myös toinen saa leikkiä niillä. Kumpikaan tytöistä ei myöntänyt mitään eikä myöskään tiennyt, missä nuket ovat.

Kuulumisten vaihdon ja lettukestien jälkeen painuttiin ulos mäenlaskuun. Pakkasta oli kymmenkunta astetta, mutta se ei haitannut kun pukeutui lämpimästi.

Ida oli turhan vallattomalla päällä ja törmäili pulkkansa kanssa sinne tänne. Neidille pidettiin puhuttelu ja värkkäys loppui, onneksi. Janne lohduttaa Ainua, joka jäi alle.

Iskä laskee Mitrin kanssa sivuvaunu-tyylillä.

Ainu ja Ida samassa pulkassa – kun on enemmän painoa, liukuu kauemmas. Erimielisyydet on nyt jo unohdettu.

Ulkoilun jälkeen maistui kuuma vaahtokylpy. Neidit kylpivät yhdessä sulassa sovussa, sillä kummallekin riitti kylpyankkoja omassa lempivärissä.

Ida pesi Ainun selän ja Ainu Idan. Yksimielisyys on suorastaan käsin kosketeltavaa.

Ida oli ihan innoissaan, kun Ainun perhe jäi yöksi. Jännää oli myös se, että Eve luki iltasadun. Onneksi neiti oli jo nukkumaan mennessä luopunut ajatuksesta,  että Ainun pitäisi nukkua hänen huoneessaan (siitä ei todennäköisesti olisi tullut yhtään mitään). Ainu sai nukkua alakerrassa ja Ida omassa huoneessaan.

Aamulla neitien leikit jatkuivat siitä, mihin illalla jäivät. Mitri, joka heräsi kuudelta mutta nukahti onneksi vielä puolentoista tunnin kiekumisen jälkeen tunniksi ja heräsi puoli yhdeksältä, oli kaikesta huolimatta virkulla päällä. Aarnekin oli nukkunut hyvin ja jopa pidemmän yhtäjaksoisen jakson kuin Mitri.

Mitri the Man varmistaa, että kuvan etuala on kohdallaan.

Aarne oli tyytyväistä poikaa ja väläytteli hymyjäkin välillä, vaikka ei meinannutkaan edellisenä iltana saada unen päästä kiinni.

Ainu auttaa Eveä Aarnen pakkasposkien rasvauksessa. Ida katsoo tarkasti.

Liian pian koitti hetki, jolloin vieraiden piti lähteä. Ida tirautti  muutaman kyyneleenkin, kun Ainun lähtö vähän harmitti. Harmitus kuitenkin katosi, kun kadonneet pikkuprinsessat löytyivät Hello Kitty -repun ulkotaskusta. Tosin äidille ja iskälle ei vieläkään selvinnyt, kumpi tytöistä ne sinne piilotti.

helmi 8, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Ruokaostoksilla

Ruokaostoksilla

Päivä alkoi pikavisiitillä neuvolaan, sillä Mitri sai influenssarokotuksen vahvistuksen. Vartin kestäneen neuvolakäynnin ajan iskä ja Ida odottivat autossa, sillä oltiin menossa ruokaostoksille.Vaihetelun vuoksi käytiin Citymarketissa.

"Ska vi köpa glass, pappa? Pappaaaa?!!!"

"Där är det kort kö, pappa. Ska vi dit, pappa?"

Kyllä kaupassa on sitten kiva käydä keskellä päivää, kun ei ole juuri ruuhkaa. Äiti ja iskä saivat ihan rauhassa keräillä tulevien päivien ruokatarvikkeet ja Idakin jaksoi käyttäytyä nätisti. Ja kun neidin ei tarvinnut kiukuta, tämä saattoi pulputtaa koko ajan ja kysellä kaikenmaailman asiat äidiltä ja iskältä.