helmi 23, 2012 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Mitrin lääkärireissu

Flunssa mokoma iski pikku-ukkoon. Tai ”plunssa” niin kuin isosisko tautia kutsuu. Tauti on ollu tuloillaan jo muutaman päivän ajan ja äiti on toivonut, että tällä kertaa se menisi ohi tai ei edes tulisi, mutta ei niin taida käydä tällä(kään) kertaa.

Poika yskii kuin keuhkotautinen, eikä aiemman taudin yhteydessä määrätty keuhkoputkia avaava lääke meinaa köhinään auttaa.  Lisäksi eilen illalla Mitrille nousi yhtäkkiä kova kuume. Onneksi Panadol auttoi ja yöunet olivat kohtuulliset (tosin poika valitettavasti heräsi keskellä yötä imetyksen jälkeen seurustelemaan äidin kanssa ja tämä tapahtui samaan aikaan kun Ida näki omassa huoneessaan pahaa unta ja tuli äidin ja iskän väliin makoilemaan ja sen tietää miten siinä sitten kävi…).

Tänään äiti ja iskä lähtivät käyttämään Mitriä lääkärissä. Keskellä päivää lastenlääkäriasemalla oli hiljaista ja ensi kertaa käytiin Nina Tuppurainen -nimisen lääkärin vastaanotolla. Siinäpä vasta mainio tohtori-täti, äiti suosittelee lämpimästi tätä lääkäriä kaikille pikku potilaille! Täti tutki Mitrin, määräsi muutamat kokeet ja vähän lääkitystä ja kirjoittin pari reseptiä. Kaiken tämän täti teki rauhallisesti ja ystävällisesti ja antoi kerrankin niin selvät ohjeet, että niitä ei voinut olla ymmärtämättä. Ei lääkäri-täti silti ollut mitenkään ylihuolehtiva.

Jotkut lääkärit puhuvat niin epäselvästi ja ylimalkaisesti, että käynnin jälkeen on vähän epävarma olo, että mitäs tässä pitkikään tehdä tai olla tekemättä. Mutta nyt löytyi tosi hyvä ja selkeä lääkäri. Tämän tädin vastaanotolle mennään toisekin.

Mitriltä otettiin verikoe, jotta saatiin varmuus "plunssan" laadusta. Labran täti oli lempeä ja taitava, mutta Mitri ei tällaisista jutuista sillä hetkellä perustanut.

Käynnin jälkeen iskän pankkikortti löi kipinää, mutta Mitirille saatiin kuin saatiinkin helpotusta yskään. Se on pääasia. Ja onneksi Mitrillä on lasten sairaskuluvakuutus, joten kun äiti naputtelee lääkärikäynnin tiedot vakuutusyhtiön nettisivuille, ovat lääkärikäyntiin ja lääkkeisiin menneet rahat parin päivän päästä takaisin tilillä.

Lasten uudet pussilakanat made by mamma

Kaikki alkoi siitä, kun äiti hoksasi Elloksen tilausta tehdessään, että siellä oli valkoiset aikuisten pussilakanat tarjouksessa 8 euroa kappale. Äiti innostui, tuostapa kohtuuhintaiset lakanat vaikka vierashuoneeseen. Paketti tuli aikanaan ja lakanat sen mukana. Ihan ok, totesi äiti ja lykkäsi ne pesukoneeseen. Kuivumaan ripustaessa karu totuus kuitenkin paljastui: lakanat vetivät kieroon ihan tajuttomasti, niitä ei voinut edes ripustaa kuivumaan millään tavalla, sillä lakanat olivat niin kierot. Voi p***eleen p****ele! Eihän noita voi käyttää, äiti kiroili.

Laiskuuksissaan äiti ei alkanut lakanoita kuitenkaan palauttamaan vaan hoksasi, että niistä saa hyvät lastenlakanat kun vähän pienentää.

Kun äiti repi kankaan lankasuoraan uusiksi lakananpaloiksi selvisi, että ne oli alun perin leikattu lähes 20 senttiä vinoon. Hoh hoijaa, tottapa ne silloin vetävätkin!

Matkan varrella äidille tuli ajatus, että lapsilla valkoiset lakanat ovat aika tylsät, että jospa niihin aplikoisi jonkun hauskan kuvan. Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Idan lakanaan syntyi punaposkinen maatuska ja Mitrille äiti ompeli suurisilmäisen huuhkajan. Hah, johan lakanat piristyivät. Sitten vaan saumat yhteen, sur rur, ja kas, lapsilla oli uudet pussilakanat.

Ida ja Mitri ihmettelevät uusia lakanoita ja kuvat tuntuvat olevan mieluisia. Eivät muksut kyllä samassa sängyssä nuku, mutta kuvan ottamisen ajaksi äiti tälläsi heidät ja lakanat samaan petiin.

Huuhkaja saa vastedes huhuilla pikku-ukon uneen. Pussilakana on nyt Mitrin omassa pinnasängyssä. Sängyssä olevan laitapehmusteen äiti muuten ompeli neljä vuotta sitten odottaessaan Idaa.

Idan lakanan maatuska-aplikaatio on aika sympaattinen. Se on tehty Ottobre-lehden kaavalla.

P.S. Vaikka lopputulos olikin aika kiva, niin äiti jättää kuitenkin tästedes tarjouslakanat ostamatta.

helmi 20, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Pikavisiitti Järvenpäähän

Pikavisiitti Järvenpäähän

Tänään käytiin asioilla ja kaupassa hieman tavallista kauempana, Järvenpäässä asti. Matkalla, joka kesti yli tunnin, äiti testasi pystyykö autossa punomaan vinopaulaa ja totesi, että kyllä pystyy. Se oli hyvä uutinen, sillä tulevalla pohjoisen reissulla autossa täytyy viettää useampi tunti…

Äidin käydessä asioilla iskä oli lasten kanssa kauppakeskuksen leikkipaikalla. Sitten iskä pääsi asioille ja äiti vahti lapsia. Ida oli tyytyväinen, että kerrankin sai leikkiä kunnolla, eikä kukaan ollut heti hoputamassa pois.

Leikkipaikalla oli bambi, joka toimi ilman rahaa. Sillä Ida ratsasti varmaan lähes parikymmentä kertaa.

Ida huomasi itse, että bambiin ei tarvitse rahaa. Jotain hyötyä siitäkin on, että aina pitää kaikki nappulat painaa ja joka paikkaa räpeltää.

Kun oli saatu asiat hoidettua, mentiin kahville. Mitri ei viihtynyt rattaissa ja aikansa kitistyään pikku-ukko pääsi iskän syliin.

Idalle maistui jäätelö niin hyvin, ettei neiti kertaakaan noussut tuolista ennen kuin kippo oli tyhjä.

Idalla on suu jäätelöä täynnä, äiti muikistelee muuten vaan.

Kun oli saatu kahvit juotua ja jäätelöt syötyä, ajettiin kotiin. Ja matkalla äiti punoi vinopaulaa aika pätkän.

helmi 19, 2012 - Äidin kotkotuksia    2 kommentteja

Talvi

Tänään on koko päivän satanut lunta. Äiti on ollut kotosalla Idan ja Mitrin kanssa ja iskä koko päivän Vantaalla vyökokeesa.

Kun iskä tuli illalla kotiin (iskällä on nyt vihreä vyö Hoi Jeon Moo Soolissa), lähti äiti Idan kanssa ulos lumitöihin. Ja kyllä sitä lunta olikin tullut, varmaan yli 20 senttiä! Pihakäytävä ei ole kovin pitkä eikä leveä, mutta kyllä sen putsaamiseen kului aikaa. Idakin piti passittaa jo iltapalalle ennen kuin kaikki lumi oli lapioitu! Onneksi traktori tuli auraamaan pihatien ennen kuin äiti ehti sinne asti.

Kinos yltää nyt Idan huoneen ikkunoiden alalaitaan asti, kun siihen kohtaan on heitetty lumet pihakäytävältä.

Taloyhtiöllä olisi kola, mutta ei sillä tee mitään tuossa omalla pihalla, kun lumikinoksen laidat ovat jo noin korkeat. Jotta lumet saa heitettyä tarpeeksi ylös täytyy olla lapio. Siksi toisekseen nyt lunta oli tullut niin paljon, ettei äiti olisi jaksanut sitä kolalla työntääkään.

Äiti on ihan lumiukko.

Ja mikä hauskinta koko hommassa, kun huomenna herätään, ei äidin kovasta huhkimisesta ja hienoksi putsaamasta pihakäytävästä ole jäljellä enää mitään jälkiä, sillä lunta tupruttaa koko ajan taivaan täydeltä.

Mutta silti: onpa ihanaa kun on talvi ja lunta ja pakkasta. Täällä etelässäkin.

helmi 18, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Lauantain tapahtumia

Lauantain tapahtumia

Päivällä käytiin luistelemassa naapurin tyttöjen kanssa. Luistelutreenit numero kaksi sujuivat jo yllättävän paljon paremmin kuin eilen. Yön aikana on tapahtunut huimaa oppimista, sillä nyt neiti pysyi jo pystyssä ja häntä pystyi työntämään eteenpäin luistimet jalassa. Kiinnostus luisteluun kesti kuitenkin vain noin kymmenen minuuttia.

Lumi jäi maahan vasta tammikuussa, mutta sen jälkeen sitä onkin tullut kiitettävän paljon. Kotipihalla on ihan talvinen tuntu.

Ida syöttää Mitrille hedelmäsosetta välipalaksi. Neiti oli tosi mielissään, kun sai auttaa!

Ihan samalla lailla pikkuneiti aukoo omaa suutaan kuin äitikin, kun syöttää Mitriä.

Iskä pesee neidin hampaita illalla ennen nukkumaan menoa. Puhdasta tulee!

helmi 17, 2012 - Ihana Ida, Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Jääprinsessa ja banaanipoika

Jääprinsessa ja banaanipoika

Ida kävi tänään elämänsä ensimmäisen kerran luistelemassa läheisen koulun luisteluradalla. Taivaalta tuprutti lunta ja jäälläkin sitä oli paikoin aika lailla, mutta se ei tahtia hidastanut. Toisaalta vain hyvä, että lunta oli, sillä se vähän pehmensi alastuloja.

Tässä sitä mennään. Neiti ei pysynyt itse pystyssä lainkaan, joten touhu aloitettiin sillä, että iskä piti kiinni ja työnsi neitiä hieman eteenpäin.

Takaisin maan pinnalle. Ida ei ymmärrä, mikseivät piruetit onnistu saman tien.

Hauskaa luistelu silti on kunhan vain iskä tai äiti pitää kiinni ja auttaa!

Ihanat pinkit lusitimet äiti osti kirpparilta alkukesästä hyvin kohtuulliseen hintaan. Äitiä jännitti, että mahtuvatkokaan luistimet neidille nyt kun niitä olisi aika testata. Ne sopivat täydellisesti ja vielä villasukan kanssa! Pitäisiköhän äidin laittaa lottokin vetämään?

Mitrikin oli mukana luistinradalla, mutta ei ollut lainkaan tyytyväinen, että isosisko sai niin paljon huomiota. Pikkumiehen tyytymätön ölinä lakkasi vasta kun lähdettiin takaisin kotia kohti.

Johan Mitrin mieli parani kun sai välipalaksi banaania. Ensi kertaa pojalle annettiin noin iso palanen ja yllättävän hyvin Mitri siitä haukkuja sai otettua. Isoin osa banaanista tosin oli välipalan päätteeksi ruokalapun kaukalossa, mutta eipä se haittaa!

helmi 16, 2012 - Ihana Ida, Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Musta kana ja Käpylän kaverit

Musta kana ja Käpylän kaverit

Iskän kotona olo arkipäivisin mahdollistaa koko perheelle ihan uusia juttuja. Tänään äiti ja Ida olivat kahdestaan katsomassa nukketeatteriesitystä nimeltä Musta kana (samaan aikaan kun iskä ja Mitri olivat käymässä kaupassa).

Perheen tytöt valmiina astumaan nukketeatterin ihmeelliseen maailmaan

Esitystä ennen Idaa vähän jännittää. Kohta se alkaa. "Äiti täällä on paljon lapsia!"

Sellosalissa, jossa esitys pidettiin, oli hauskat pomppauspenkit eli niiden istuin piti painaa ensin alas ennen kuin sille voi istua. Ja kun penkiltä nousi, hyppäsi istuinosa itsestään takaisin ylös. Ida oli moisista penkeistä aivan ihmeissään ja tietysti niitä piti kokeilla muutaman kerran. Tietysti, sillä eihän muuten voinut olla varma, pomppaako se penkki joka kerran ylös.

Ja sitten se alkoi.

Idalla oli tuhat ja yksi kysymystä näytöstä koskien: ”Äiti, miksi tuo on ihan pimeä tuolla takana? Äiti, missä se oikea kana on? Äiti, minä olisin halunnut paijata sitä kanaa.” Lisäksi neiti oli vähän pettynyt, sillä hän oli kuvitellut, että nukketeatterista saa mukaan jonkun nuken.

Ida jaksoi keskittyä näytelmään ensimmäisen vartin ajan ja sen jälkeen touhu meni ihan plörinäksi. Pomppauspenkki alkoi kiinnostamaan enemmän kuin musta tai minkän värinen kana ja neiti kuiskutteli äidille yhtenään: ”Lähdetään jo kotiin!”. Sinnikkäästi esitys katsottiin kutienkin loppuun ja äiti huomasi, että oli taktisesti ihan oikea veto mennä istumaan keskelle riviä, sillä sieltä Ida ei päässyt livistämään omille teilleen. Äiti kuitenkin nautti esityksestä kovasti ja ihaili lavasteiden oveluutta.

Ida testaa pomppupenkkiä kun ei enää malta istua paikoillaan ja katsoa esitystä.

Nukketeatterin jälkeen lähdettiin vielä uuteen rientoon, sillä Ee´led ja Vassi olivat pyytäneet Idan ja Mitrin leikkivisiitille. Käyntiä on jouduttu siirtämään muutamaan kertaan, sillä aina on joku ollut sairas, mutta nyt porukka oli puolin ja toisin suurin piirtein kunnossa, joten kylään päästiin lähtemään.

Emännät keinutuolissa.

Ensin Ida ja Ee’led vähän ujotelivat toisiaan, mutta pian leikki alkoi sujumaan. Kyllä tytöt tosin olivat asioista välillä eri mieltä ja riitoja ratkomaan tarvittiin ihan aikuista, mutta silti lapsilla näytti olevan tosi hauskaa. Mitri puolestaan touhusi omiaan ja Vassikin leikki vielä aika lailla yksikseen.

Pauliina muuten laittoi koko poppoolle tosi maittavan lounaan: taimenta sienien kera ja uunikasviksia. Ja lisäksi salaattia. Idakin söi lautasen tyhjäksi ja tökkiessään kalapaloja haarukkaan neiti totesi: ”Äiti, tuosta minä tykkään”. Uskomatonta, sillä kotona neiti suostuu useimmiten syömään vain pelkkää makaroonia.

Sivut:«1...16171819202122...27»