Uudet silmälasit äidin haaveissa

Äiti on jo jonkin aikaa haaveillut ostavansa itselleen uudet silmälasit. Oikeaa mallia ei vain ole löytynyt, mutta yrityksen puutteesta äitiä ei kyllä voi syyttää. Tänään käytiin taas yhdessä silmälasiliikkeessä sovittelemassa pokia. Monta aika-hyvät-mutta-ei-kuitenkaan-kehystä löytyi, mutta ei vieläkään niitä oikeita, oman tuntuisia.

Ida löysi alahyllyltä Hello Kitty -silmälasit ja laittoi ne päähänsä kaikessa hiljasuudessa. Esitellessään ujosti uutta lookiaan neiti sanoi äidille, että eikö hänkin voisi saada silmälasit, näistä hän tykkäisi toooosi paljon. Onneksi Ida ei kuitenkaan tarvitse laseja.

Silmälasien sovittaminen on rankkaa puuhaa ja siksi päätettiinkin käydä kahvilla.

Äiti toivoo, että seuraavat silmälasinostosreissun kahvit juodaan uusien pokien kunniaksi!

maalis 1, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Intilaisesaa ravintolassa

Intilaisesaa ravintolassa

Äiti ja iskä kyllästyivät kotiruokaan ja samalla kun äiti kävi ostoksilla Sinellissä ja iskä ClasOhlsonilla, syötiin lounas Entressen Namaskaarissa. Nam nam, olipas hyvää pitkästä aikaa!

Otatko sinäkin, äiti?

Mitri sai maistaa ravintolassa Naan-leipää, joka oli sopivan sitkeää pureskeltavaa ja imeskeltävää pikku miehelle. Poika jaksoi keskittyä leipäpaloihin niin kauan, että kaikki muut saivat syödä ruokansa rauhassa. Ruokailun päätyttyä äiti keräsi Mitrin haalarien sisältä toistakymmentä puoliksi pureskeltua leipäpalasta, jotka poika oli sinne ”varastoinut”.

Tässä vielä Mitrin mutustelua ja muuta videopätkän muodossa.

helmi 29, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Karkauspäivän komea keli

Karkauspäivän komea keli

Nyt riitti. Nimittäin sisällä kökkiminen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, pakkasta oli pari hassua astetta eikä tuuli liikuttanut oksan oksaa, kun äiti tihrusti aamulla ikkunasta. Aivan mahtava kevätpäivä!

Lapset ovat vielä hieman yskäisiä, mutta koska tämä sitkeä tauti ei tunnu menevän ohi niin millään, ajattelivat äiti ja iskä, että ehkä se säikähtäisi raitista ilmaa.

Mitri oli saada slaagin, kun äiti laittoi pojalle arskat päähän. Pian poika kuitenkin rauhottui, kun huomasi, että isosiskolla on samanlaiset häkkyrät silmillään.

Tässä iskä ja Ida poseeraavat hetki ennen lähtöä luistelemaan. Jäällä oli menossa 6-luokkalaisten liikuntatunti ja meidät tultiin pian hätistämään sieltä pois. No, eipä neiti muutenkaan kauaa jaksanut luisteluun keskittyä.

Kotipihalla lumikinokset vain kasvavat. Viimeeksi eilen äiti kävi lapioimassa 15–20 senttiä uutta lunta pois pihakäytävältä.

Enää ei lumikinosta voi lapioida kovin korkeammaksi, etteivät ikkunat peity. Ida ihmettelee kinoksen kokoa.

Iskä laittoi neidin sukset kuntoon. Kova halu Idalla onkin ollut niitä kokeilemaan, sillä ne ostettiin päivää ennen kuin tauti kunnolla iski. Uudet sivakat ovat odottaneet viikon ensikäyttöä ja niitä on täytynyt välillä käydä kurkistamassa keittiön ikkunasta.

Vihdoin suksien siteet oli säädetty oikeaan kokoon ja neiti pääsi niitä sovittamaan.

Hiihtäminen taisi olla Idalle vähän pettymys. Neiti ilmoitti heti sukset jalkaan saatuaan, että menee laskemaan niillä mäkeä. Heh heh, tuumivat äiti ja iskä. Harjoittelu aloitettiin siis tasamaalta. Aika hyvin neiti pääsi eteenpäin kun jaksoi keskittyä, mutta sitten homma meni plörinäksi. No, nytpä on kokeiltu. Täytyy jatkaa harjoituksia myöhemmin. Tänään tuntuivat sukset karkaavan alta.

helmi 28, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Yön tunteja

Yön tunteja

Viime yö oli Mitriltä varsinainen pohjanoteeraus. Poika aloitti kitinän puolilta öin, kun äiti ja iskä menivat nukkumaan ja jatkoi sitä aamuun asti. Lisäksi Mitri oli hereillä pitkiä jaksoja, varmaan tunnin, toista, kerrallaan. Miten ihmeessä poika jaksoikin!

Äiti oli jostain syystä nukkumaan mennessään ihan poikki, joten syötettyään pojan ja makoiltuaan hereillä olevan pojan vieressä vajaan tunnin antoi äiti Mitrin iskän viereen pötköttämään. Siinä poika jatkoi pimeän katon tuijottamista. Onneksi ei sentään vielä siinä vaiheessa nitissyt, vaan tuijotti hiljaa ja keskittyneesti. Jos pojan laittoi omaan sänkyyn, hyppäsi hän pystyyn ja aloitti kitinän, mutta vieressä poika oli rauhallinen.

Jossain vaiheessa yötä poika lienee vähän nukkunutkin, mutta aamuyöstä tyytyväisyys vaihtui vartin välein jatkuvaan kitinään. Kolmen, neljän maissa äiti syötti Mitrin ja sen jälkeen poika pääsi taas iskän viereen, sillä oli jälleen ihan hereillä. Peeveli sentään. Ja aamu-unien aikaan kitinä jatkui. Aaaargh.

Iskä oli yön jälkeen aika väsynyt ja levähti sohvalla Mitrin päiväunien aikana. Kun Mitri heräsi, ei iskällä enää ollut unirauhaa. Tökittyään iskän nenää ensin sormella, antoi poika siihen ison ja märän pusun. Ja silloin oli iskän koko nenä Mitrin suussa. Siihen iskä sitten lopulta havahtui.

Hetken päästä tuli Idakin iskän luo, kun huomasi, että tämä on hereillä. Sitten ei iskällä enää ollutkaan minkäänlaista nukkumarauhaa. Olohuoneessa oli päällä täysi hulabaloo.

Äiti ei osaa sanoa, mikä ihme poikaa yöllä vaivasi. Päivällä Mitri oli taas oma itsensä, ehkä hieman tavallista väsyneempi, mutta ei silti kitissyt tai natissut. Hampaitakaan ei vissiinkään ole tulossa, sillä poika ei kuolaa juuri yhtään. Flunssakin alkaa olla jo kohtuullisen hallinnassa, mitä nyt yskä vielä vaivaa, mutta ei sekään öisin, vaan enemmänkin päivisin kun poika hösää sinne tänne. Mitään uutta ei ole ihan lähiaikoina opittu, tuskin se kävelemään oppiminen enää tulee uniin. Eikä ole täysikuun aikakaan. Tosin, jos nyt luonnonilmiöistä yrittää syytä hakea, niin ulkona on kamala lumisade ja aikamoinen matalapaine (äitikin tuntee sen nivelissään). Voisiko se olla syynä pojan vähäuniseen yöhön? Sen kun tietäisi!

helmi 26, 2012 - Äidin kotkotuksia    Kommentit pois päältä artikkelissa Aurinkoahdistus

Aurinkoahdistus

Tänään on ollut ihana aurinkoinen päivä. Pakkasta pari astetta ja mahtava kevätkeli. Siitä on kuitenkin täytynyt nauttia sisätiloista, sillä Mitri ja Ida ovat molemmat edelleen kipeinä. Mitrin kuume on kuitenkin onneksi laskenut, mutta äidin mielestä koti kuulostaa ihan keuhkoparantolalta, kun molemmat lapset yskivät ihan mahdottomasti.

Auringon paistaessa ihanasti sisään, alkoi äitiä ahdistamaan entistä enemmän, sillä imurointi on viime päivänä unohtunut. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja villakoirat kadoksiin. Samalla vauhdilla äiti vielä pesi lattiat ja sitten siivosi keittiön. ”Kun kerran tuli aloitettua”, äiti tuumi, ”riehutaan sitten kunnolla kun ei uloskaan pääse”.

Mitri tepsuttelee riemuissaan äidin luo.

Mitri ja Ida pyörivät äidin ja imurin ympärillä koko ajan, mutta onneksi lapset olivat hyvällä tuulella, joten siivous sujui. Höyrypesurin ollessa vuorossa äidin piti huutaa iskä lapsenvahdiksi, ettei kukaan liian innokas apuri polta itseään.

Höyrypesurista lähti muuten yllättävän kova sihinä kun pesuriosan irroitti varresta. Lapset ja iskä ihmettelivät sitä yhdessä tuumin, kun äiti pyllisteli vessanpytyn takana siivoamassa. Mahtoi olla näky: äiti siivoaa pyrstö pystyssä ja höyrypilven keskeltä kuuluu vain hurja sihinä ja puhina!

Kunnon hikisiivouksen jälkeen äiti oli saanut purettua suurimman osan harmituksesta. Iskä palkitsi äidin keittämällä kahvit.

helmi 25, 2012 - Ihana Ida    Kommentit pois päältä artikkelissa Idan elokuvapäivä

Idan elokuvapäivä

Mitrin kuume ja yskä ovat Idan mielestä vieneet huomiota liiaksi pikkuveljeen ja neiti on päättänyt ettei sellainen peli vetele. Ida, joka itsekin on aika yskäinen eikä siksi saa mennä ulos, on ottanut käyttöön temmpukirjastonsa parhaimmat palat ja niistä ovat äiti ja iskä saaneet nauttia. Esimerkkinä voi mainita sen, että neiti ei enää ehdi joka kerta ajoissa vessaan, vaan pissat tulevat ”vahingossa” vessan matolle. Oijoi.

Kun äiti oivalsi, mistä päin tuulee, myös iskä ja äiti ryhtyivät toimenpiteisiin Idan kuriin saamiseksi. Toimet olivat seuraavat:

– iskä muovaili Idan kanssa muovailuvahasta yhtä sun toista

– Ida sai katsoa omia elokuviaan (Barbia sun muita prinsessajuttuja) äidin ja iskän makuhuoneessa ja sai elokuvasyömiseksi sipsiä

– äiti halaili Idaa erityisen paljon

– äiti kantoi välillä Idaa sylissään samalla lailla kun Mitriäkin (mutta ei tosin kauaa, koska neiti painaa kuitenkin jo 18 kiloa)

– Mitrin ollessa päiväunilla äiti ja iskä siivosivat yhdessä Idan kanssa neidin huoneen, joka todella jo kaipasi vähän järjestelemistä.

Lisäksi neidin mielipidettä kysyttiin vähän väliä ja muutenkin huomioitiin neitiä erityisen paljon.

Neidin elokuvahetki

Ja kas kummaa, vaikuttaisi siltä kuin neiti olisi rauhottumaan päin. Täytyy huomenna jatkaa toimenpiteitä, jotta tilanne sairastuvalla pysyy vakaana.

helmi 24, 2012 - Perhe-elämää    1 kommentti

Videopuhelu Sevetin mummolaan

Mitrin flunssan takia reissu Sevetin mummolaan on toistaiseksi jäissä. Sen sijaan iskä viritti tietsikan videopuhelu-asentoon ja illalla soitettiin mummolla ja ukille puhelu kuvan kera.

Mitri oli koko päivän tosi kärtyinen kun henki kulki huonosti ja yskitti kovasti ja kuumettakin oli, mutta illalla pojalla oli hyvä hetki. Tilaisuus käytettiin hyväksi ja seurusteltiin digitaalisesti Suomen toiseen päähän.

Muksut näyttävät kaikki parhaat temppunsa mummolle ja ukille.

Lasten hermo ei kestänyt seurustelua kuin kymmenisen minuuttia, mutta ehtivätpä isovanhemmat siinä ajassa jo nähdä, miten hienosti Mitri kävelee ja miten mahdottoman hyvin Ida osaa hyppiä. Mummo tosin sanoi, että Idasta näkyy kuvassa enimmäkseen vain värikäs liikkuva viiva… ”Jaa, mistähän syystä?”, äiti ja iskä hymähtelivät.

Täytyisi useammin soitella noita videopuheluita. Turhan usein tulee tartuttua vain luuriin, vaikka tietsikan kautta voisi puhua ilmaiseksi ja vielä kuvan kanssa. Tämä otetaan nyt kyllä tavoitelistalle. Ainakin kerran kuussa kuvayhteys mummolaan!

Sivut:«1...15161718192021...27»