maalis 11, 2012 - Iskä on paras    Kommentit pois päältä artikkelissa Iskän tärkeä päivä

Iskän tärkeä päivä

Iskä on elokuusta alkaen käynyt treenaamassa Hoi Jeon Moo Soolia ja tänään hän otti ensimmäisen kerran osaa lajin kilpailuun. Kotikisat kun ovat, iskä sanoi, niin täytyyhän sitä käydä kokeilemassa.

Koko päivä kisatouhuissa meni ja illansuussa ulko-ovesta asteli väsynyt mies pronssimitali kaulassa ja ylähuuli turvoksissa. Ottelut eivät olleet menneet niin hyvin kuin iskä olisi toivonut, mutta tyytyväiseltä hän silti vaikutti. Itsensä voittaminen lienee yksi tärkeä syy siihen.

Sääntöleiri ennen otteluiden alkua. Etsi iskä!

Iskä ja vastustajansa odottavat ottelun tuloksia.

P.S. Kerrottakoon vielä lopuksi, että iskän sarjassa otteli kolme miestä.

Tästä voi muuten katsella YouTubessa iskän ottelua. Iskä vilahtaa heti alussa.

maalis 10, 2012 - Ihana Ida, Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Lauantai lasten kanssa kotona

Lauantai lasten kanssa kotona

Ulkona surkea sadekeli. Uh, koko päivä sisällä. Siitä huolimatta päivään mahtui paljon iloa ja ihmetystä ja koko perhe vietti aikaa yhdessä. Arvokasta sekin. Tai siis nimen omaan se.

Ida kirjoitti tänään ensimmäistä kertaa oman nimensä ihan itse. Iskä kirjoitti neidille vihkoon mallin ja aikansa yksin nykerrettyään Ida esitteli oman versionsa. Kirjaimet on kirjoitettu oikeassa järjestyksessä, mutta D on lipsahtanut I:n vasemmalle puolelle. Viis siitä, tämä on kuitenkin ihan itse kirjoitettu! Neiti itse ei ollut tuotokseen ihan tyytyväinen, mutta suostui kuvattavaksi pitkin hampain kun äiti kehui kehumistaan.

Mitri söi melkein puolikkaan banaanin jälkiruoaksi ja hyvää oli. Poika muussasi banaania käsissään kuin viimeistä päivää ja tunki sitä suuhunsakin aika ajoin. Suurin osa bananista tietysti tursosi nyrkistä ulos sormien välistä, sillä ote oli aika miehekäs. Äiti oli tyytyväinen siitä, että tällä kertaa tukassa ei ollut mitään, vaan suurin osa kuitenkin meni sinne minne pitikin.

maalis 9, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Vihdoinkin taas ihmisten ilmoilla

Vihdoinkin taas ihmisten ilmoilla

Viime viikonloppuisen puolikuntoisena ulkoilun jälkeen äiti on ollut tiiviisti sisällä, sillä yskä mokoma otti sen jälkeen äidistä vallan. Ja äänikin katosi lopullisesti. Vaan tänään, oi ilon päivää, äiti taas uskalsi ulos liikenteeseen.

Iskän hammaslääkäri oli hyvä tekosyy lähteä mukaan ja mennä ikkunaostoksille. No, kyllä äiti tosin kirppariltä yhden Arabian kupin osti, mutta muuten aika käytettiin vain kauppakeskuskessa katseluun ja kuljeskeluun. Lapsetkin piristyivät silminnähden, kun pääsivät kotoa ihmisten ilmoille.

Äiti imetti Mitrin autossa, kun reissu venyi pitkäksi. Massu täynnä maitoa poika oli tyytyväinen kuin mikä.

Ruokakaupassa Mitrillä alkoi hieman huumori loppumaan, kun äiti ja iskä vain koko ajan löysivät lisää hyllyvälejä, joista piti kävellä. Ihana, värikäs ja rapiseva teepussipaketti auttoi unohtamaan harmistukseen.

P.S. Mitri on nukkunut yönsä hyvin vaihtelevasti. Äiti päivysti poikaa yhden yön ja silloin tämä oli ihan mahdoton – ensin tutilla rauhoitus meni ihan hyvin kunnes poika huomasi, kuka tuttia hänelle tunkeekaan. Sen jälkeen poika ei meinannut rauhoittua millään ja huusi niin että koko talo raikui. Iskän yövuorojen aikaan sen sijaan Mitri on nukkunut paremmin, vaikka heräileekin vielä aamuyöllä silloin tällöin kukkumaan.

maalis 8, 2012 - Ihana Ida, Iskä on paras    Kommentit pois päältä artikkelissa Hyvää naistenpäivää!

Hyvää naistenpäivää!

Iskällä oli tänään kotiin tullessaan kaksi kukkapakettia mukanaan. Toisen sai äiti ja toinen oli Idalle. Ida oli ihan innoissaan, sillä ei koskaan aikaisemmin ole saanut kukkia. Neiti avasi paketin yhdessä äidin kanssa  ja voi ihanuutta, sieltä tuli vaaleanpunaisia ruusuja. Mistä ihmeestä Ida tunnisti, että kyseessä oli ruusu, sitä äiti ei tiedä.

"Nyt minä olen prinsessa ja minulla on ruusuja!"

Idan kukat ja äidin kukat.

maalis 5, 2012 - Mitri-mussukka    2 kommentteja

Mitrin unikoulu

Mitri on jo niin iso poika, kohta 10 kuukautta, että äiti ja iskä päättivät, että pojan on aika nukkua yönsä kunnolla. Niinpä äiti on muuttanut nukkumaan iskän puolelle sänkyä ja iskä hoitaa Mitriä öisin. Yöimetykset ovat siis loppu. Ei enää maitoa yöllä, nounou.

Mitrillä on nalle unikaverina.

Ensimmäisenä yönä poika nitisi muutamaan kertaan puoliltä öin ja vähän ennenkin, mutta iskä selvitti pienet kitinä onnistuneesti tutilla. Aamuyöllä sen sijaan karu totuus alkoi ilmeisesti paljastua ja Mitri huusi yhteen soittoon monta tuntia kuin syötävä. Iskä laittoi Mitriä takaisin sänkyyn makuulle noin 15 sekunnin välein ja tätä kesti äidin arvion mukaan yhtäjaksoisesti ainakin puoli tuntia. Lopulta väsymys voitti pikkumiehen ja rauhatonta unta seurasi muutama tunti, jonka jälkeen makuulleenlaitamisruljanssi jatkui. Onneksi Ida ei herännyt! Äiti ei muista (eikä iskäkään) vieläkö ruljanssi toistui kolmatta tai neljättä kertaa. Väsynyt pikkumies heräsi aamulla vasta puoli kymmeneltä (iskä sai vielä jatkaa uniaan).

Seuraavana yönä äiti nukkui tavattoman makeasti, eikä noussut sängystä kertaakaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Mitri ja iskä olivat yöllä tosi hiljaa. Iskän kertoman mukaan aamuyöllä poika kuitenkin hyppi taas sängyssä pystyssä ja iskä laittoi pikku kukkujaa makuulleen useamman tunnin ajan. Ja kuulema useampaan otteeseen. Mutta alkuyön poika nukkui tutin voimalla yhteen menoon, se oli iso edistysaskel.

Kolmas yö oli myös hiljainen. Mitri nukkui alkuyön taas yhteen putkeen. Tällä kertaa iskä ei aamulla kysyttäessä osannut oikein kertoa, montako kertaa poika olisi ollut aamuyöllä hereillä, mutta ei ilmeisesti kovin montaa. Äiti tietää itsekin, että jos Mitrin kanssa ei tarvitse taajoa, ei itse herää kovin paljon, jolloin aamulla on tosi vaikeaa muistaa, kauanko ja monestiko on ollut ylhäällä. Homma kuulostaa siis tosi hyvälle.

Äiti on muuten huomannut, että nyt kun poika on nukkunut yöllä yhtäjaksoisemmin, on hän ollut päivisinkin pirteämpi. Taitaa olla kaikin puolin vain hyväksi tämä unikoulu!

Päivisin Mitri on ahkerasti harjoitellut kävelemistä ja alkaakin olla siinä jo aika hyvä. Käännökset onnistuvat ja välillä tulee muutama juoksuaskelkin, kun on oikein kiire.

Vaikka kyllä noita kompurointejakin vielä tulee tiheään. Mutta pienistä viis!

Aamuisin Mitri on saanut puuroa normaaliin tapaan vasta aamupesun ja vaatteiden pukemisen jälkeen ja on tyytynyt siihen. Hyvin on puuro maittanut, mutta ei poika ole mitenkään erityisen nälkäinen kuitenkaan ollut. Uskomatonta! Ja äiti kun luuli, että poika on syönyt tiheästi öisin koska on nälkäinen, mutta onpa tainnut ollakin vain lohtulussutusta.

Viimeisen viikon ajan äiti on huolehtinut siitä, että imettää Mitriä päivisin useammin ja Mitri on alkanut itsekin ilmoittamaan tietynlaisella kitinällä, että haluaisi maitoa. Lisäksi poika saa maitoa ennen kumpiakin päiväuniaan ja illalla ennen nukahtamista. Luulisi siis maitopuolen olevan kunnossa, vaikka yösyötöt ovatkin tästä lähtien historiaa.

Maidon lisäksi Mitrin ruokavalioon kuuluu kiinteä lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, joiden kanssa poika juo nokkamukista vettä.

Päivällisellä Mitri sai jälkiruoaksi ruisleipää jota mutustelikin keskittyneesti aika tovin. Ja tältä näytti lattia ja ruokalapun kaukalo pojan mutustelun päätteeksi.

Ida halusi, että hänestäkin otetaan kuva eikä ainoastaan Mitristä. Ja niin tehtiin.

Nyt on sitten menossa yö numero neljä. Äiti odottaa jännityksellä, montakö yötä vielä tarvitaan, että poika vetäisi yhtenäiset unet. Vai onkohan liian aikaista vielä toivoa sellaista?

maalis 4, 2012 - Äidin kotkotuksia, Ihana Ida    Kommentit pois päältä artikkelissa Askartelua

Askartelua

Äidillä on jo hetken aikaa ollut mielessä eräs askartelu-juttu, jonka tekeminen on vain siirtynyt ja siirtynyt. Muutaman päivän takaisella Sinelli-keikalla äiti sai kuitenkin ostettua puuttuvat tarvikkeet, vanerikirjaimia, maalia ja kimalleliimaa, ja niin projekti pääsi käyntiin.

Ida oli kaupassa mukana ja näki, mitä äiti osti. Siitä lähtien tyttö on joka päivä kysellyt, että joko me äiti tänään askarrellaan. Tänään äiti sitten antoi neidille maalit ja pari lasipurkkia, että neiti saa maalata niistä itselleen aarrepurkit. Tietysti äidin oma projekti taas siirtyi, mutta ei siitä mitään olisi tullutkaan, ellei nuoremman neidin askarteluintoa olisi saatu ensin puretuksi.

Neiti oli tyytyväinen kun pääsi maalaushommiin. Äiti vähän auttaa, että väriä saadaan joka paikkaan.

Eka aarrepurkki on jo valmis, työn alla on toinen. Sen tekeminen on ihan yhtä tarkkaa hommaa kuin ensimmäisenkin.

Valmiit purkit näyttävät aika kivoilta... mitähän aarteita näihin oikein tullaan säilömään?

Kun pikkuneiti oli siirtynyt takaisin nukkeleikkien pariin, pääsi äiti lopulta itse askartelemaan. Tulevien kylttien pohjat äiti oli paklannut ja hionut jo pari päivää aiemmin ja saanut maalatuksi ne eilen. Tälle päivälle jäi tärkein ja hauskin työ: sommittelu ja koristelu.

Ja tällaiset niistä sitten tuli: kyltit lasten omien huoneiden oviin.

Salama ei oikein tee oikeutta kimalleliimalle, mutta kyllä äiti on lopputulokseen ihan tyytyväinen. Huomiselle jää sitten vain kylttien kiinnitys paikoilleen.

P.S. Kuka arvaa, mitä kierrätysmateriaalia äiti käytti nimikylttien pohjalevynä?

maalis 3, 2012 - Äidin kotkotuksia, Ihana Ida    Kommentit pois päältä artikkelissa Vähän ulkoilua

Vähän ulkoilua

Äiti on ollut viime päivänä vähän käheänä ja yskäinen, mutta ei voinut vastustaa ulos lähtemistä, kun ulkona oli taas niin keväinen päivä. Ida leikki Gretan kanssa lumilinnassa, laski mäkeä ja kiipeili parkkipaikan vieressä olevassa traktorin tekemässä jättimäisessä lumikinoksessa. Äiti vaihtoi kuulumisia Gretan äidin kanssa. Kylläpä teki ulkoilu hyvää!

Pikkuneidit lumikakkuja leipomassa lumilinnassa.

Sivut:«1...14151617181920...27»