touko 24, 2012 - Perhe-elämää    2 kommentteja

Laivalla Ruotsiin

Äiti huokaisi helpotuksesta, kun torstaiaamuna avasi verhot: ulkona ei juurikaan tuullut. Illalla oltiin nimittäin lähdössä laivalla Ruotsiin.

Mitrille laivamatka oli jo toinen, Ida on ollut laivalla jo monta kertaa, muttei yli kymmentä vielä, äiti sentään jo yli kymmenen ellei parikymentäkin. Iskästä sen sijaan täytyy puhua jo ihan eri lauseessa, sillä iskä on kulkenut Suomenlahden yli isoilla laivoilla vaippaikäisestä alkaen tasaiseen tahtiin.

Laivan kävelykadulla odottelemassa Buffetin aukeamista. Tätä ennen on jo käyty vaihtamassa hytissä vaatteet ja kengät. Se kuuluu aina asiaan.

Illalla hytissä katseltiin merta ennen nukkumaan menoa. Mitrillä on täysi vauhti päällä, eikä pyjamaakaan ole saatu vielä puetuksi.

Pieni hytti on lasten nukkumaanmenon kannalta hieman hankala, sillä lapset mokomat ovat tottuneet nukahtamaan pimeässä. Siispä tavaksi on tullut, että laivalla koko perhe käy unille samaan aikaan. Tällä kertaa se ei haitannut yhtään, sillä univelkaa alkoi olla melkoisesti.

Aamulla ikkunasta näkyi jo muutakin, kuin pelkkää merta.

Matka sujui tosi hyvin, sillä vielä aamullakin meri oli melkoisen tyyni. Tulossa oli aurinkoinen päivä.

touko 23, 2012 - Ihana Ida    Kommentit pois päältä artikkelissa Dagiksen kevätjuhlissa

Dagiksen kevätjuhlissa

Dagiksen kevätjuhlat pidettiin Ljunghedassa. Ilma oli jo sen verran keväinen, että ulkonakin tarkeni juhlahepenissä.

Ida poseeraa "kuin prinsessa" ennen kevätjuhlien alkamista juhlatalon pihalla.

Ekorrarna eli Oravat esiintymässä. Ohjelmassa monen sorttisia lauluja, joista äiti ja iskä ovat jo kotona saaneet kuulla pätkiä viime viikkojen aikana.

Ida huomasi äidin yleisön joukossa. Hei hei!

Esitysten jälkeen sai mehua ja pullaa. Mitrikin sai, vaikkei oikein malltanut istua paikoillaan pöydän ääressä eikä esitysten aikanakaan.

touko 20, 2012 - Perhe-elämää    2 kommentteja

Mökkikauden avaus Savonmualla

Vihdoinkin. Nimittäin mökillä. Sää oli mitä mainioin ja tunnelma loistava. Lapsetkin olivat hyvällä päällä. Mökki oli selvinnyt talvesta todella hyvin, edes hiirenpapanoita ei löytynyt kuin muutama. Tämä on elämää ja helatorstaita parhaimmillaan.

Narsissit olivat täydessä kukassa, koivut hiirenkorvalla ja valkovuokot loistivat auringossa nurmikolta. Ja lämpömittari näytti melkein hellelukemia.

Iskä purkasi autotallista talviteloilla olleita kesäleluja. Mitri testaa ensimmäisenä kottikärryjä.

Muovituolista penkille... onneksi poika huomasi itsekin, että tämä oli tuhoon tuomittu yritys ja jätti homman sikeen.

Niin likainen ja niin onnellinen. Mitri möyrysi pihalla sydämensä kyllyydestä ja nautti täysin siemauksin vapaudesta, jonka iso piha salli.

Terassin kulkusilta oli yllättävän vaikea käveltävä, sillä se vietti alaspäin ja päättyi pieneen ojaan ennen tasaista pihaa. Tässä se Idakin aikoinaan kompuroi ennen kuin oppi, miten ojan yli pääsee kaatumatta.

Kunnon maalaistyyli. Farkut, paita ja lippis.

Aamupalalla. Perjantai oli sadepäivä, joten aamukahvilla äiti ja iskä päättivät, että lähdetään käymään Pieksämäella ostoksilla.

Mitrin hyvää tuulta ei pienet tai isommatkaan sateet häirinneet.

Lauantaina taas paistoi ja aloitettiin möyryäminen kasvimaalla.

Iskä muokkaa uuden porkkanamaan mullat kuohkeiksi.

Mitri seikkailee pellon laidalla. Ei ollut enää niin lämmin kuin torstaina ja maa oli paikoin edellispäivän sateesta vielä aika märkä. Siksi pikku isäntä ulkoili välikelin haalarit päällä.

Poika istuskeli tyytyväisenä siellä täällä ja tutki, mitä pellolla kasvaa. Heinä hyvä, vuohenputki paha...

Idakin malttoi välillä pysähtyä Mitrin seuraksi. Äiti opetti neidin tunnistamaan vuohenputken ja koiranputken, joita löytyi pellon laidalta satamäärin.

Porkkanamaa on saanut laidat ja valmis kylvettäväksi. Iskä siirtyy möyhimensa kanssa toisen kasvimaan kimppuun.

Ja sitten se hauskin osuus – mitä tähän oikein kylvetään?!

Äiti osti porkkanat kätevässä siemennauhassa, jotta niitä ei tarvitse harventaa.

Iskä sai pidellä Mitriä, sillä poika oli koko ajan tulossa äidin ja Idan "apuriksi" kylvöhommiin.

Räkä vuotaa ja aurinko paistaa. Silmäkulma otti kosketusta peräkammarin pöydän kanssa.

Idan kasvimaahan laitettiin porkkanaa, punajuurta, salaatteja, suolaheinää ja tilliä. Idan mielestä oli tosi hassua, että kaikki siemenet olivat eri näköisiä.

Raskas työ vaatii raskaat huvit. Neiti hoksasi itse, että rannan vanha omenapuu on loistava kiipeilypuu. Äiti huomasi touhun vasta kun neiti oli jo puussa (ja olisi kyllä kieltänyt kiipeilyn kieltänyt jos tyttö olisi tullut lupaa kysymään). Yllättävän hyvin Ida puussa pysyi, joten äiti antoi neidin jatkaa kiipeilyä. Alastulot olivat aika hurjia, mutta siitäpä tyttö sitten harjoittelemalla ketteröityy.

Iskä ehti sunnuntaina naputtelemaan ulkoeteiseen yhden seinän verran paneelia sillä välin, kun lapset touhusivat pihalla ja portailla.

Mitri osaa tulla portaita alas myös pylly edellä, mutta tässä poika kokeilee liukumäki-tekniikkaa portaalta toiselle. Hyvin toimi sekin. Kurahousut piti olla jalassa, kun se toissapäiväinen sade kasteli paikat niin perusteellisesti, että edelleenkin maa on märkä. Mökin piha on todella hidas kuivumaan.

Ennen kotiin lähtöä täytyi vielä tiskata, siivota, pakata ja imuroida. Mitri hoksasi, että imuri pärisee kivasti ja sillä voi ratsastaa, mutta helppoa se ei ollut, kun äiti mokoma nyki imuria koko ajan. Poika myös oppi sammuttamaan, käynnistämään, sammuttamaan, käynnistämään, sammuttamaan, käynnistämään, sammuttamaan imurin...

Kotiin lähdettiin seitsemältä illalla ja lapsilla oli yöpuvut päällysvaatteiden alla. Ida sai evääksi juustopalleroita, jotka ehti syömään loppuun jo mökin pihassa. No, hyvä niin, sillä puoli yhdeksältä neiti oli jo täydessä unessa. Mitri tosin pisti paremmaksi ja nukahti jo ennen 5-tietä (jonne on matkaa vajaa 10 kilometriä).

touko 15, 2012 - Ihana Ida    1 kommentti

Tanssiesitys mustavihreissä vaatteissa

Pikkuneidin elokuussa alkaneet tanssitunnit saivat komean päätöksen, kun Idan tanssiryhmä esiintyi seuran kevätjuhlissa.

Esityksen alkamista odoteltiin penkillä tanssilattian laidalla.

Kun oli aika lähteä lavalle, unohtui neiti haaveilemaan ja jäi matkasta. Onneksi tanssiope Niina käy noukkimassa kadonneen lampaan (sammakon?) mukaan.

Esitys tanssittiin Pienet sammakot -laulun tahtiin

Eteen, taakse, eteen, taakse...

Sammakot hyppivät

Ja alla vielä lyhyt videopätkä sammakoista.

Kun esitys oli ohi, istui Ida vielä kauan penkillä katselemassa muiden tanssijoiden esityksiä. Lopulta kun äiti heilutteli neidille, malttoi tyttö tulla Mitriä ja äitiä morjestamaan.

Vähän jo väsynyt Mitri jaksoi katsella esityksiä tosi reippaasti peräti kolme varttia. Kotona eilisistä rokotuksista kipeä poika roikkui vielä äidin lahkeessa tauotta, mutta iloinen musiikki, komeat asut ja näytöksen jännittävä tunnelma pitivät pojan tyytyväisenä.

Tässä illan tähtiparin, Jutta ja Sami Heleniuksen, taidonnäyte.

Ida katseli herkeämättä Heleniuksien liitämistä lattialla.

Illalla ennen nukkumaan menoa Ida vielä muisteli, että miten ihania pukuja niillä isoilla tytöillä oli siellä esityksessä ollut. Päivä taisi olla kaikin puolin onnistunut ja neidin tanssikuume ei taida ihan helposti hellittää.

touko 14, 2012 - Ihana Ida, Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Molemmat muksut neuvolassa

Molemmat muksut neuvolassa

Kylläpä oli äidillä säätämistä, kun neuvola-aika oli juuri Mitrin parhaaseen uniaikaan. No, itsehän äiti on ajan varannut, mutta ajan varaamisen jälkeen pojan unirytmi on muuttunut yksille unille kaksien sijaan. Lisäksi matkalla piti hakea Ida dagiksesta mukaan.

Hyvin kuitenkin äiti sai kaiken sumplituksi ja neuvolassa oli ajallaan kaksi tyytyväistä mukulaa. Äiti oli laittanut Mitrin unille rattaisiin ajoissa ja neuvola-vaatteet valmiiksi päällä, joten kun äiti lähti kävelemään dagikselle ja sieltä neuvolaan, nukkui Mitri vielä tyytyväisenä rattaissa. Vasta melkein perillä pikku-ukko heräsi ja sai näin nukutuksi yhteensä melkein kaksi tuntia. Se kyllä riitti.

Neuvolan täti Eeva-Liisa leikkii lasten kanssa.

Idalle tehtiin jos sun minkälaisia testejä ja neiti sai piirtää neliöitä, ympyröitä, ristejä ja viivoja. Lisäksi Ida sai leikata viivaa pitkin. Ja leikkaaminen meiltä kyllä käyttää, sillä neiti on ahkera leikkaaja. Lisäksi neidiltä testattiin näkö.

Mitri reppana sai käynnillä kolme rokotusta. Äiti tuumi, että meneepä sitten yhdellä huudolla. Mitri kun on aina rokotusten jälkeen mahdottoman kiukkuinen seuraavan päivän – nyt toivottavasti selvitään siis vain yhdellä kiukulla.

Ida selvisi yhdellä piikillä. Neiti oli rokotusta jo ”odottanut” ja siitä oltiin puhuttu kotona. H-hetkellä Idaa alkoi kuitenkin kamalasti pelottamaan ja niinpä neuvolan toinen täti, Maija, sai tulla Idaa pitelemään. Neiti itse toivoi, että Maija tulisi, eikä äiti pitäisi.

Mitrin satsi.

Lasten strategiset mitat ovat muuten seuraavat:

Ida 19 kg ja 106 cm.
Mitri 11 kg ja 78 cm.

Kumpikin lapsista on vähän ikäistään pidempi, mutta niin ovat sekä äiti että iskäkin pienenä olleet. Että ei se omena kai kovin kauas putoa.

touko 13, 2012 - Perhe-elämää    1 kommentti

Äitienpäiväkävelyllä metsässä

Iskä ja Ida tulivat herättämään äitiä yhdeltätoista (Mitri oli päiväunilla). Ulkona oli niin nätti ilma, että iskä oli ajatellut, ettei äiti ehkä haluakaan nukkua koko päivää – ja oikeassa oli. Äiti oli vain aika väsynyt, sillä Mitri oli kitissyt edellisyönä aika lailla. Äiti sai lahjaksi ihanan Kalevala korun medaljongin, johon saa laitettua sisään kaksi kuvaa. Ida ja Mitri olivat piirtäneet äidille kortit. Ida oli piirtänyt äidille juustoja.

Iltapäivällä käytiin kävelyllä talojen takana olevassa metsässä ihmettelemässä kaatuneita puita.

Iskä kantaa Mitriä, sillä metsämaasto on vielä liian vaikeaa käveltävää pojalle.

Mitri ihmetteli metysässä korkeita puita. Poika katseli uteliaana ylöspäin sinistä taivasta vasten siintäviä puiden latvoja, osoitteli niitä sormella ja hoki "Kah. Kah!" Mitrillä on muuten päässä Eveltä saatu itsetehty ja ihan uusi lakki.

Ida lauleskeli itsekseen ja keräili pajunkissoja.

Neiti kuljeskeli muutenkin aika itsenäisesti metsässä sinne tänne. Tutki kannon kupeessa olevia koloja, kurkisteli kuusten juurelle, katseli varpuja ja puiden runkoja. Tuntuipa tyttö nauttivan metsästä.

Eipä tarvinnut ohjelman olla sen kummempaa, pieni kävelylenkki riitti tuomaan hyvää mieltä. Koko toukokuu onkin ollut niin toiminnan täyteinen (vaikkain kiva) että oli ihan hauskaa välillä vain olla. Puiden välissä takana siintää muuten kodin ruskea tiiliseinä, että kovin kaukana metsän siimeksessä tässä ei olla, vaikka siltä näyttääkin.

Ja aikamme metsässä ihmeteltyämme kävelimme vain peräkanaa takaisin kotiin. Semmoinen reissu se.

touko 12, 2012 - Mitri-mussukka    3 kommentteja

Mitri yksi vee

Tänään vietettiin Mitrin 1-vuotissyntymäpäiviä. Mitrin kaveri Arska (5 kk) tuli Turusta isosikonsa Ainun ja äitinsä Even kanssa kylään jo eilen. Silloin käytiin poimimassa valkokuokkoja juhlapöytään laitettavaksi.

Idan mielestä homma toimi niin, että muut poimivat ja hän pitää kimppua. Ainu puolestaan oli ihan innoissaan poimimisesta ja istuskeli tyytyväisenä kukkien keskellä. Takana vaunuissa nukkuu Aarne ja rattaista kurkkii Mitri.

Näin komeat kimput saatiin aikaiseksi.

Juhlapäivän aamuna koko poppoo katsoi sohvalla lastenohjelmia. Mitri tosin ei juuri malttanut paikoillaan pysyä, mutta katsoi isommista esimerkkiä ja yritti kiinnostua ohjelmasta. Aarne taisi olla syömässä.

Neitien leikkiä ennen juhlien alkamista. Ida laittaa huulikiillettä ja Ainu soittaa rock-bändissä.

Päivänsankari valmiina vastaanottamaan vieraita. Paita mokoma vaan ei pysynyt housuissa niin millään, mutta muuten oltiin erittäin edustuskunnossa.

Idaakin kiinnostaa, mitä pikkuveli paketistaan oikein löytää. Sieltä tuli Ihanan vihreä Brion ralliauto. Kiitoksia!

Tästä paketista puolestaan paljastui tosi kiva lautas-kulho-lusikka-muki-setti. Kiitoksia!

Maistetaans tätä ensin... tästä paketista tuli kylpyleluja (isosisko Idalta) ja seuraavasta pari kuormuria hiekkalaatikolle.

Lahjojen jälkeen laulettiin päivänsankarille ja sitten oli kakun vuoro.

Eve auttaa Mitriä puhaltamisessa. Kakku on iskän paistama ja äidin täyttämä ja siitä tuli aika massiivinen. No, onneksi se oli kuitenkin hyvää.

Ida ei kakusta välitä, vaan pistelee ennemmin keksejä. Ainu sen sijaan maistelee kakkua mielellään ja kaikessa rauhassa.

Mitri sai maistaa täytekakkua elämänsä ensimmäisen kerran. Hyvin se pojalle maistuikin ja lautanen tyhjeni alta aikayksikön. Taitaapa olla vähän herkkusuu tämä meidän kuopus!

Äiti muisteli, että Idan yksivuotissynttäreillä neiti sai maistaa ekan kerran kakkua, eikä tykännyt ollenkaan. Neidin linja on kyllä pitänyt hyvin, sillä hän on elämänsä aikana syönyt kakkua vain kerran (eilen).

Ja tässä perhepotretti.

Isä ja poika. Kuulema on samaa näköä?

Pikkuneiti.

Yllättävän hyvin Mitri pärjäsi lastenhuoneessa isompienkin mukana, mutta silti Aarnen kanssa taisi synkata parhaiten. Tässä pojilla on kiikarissa samat lelut.

Voi mitä veijareita molemmat!

Käsipäivää vai sormikoukkua... äiti ei oikein ottanut selvää.

Juhlien loputtua ennen kotiinlähtöä Eve kuittaa käyntinsä vieraskirjaan. Mitri vahtii vieressä, että tekstiin ei tule kirjoitusvirheitä.

Mitrin ensimmäinen syntymäpäivä oli varsin mukava ja leppoisa. Kiitoksia vieraille, oli tosi hauskaa että pääsitte käymään.

Illalla muuten sekä Ida että Mitri nukahtivat alta aikayksikön. Eikä mikään ihme.

Sivut:«1...891011121314...27»