Browsing "Perhe-elämää"
helmi 6, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Asioilla

Asioilla

Iskällä alkoi kuuden viikon isyysloma ja äiti aloitti samaan aikaan kesälomansa. Ida on myös lomalla dagiksesta. Ja Mitri ei vielä mistään muusta kuin lomasta tiedäkään. Yhtä lomaa koko perheellä! Sen kunniaksi koko poppoo lähti kaikessa rauhassa keskellä päivä ostoksille. Vaikka oli Saamelaisten kansallispäivä, ei se aiheuttanut tällä kertaa mitään erityistoimenpiteitä.

Iskä sai aloittaa lomansa, kuinkas muutenkaan kuin pukemalla lapset lähtökuntoon. Voi, kyllä äiti nautti!

Tässä hommassa tulee hiki kaikille, jos lapset alkavat laittamaan hanttiin. Joskus pukeminen sujuu näin sopuisasti.

Päivän projektina oli ostaa muun muassa u-kiskon kattokiinnikkeitä. Niitä oli metsästetty kissojen ja koirien kanssa vähän sieltä sun täältä, mutta koska kumpikaan ei tiennyt miltä ne näyttävät, vaikeutti se ostamista. Äiti yhdet kiinnikkeet jo muutama päivä sitten osti, mutta ne olivat (kuinkas muuten) väärät.

Loppujen lopuksi kiinnikkeet löytyivät kolmannesta kaupasta. Niillä on tarkoitus laittaa verhotanko eteiseen, jotta ulkovaatetangon yläpuolella olevat hyllyt (ja niillä olevat tavarat) saadaan piiloon. Äiti on ommellut jo verhonkin ja se odottaa silitettynä vierashuoneen sängynpäädyn päällä, että tanko saadaan paikalleen. Ja nyt siis vihdoin kiinnikkeet löytyivät. Ai niin, ja käyttämätöntä u-kiskoa siis löytyi varastosta entisten asukkaiden jäljiltä.

"Tässä äidille kiinnikkeet ja kapea maalitela, olkaas hyvä!"

Ostosreissulta lähti mukaan myös iskälle kunnon talvikengät, uusi kovalevy äidin läppäriin ja Idalle pinkki lumilapio. Mitri sai tällä kertaa vain kokemusta.

Ehti tulla hämärä, ennen kuin kaikki asiat oli hoidettu.

Kotimatkalla taivaalla kumotti komea kuu, jota äiti yritti kuvata liikkuvasta autosta tuulilasin läpi. Kuvan perävyys on vähän niin ja näin, mutta tunnelma sitäkin parempi.

helmi 5, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Äänestämässä

Äänestämässä

Ulkona paukkui viidentoista asteen pakkanen. Äiti ja iskä olivat menossa äänestämään Suomelle uutta presidenttiä ja samalla reissulla käytiin päiväkävelyllä.

Ida pääsi pulkka-ajelulle ja Mitri matkusti rattaissa.

Äiti ja mukulat. Takana näkyvät kodin autotallit.

Äänestyksen jälkeen kiipeilemässä koulun leikkipihalla.

Mitri katselee Idan riehumista rattaista.

Liukumäessä. Neidillä on päässään lääkärireissulla ostettu uusi karvalakki, jota neiti ei olisi halunnut laittaa päähänsä niin millään. Samaan aikaan ostettiin nimittäin ihana liila pipo, joka olisi ollut mieluisampi.

Viuuu, mäkeä alas vauhdilla. Eikä tietystikään istualtaan, vaan mahallaan.

helmi 2, 2012 - Ihana Ida, Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Korvatulehdus

Korvatulehdus

Ida alkoi eilen illalla aivan yhtäkkiä valittamaan korvakipua. Kipu oli niin kova, että neiti makoili sohvalla ja väänsi itkua. Äiti antoi Idalle Panadolit ja auttoi neidin omaan sänkyyn lepäämään. Sinne neiti oli nukahtanut alle aikayksikön.

Aamulla äiti soitti Pikkujättiin, jossa lapsia yleensä käytetään lääkärissä, ja varasi illaksi ajan korvalääkärille. Taisi muutamalla muullakin olla korvaongelmia, sillä Tapiolan toimipisteessä, jossa yleensä käydään ei ollut yhtään vapaata aikaa korvalääkärille, mutta onneksi Myyrmäkeen pääsi.

Iskä lähti ajoissa töistä, jotta ehtisi hakea äidin ja lapset kotoa ja sitten ehdittäisiin varttia yli viideksi takaisin Myyräkeen, iskän työpaikan viereen. Keli oli mitä parhain, lunta tuprutti taivaan täydeltä ja tuuli kovasti. Muun muassa Lahden moottoritiellä oli samaan aikaan valtava ketjukolari, kun ihmiset ajoivat ihan miten sattuu, vaikka näkyvyys oli tosi huono. Kehä III:lla, jota pitkin lääkäriin mentiin, ei juurikaan liikennettä ollut ja näkyvyyskin oli ihan hyvä.

Kehä III itään klo 16 ja 17 välillä. Tuuli on ja liikenne ovat putsanneet tien pinnan, mutta liukas se silti on vaikkei pölisekään.

Perillä oltiin ajoissa ja iskä lähti neidin kanssa lääkäriin äidin mennessä Mitrin kanssa hanskaostoksille (sillä lääkäriasea sijaitsee kauppakeskuksen yläkerrassa). Eikä ennyt kauaakaan kun lääkärissä kävijät jo tulivat – noin kaksi minuuttia ennen lääkäriajan alkamista – sillä vastaanotolle oli päässyt heti kun iskä ja Ida olivat lääkäriasemalle saapuneet. Diagnoosina korvatulehdus, kuten äiti arvelikin, ja tuomisina antibioottiresepti.

Lääkärin ja hanskaostosten jälkeen mentiin kahville ja syömään Kulmakonditoriaan. Ida ei halunnut ruokaa (ja tosi huonosti ruoka neidille onkin maistunut nyt korvan ollessa kipeä) joten hän sai jäätelöä. Sekään ei tosin neidille oikein maistunut. Äiti ja iskä söivät isot salaatit ja Mitri veti ison annoksen purkkiruokaa.

Ida ei halua että äiti ottaa kuvan, kun jäätelö ei maistukaan hyvälle. Pillimehu onneksi kuitenkin upposi.

Mitrin päivällinen tulee purkista.

Kun lopulta päästiin lähtemään kotiin oli kello jo seitsemän. Mitri-sissi sinnitteli autossa hereillä koko kotimatkan ja katsoi elokuvaa. Äiti oli enemmän kuin tyytyväinen ja tosi yllättynyt, ettei poika nukahtanut, sillä muuten olisi yöunille nukahtaisesta tullut kova ruljanssi.

tammi 29, 2012 - Mitri-mussukka, Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Kaapin paikka

Kaapin paikka

Äiti tykkää vanhoista esineistä osana modernia sisustusta. Siksi meillä on vanha ruskea kaappi, joka vuosi sitten muuton yhteydessä ripustettiin keittiön ja olohuoneen välissä olevaan hormiseinään (koska siinä sattui olemaan sopiva naula oikealla kohdalla). Paikka oli kuitenkin huono, sillä hormi lämpiää kun takassa on tulet. Niin sen kuuluukin lämmetä, mutta kaappi ei siitä pidä. Puun kuivumisen vuoksi kaapista tippui ylähylly jo ajat sitten ja tänään iskä sai aikaiseksi korjata kaapin ja siirtää sen uuteen paikkaan. Mitri avusti.

Iskä naulaa hyllyn kannattimia takaisin paikalleen kaappiin. Mitri seuraa silmä kovana.

Poikaa kiinnosti kovasti, että mikä se iskän kädessä oleva vempele oikein on. "Ai, vasarako on tällainen!?", tuntui Mitri tuumivan.

Mitri halusi nähdä IHAN KAIKEN mitä iskä kaapille teki.

Ja lopuksi kun iskä ripusti kaapin uudelle paikalle keittiön ikkunoiden viereen, auttoi Mitri iskää varmistamalla, että tikkaat pysyvät pystyssä.

tammi 23, 2012 - Perhe-elämää    1 kommentti

Olohuoneen matolla

Meidän kodissa on taas piiiitkästä aikaa olohuoneen matto. Se ostettiin eilen.

Syy siihen, miksei mattoa ole aiemmin ollut, ovat kissat. Ne ovat kynsineet aiemmat matot pilalle. Tai no, se kallis ja ihana villamatto, joka ostettiin muutama vuosi sitten ei ole pilalla, vaan se odottaa rullalla varastossa aikoja parempia. Se oli valitettavasti kissojen ehdoton suosikki. Mutta muut matot ovat hetken lattialla oltuaan näyttäneet aika ryytyneille, joten ne on päästetty eläkkeelle hyvin pian.

Mitri leikkii matolla. Aluksi poika ihmetteli sen tuntumaa ja taputteli sitä käsillään, mutta nyt matolla istuessa malttaa jo keskittyä leluihinkin. Vaikka täytyy mattoa edelleen välillä tunnustella.

Ai mitenkö nyt sitten kissat saadaan yhtäkkiä pitämään kyntensä kurissa?

No, kaikkihan alkoi siitä, kun äiti halusi sängyn viereen pienen maton, sillä joutuu usein nousemaan yöllä Mitri hyssyttämään (eikä makuuhuoneessakaan siis ole mattoja kissojen takia). Sopiva matto löytyi Anttilan alennusmyynneistä puoleen hintaan. Sellainen karvalankamatto, mitä äiti periaatteessa ei ole halunnut kotiin, koska on vähän laiska imuroija. Mutta se näytti niin kivalle ja äiti ajatteli, että tuollaisen pienen maton vaikka puistelee ulkona, jos sitä ei imurilla saa puhtaaksi. Ja hintakin oli erittäin kohtuullinen, joten matto ostettiin ja iskäkin sai samanlaisen omalle puolelleen sänkyä.

Iskä heittäytyi kotiuduttuaan matolle ja Mitri tietysti kiehnäsi iskän päällä. Iskä vain totesi, että tämä paini Mitirn kanssa onkin hyvää lämmittelyä Hoi Jeon Moo soolin täyskontaktitreenejä varten.

Jos pojan ilmeestä jotain voi päätellä, niin ainakin sen, että matto oli ehdottomasti hyvä ostos.

Äidin ja iskän ihmetykseksi matot eivät kiinnostaneet kissoja ollenkaan. Svenssonkin, joka on kissoista se pahempi raapija, vain makoili tyytyväisenä niiden päällä. Äiti ei oikeastaan keksinyt tälle muuta selitystä kuin sen, että ehkäpä kissojen mielestä tuollainen epämääräinen ja pehmeä karvalankamatto ei ole ollenkaan hyvä kynsien teroituspaikka. Ja kas, siinä olikin sitten ratkaisu olohuoneen mattopulmaan.

Anttilassa oli vielä alennukset meneillään ja sieltä löytyi matto kohtuulliseen -50% alehintaan. Eikä sekään matto kiinnosta kissoja lainkaan.

Niin, nyt täytyy vain ratkaista se, miten äiti pidetään voimissaan – mamma kun joutuu nyt imuroidessa tekemään enemmän töitä kuin aiemmin.

tammi 21, 2012 - Perhe-elämää    1 kommentti

Ristiäisreissu

Äitiä ja iskää oli pyydetty kummeiksi äidin lapsuudenystävän Even ja tämän miehen Jannen kuopukselle. Tällaiseen kunniatehtävään suostuttiin ilomielin. Lauantaina koko perhe matkusti siis Turkuun, jossa kaste oli määrä pitää.

Matkalla satoi vuorotellen vettä ja räntää.

Ajokeli oli aika huono ja tie tosi liukas. Elektroniset nopeusnäytöt näyttivät moottoritielläkin vain 80 km/h -nopeusrajoitusta. Kun vielä matkaankin oltiin päästy hieman myöhässä (syystä josta voisi kirjoittaa kokonaan oman juttunsa, huh huh) oltiin perillä vain vähän ennen tilaisuuden alkua. Onneksi ei kuitenkaan myöhästytty!

Kirkossa vähän ennen h-hetkeä. Ida, Ainu ja Ee´led odottavat jännittyneinä kasteen alkamista. Äidillä jännittää vain se, osaako pikkuneiti käyttäytyä, kun äiti ja iskä eivät pääse joka hetki tyttöä komentamaan.

Ja sitten kaikki oli valmista ja pappi aloitti tilaisuuden. Pikku mies on vielä oman äitinsä sylissä.

Pappi otti hyvin huomioon lapset ja pyysi nämä ihan lähelle katsomaan, kun Aarne kastettiin.

Kastamisen jälkeen Aarnelle puettiin kastepuku ja äiti sai laittaa ristin kummi-poikansa kaulaan.

Seuraavaksi kierrettiin kastemalja kolmeen kertaan.

Äiti oli kuudesta kummista ainoa ortodoksi, joten äiti sai toimia sylikummina. Kuvassa myös Aarnen vanhemmat.

Iskästäkin tuli Aarnen kummi, mutta kasteen ajan iskän syliä tarvittiin toisaalla.

Aarne suhtautui kastamiseen tyynen rauhallisesti ja vasta tilaisuuden loppupuolella poika vähän nitisi kun joutui olemaan vieraassa sylissä.

Kun tilaisuus oli ohi siirryttiin seurakuntasalille. Mitri vaelteli ihmisen luota toisen luo tutustelemassa. Aarnen ja Ainun isomummin keppi oli tosi kiinnostava.

Ruoaksi saatiin hyvää kalasoppaa. Mitri tosin joutui tyytymään vauvojen purkkiruokaan.

Ida ei kauaa ruokapöydässä malttanut istua, vaan paineli muiden pikkutyttöjen (joista tässä kuvassa Netta) kanssa käytävälle juoksentelemaan.

Ida innostui maistelemaan pöydän anteja vasta kun tilaisuus alkoi jo lähennellä loppuaan.

Äiti ja Mitri poseeraavat. Mitri oli tosi reipas pikku poika koko päivän.

Sää ei ollut päivän aikana juuri parantunut, vaan iskä joutui harjaamaan auton lumesta, kun lähdettiin kirkolta. Ennen kotiin lähtöä käytiin vielä päivänsankarin kotona syömässä iltapala ja vaihtamassa pyjamat lasten päälle haalarin alle, jotta kotona lapset voi kantaa suoraan sänkyyn.

Ida sai Ainulta lainaan Barbie-elokuvan ja katsoi sen silmät ihan sikkarallaan loppuun. Sitten neiti totesi, että "Nyt väsyttää" ja nukahti melkein saman tien. Mitri oli nukahtanut jo lähitessä.

Kotona lapset kannettiin sänkyyn, kuten oli suunniteltukin. Mitri heräsi kun auto pysähtyi kotipihalle ja nukahti uudelleen sänkyyn kun äiti imetti pojan. Ida havahtui vain hieman kun iskä talutti neidin autosta omaan sänkyynsä ja jatkoi unia saman tien sanaakaan sanomatta.  Sellainen reissu se.

P.S. Kirkossa kuvasi Aarnen täti Pauliina ja osa juhlakuvista on Aarnen äidin Even ottamia.

tammi 20, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Lumitöissä

Lumitöissä

Kuten eilen, on tänäänkin luontoäiti tarjonnut yllin kyllin valkoista maanpeitettä. Äiti, Ida ja Mitri ovat olleet molempina päivinä ulkona lumitöissä iltapäivällä ennen iskän kotiintuloa.

Mitri katseli rattaista kun äiti heilui lapion kanssa ja Ida laski mäkeä

Tänään mentiin ulos vähän myöhemmin, joten traktori oli ehtinyt käydä auraamassa isoimmat pois. Kyllä omassa pihakäytävässä silti riitti tekemistä.

Kun velvollisuudet oli hoidettu, laskettiin mäkeä rattikelkalla ja pulkalla. Mitri istui lumitöiden ajan rattaissa, mutta sitten äiti haki vauvapulkan, johon pojan istutti. Äiti ja Ida laskivat  yhdessä isolla pulkalla ja äiti piti vauvapulkasta kiinni, joten koko poppoo liukui mäkeä alas kahden pulkan rintamana. Mitri oli jo aika väsynyt, joten poika ei yhtään innostunut pulkkamäestä. Niinpä äiti laittoi pojan uudelleen rattaisiin ja Mitri jatkoi ulkoilua unten mailla. Puolen tunnin pikatorkut tekivät hyvää, sillä vaikka poika oli nukkunut kahdet päiväunet, ei niistä kumpikaan kestänyt edes tuntia.

Mitrin nukkuessa pulkka vaihtui rattikelkkaan. Sekä Ida että äiti nauttivat mäenlaskusta ihan täysillä.

Iskä tuli töistä juuri sopivasti kun Mitri heräsi. Iskäkin pääsi laskemaan Idan kanssa rattikelkalla ja sitten tultiin sisään. Äidin ulos lähtiessä uuniin työnnyttämä lihapata olikin juuri sopivasti valmista ja potut kypsiä – päästiin saman tien syömään.

Sivut:«1...56789101112»