Browsing "Perhe-elämää"
joulu 24, 2011 - Perhe-elämää    1 kommentti

Jouluaatto

Se oli todellista vilinää ja vilskettä. Kinkkua, sinappia ja silliä. Suklaata. Ja mahdoton paperien rapina. Siinä meidän perheen jouluaatto. Tässä muutama kuva.


Mitri ja iskä juhlakamppeissa.


Pikkuneiti hienona.


Joulukuusen koristelua. Ida ja Anton ripustavat suurimman osan joulupalloista yhteen ja samaan oksaan… hieno tulee!


Anton keikkuu sohvan selkänojalla ripustamassa koristeita. Fia yrittää vähän pitää kiinni.


Lillan ja Mitri ihmettelevät joulupalloa.


Mummin sylissä. Mitä ihmettä mummi oikein kuiskuttelee, kun poikaa noin naurattaa? Vai kutitteleeko mimmi?


Ida piirtää sillä aikaa kun aikuiset laittavat joulupöytää kuntoon.


Herkkua on siinä monenlaista!


Mitrin ensimmäinen joulupäivällinen. Ensi vuonna poika saa sitten maistaa jouluruokia, tänä vuonna mennään vielä vauvansoseella. 


Pukki kävi sillä aikaa kun äiti luki satua Idalle ja Antonille yläkerrassa. Voi sitä riemua, mahdottomasti lahjakasseja! Miten pukki on jaksanut kantaa kaikki nämä lahjat?!


Idalle!


Pikkuneiti avaa paketteja. Ja niitähän riittää!


Iskä auttaa Mitriä pakettien kanssa. Kovin montaa ei ehditä avata, kun kaikkea pitää kokeilla saman tien.

joulu 22, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Silja Serenade Hel–Sto klo 17.00

Silja Serenade Hel–Sto klo 17.00

Pitkään odotettu joululoma alkoi lopulta, kun iso sinivalkoinen laiva irtosi Helsingin satamasta ja lähti lipumaan kohti Tukholmaa kohtalaisen tyyntä merenpintaa pitkin. Ennen lähtöä oltiin muun muassa käyty neuvolassa saamassa influenssorokotteet (Mitrille, Idalle ja äidille), käyty kotona nukkumassa päiväunet ja syömässä, haettu iskä töistä ja sitten mentiin.

Laivalla käytiin syömässä buffeessa ja leikkimässä pallomeressä. Ja tietysti ostoksilla.

Ida kiisi leikkihuoneessa paikasta toiseen salaman lailla. Tässä neiti on menossa liukumäkeen tuhannen kiireellä. Mitri ihmettelee kovaa menoa ympärillä ja iskä surffaa netissä.
 
Limpparia välillä, että jaksaa. 
 
Laivan käytävä oli koristeltu jouluvaloin.
 
Huijui, joulupukkikin tuli samalla laivalla Ruotsiin! Ida tarkkailee pukkia turvallisen etäisyyden päästä.
 
Koko perhe meni ajoissa nukkumaan, sillä pienessä hytissä ei juuri muuta pysty tekemään, jos lapset nukkuvat. Mitrillä oli hytissä matkasänky ja Ida nukkui isossa sängyssä – se oli neidin mielestä tosi jännää. Kuvassa iltatoimien vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ei näytä vielä kovin uneliaalta tämä poppoo, mutta kylläpä väki siitä sitten rauhoittui. 
 
joulu 21, 2011 - Perhe-elämää    1 kommentti

Hautausmaalla

Meidän perheellä on joka joulu tapana käydä sytyttämässä kynttilä Espoon tuomiokirkon hautausmalle äidin mummin ja vaarin haudalle. Niin tänäkin vuonna. Koska jouluna ei olla kotona, vietiin kynttilä jo tänään.

Lapset nukahtivat menomatkalla autoon, joten suunnitelmia muutettiin sen verran, että käytiinkin hakemassa hampurilaiset ensin ja mentiin sitten vasta kynttilää viemään, jotta lapset ehtivät nukkua vähän aikaa. Äiti ja iskä herkuttelivat hampurilaisella autossa ja Ida sai omansa iltapalaksi kotona.

Ensin nukahti Mitri ja sitten myös isosisko väsähti.

Lasten nukkuessa hampurilaisella Bembölessä

Uuttamaata on tänään hemmoteltu lumisateella. Tai räntäähän tuo oikeastaan on ollut. Joka tapauksessa ulkona oli ihanan valoisaa. Hautausmaalla oli mukavan rauhallista, sillä varsinainen ruuhka on sitten vasta aattona.

Ida oli ihan unenpöppörössä, eikä millään halunnut kävellä itse.

Äiti ja iskä ostivat haudalle lyhdyn jokunen vuosi sitten, mutta aika pian se katosi sieltä. Sittemmin uuden lyhdyn hankkiminen on jäänyt ja jäänyt, mutta tänään sellainen käytiin ostamassa menomatkalla Honkkarista, missä lyhtyjä oltiin nähty aiemmalla käynnillä. ”Olipa tuuria ettei ostettu lyhtyä silloin heti!” iloitsi iskä, sillä tänään lyhdyt olivat -50% alennuksessa.

Kynttilä palaa uudessa lyhdyssä

Kovin kauaksi aikaa haudalle ei jääty, sillä pikkuneiti oli aika kärtyinen herättyään kesken unien.

Rauhallista ja kaunista

Matkalla takaisin autolle

Tänään oli muuten Mitrin ensimmäinen kerta ulkona, kun maassa on lunta.

joulu 18, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Sunnuntaikuvia

Sunnuntaikuvia

Tänään äiti ja iskä olivat ihan hassuja, sillä he kävivät vuorotellen ostoksilla. Äidin kauppareissun aikana iskä oli kuvaillut lasten touhuja.

Ida auttaa Mitrin syöttämisessä.

Iskällä on nyt kyllä joku ihme putki päällä, sillä tänäänkin meidän keittiössä syntyi vaikka mitä suklaaleivonnaisia. Ida oli apulaisena ja sai taas harjoitella kanamunien rikkomista. Nyt se alkaa jo käyttämään, vaikka yllätyksiäkin sattuu.

"Iskää, sitä meni sormille!"

Illalla käytiin vielä autotallilla koko perheen voimin laittamassa kattoboxia paikoilleen. Vielä on neljä yötä ennen lähtöä, kuten äiti Idalle sanoi, mutta tuleva viikko on niin kiireinen, etteivät äiti ja iskä halua jättää liikaa tekemistä viime tinkaan. Boxi tulee muuten olemaan ensikäytössä tulevalla joulureissulla.

Iskä tällää kattoboxia autoon.

Ida ja Mitri olivat autotallissa mukana.

Vielä telineiden kiristys ja boxi on paikoillaan. Idalla ja Mitrillä on ihan omat jutut.

Turvallisia nousuja, onko niitä?

Äiti on uskaltanut hengittää vähän vapaammin, kun Mitirllä on ollut konttauskypärä päässä. Eihän se mikään kovin vetävän näköinen hökötys ole, mutta onpahan vähän pehmustetta. Poika on kuin vieteri: kun hän mätkähtää alas, nousee hän saman tien ylös. Huh, moisella menolla kuka tahansa muu olisi ihan poikki, mutta ei näköjään Mitri.

"Hei äiti, minä täällä!"

"Tulin tänne kävelemään sohvan laitaa pitkin."

Äiti ymmärtää nyt, miksi Mitri on alkanut päästämään kätensä irti seisaallaan ollessaan. No tietysti siksi, että kädellä otetaan kiinni seuraavasta tuesta ja siirrytään eri paikkaan. Eihän tämän näin nopeasti kuuluisi mennä, eikös sitä seisomista ensin pitäis harjoitella jonkin aikaa ja sitten vasta alkaa siirtymään paikasta toiseen? Kyllähän pikku-ukko on tosin jo jonkin aikaa ottanut askelia, kun häntä on käsistä tuettu, mutta että ihan yksin?!

Mitri tutkii lelujakin suorilta jaloilta. Ida matkii.

Tänään oli muuten siinä mielessä historiallinen päivä, että äiti söi pureskeltavaa ruokaa ensi kertaa kokonaiseen viikkoon. Aamulla kolme(!!!) pehmeää leipää siitä ilosta että huomasi pystyvänsä syömään, ostosreissulla hampurilaisen ja päivälliseksi spagettia ja kinkkukastiketta (no, sen kanssa oli vähän vaikeuksia, mutta kyllä äiti annoksen lopulta selvitti).

Joululahjaostoksilla käytiin siis iltapäivällä ja saatiin ostettua kaikki, mitä pitikin. Äitikin uskaltautui mukaan, kun otti käsidesin laukkuun ja höläväsi sillä käsiä aika ajoin, ettei vaan tartuta ketään.

Illalla iskä taas innostui leipomaan ja teki sekä suklaakakkua että sulkaabrowniseja. Ja arvatkaa kuka sai nuolla taikinat?

Neiti on täysin keskittynyt vain yhteen asiaan.

joulu 11, 2011 - Perhe-elämää    3 kommentteja

Se sellainen sunnuntai

Äiti kamppailee enterorokon kourissa, joka tuntuu vain pahenevan. Meneillään on lisäksi pakkolaihdutuskuuri, sillä suu on rokon takia niin kipeä, että äiti ei saa syödyksi. Nielaiseminen sattuu ja suu kirvelee koko ajan. Kaikki paikat ovat kipeänä, niskat jäykkänä ja olo on tosi kurja.

Onneksi iskä on ollut kotona ja leikkinyt lasten kanssa niin äiti on saanut vähän levätyksi. Aamulla oli iskän vuoro nukkua pitkään kun äiti nousi muksujen kanssa ylös, joten iskä on ollut tänään aika energinen nukuttuaan hyvin edellisyönä.

Mitri lentää korkealle iskän käsissä.

Tietysti Idakin halusi korkealle, kun Mitrikin pääsi. Iskä otti touhun käsivarsitreeninä ja nosteli nostelemistaan.

Mitri (joka on tänään tasan 7 kuukauden ikäinen) nukkui ensimmäisillä päiväunille yli puolitoista tuntia, joten poika on jaksanut touhuta päivän aikana vaikka mitä. Äiti ei tiedä, onko enterorokolla jotain tekemistä asian kanssa, mutta Mitri ei ole oikein halunnut tänään maitoa, vaikka on ollut selvästi nälkäinen. Kiinteät ruoat on syöty normaalisti ja hyvällä halulla, mutta tissistä poika on ottanut vain muutaman imaisun ja lopettanut sitten syömisen. Voikohan rokko muuttaa maidon makua jotenkin? Tai maistuukohan maidossa parasetamoli, jota äiti on syönyt pitääkseen olonsa kohtuullisena?

Mitri liikuskelee lattialla ollessaan jo aika lailla. Uusin juttu on nostaa pylly ylös jalat suorina.

Kaikista hauskinta on nousta seisomaan. Sopivan tuen löytyessä poika yrittää sitä kovasti itsekin, mutta mukavinta se on kuitenkin silloin, kun iskä pitää kiinni.

Ida on ollut tänään erityisen rauhaton ja huomionkipeä, eikä ihmekään, sillä tyttö on viettänyt eilistä kauppareissua lukuunottamatta koko viikon kotona neljän seinän sisällä. Neidin voimat alkavat kuitenkin olla jo ennallaan, käsien näppylät kuivuneet ja suukaan ei enää kirvele syödessä, joten huomenna Ida pääsee dagikseen. Onneksi.

Ennen nukkumaanmenoa iskä luki vielä iltasadun.

joulu 9, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Kuvia tältä päivältä

Kuvia tältä päivältä

Mitri on ensimmäistä kertaa itse ryöminyt olkkarista eteiseen, jossa tekee tukimuksiaan.

Ida auttaa äitiä joulukorttirumbassa.

Iskä osti Mitrille maissinaksuja ja poika tutkiskelee pussia ennen ruoka-aikaa. Iskä saa varoa naamaansa, sillä Mitri heiluttelee pussia ihan tosissaan.

Ensin lämmin ruoka iskän syöttämänä ja sitten jälkiruoaksi maissinaksua ihan itse.

Vaikka tänään oli iskän synttärit, syötiin ihan vaan valmisruokaa. Ida muikistelee, sillä ranskanpotut on herkkua.

Sivut:«1...56789101112»