Browsing "Perhe-elämää"
tammi 9, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Iltasadun aikaan lastenhuoneessa

Iltasadun aikaan lastenhuoneessa

Iskä lukee Idalle iltasatua. Mitri ei malttanut istua iskän sylissä paikallaan ja äiti haki pojan pois, mutta Mitripä konttasikin takaisin, sillä neidin huoneen laittialla on aina jotain kiinnostavaa tutkittavaa.

 

tammi 8, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Perheleirillä Nurmijärvellä

Perheleirillä Nurmijärvellä

Loppiaisviikonloppu vierähti kuin siivillä, kun koko perhe vietti sen Nurmijärven Kiljavalla, Lomakoti Kotorannassa, jossa pidettiin Kolttasaamelaisperheiden kielileiri. Äiti oli tavallaan leirillä myös järjestäjänä, sillä kuuluu yhdistykseen, joka leiristä oli vastuussa.

Torstai-iltana iskän tullessä töistä lähdettiin ajelemaan Kiljavalle. Matka kesti reilun tunnin, sillä Klaukkalassa äiti kävi pikapikaa kaupassa ostamassa Mitrille paketin vaippoja.


Perjantaina ohjelma alkoi tutustumisella.

 


Mitrille tutustelu ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia ja poika kiertelikin leiriläisten joukossa itsekseen ja tyytyväisenä. Tässä Mitrillä on Vassin isosiskon Ee´ledin sisnatossu.

 


Lounaan jälkeen lähdettiin ulos. Ulkona oli tosi navakka tuuli ja koko ajan täytyi pysyä liikkeessä, että ei tullut kylmä. Mitrillä oli ensi kertaa kengät jalassaan ja äiti totesi, että pojalle täytyy ensi tilassa ostaa uuden vedenpitävät ja lämpimät kunnon talvikengät sekä talvihanskat samoilla ominaisuuksilla. Eihän nyt liikkuva pikku-ukko lapasilla ja kirpparikengillä ulkona pärjää!

 


Iskä ja Mitri laskivat Idan ohi. Neiti halusi sinnikkäästi tulla mäkeä alas yksinkin, vaikka rinne ei ollutkaan niitä helpoimpia.

 


Nokka vuotaa, mutta kivaa on! Uusia kavereita on tullut vaikka kuinka paljon ja hauskaa on olut myös se, että vanhoja kavereitakin on ollut leirillä paljon. Ida on ollut ihan elementissään, kun on saanut leikkiä muiden samanikäisten kanssa.

 


Mitri iskän sylissä. Poika ei oikein viihtynyt rattaissa (ei tietystikään!) kun muut touhusivat lumessa. Naruleikkiin Mitri pääsi mukaankin, kun äiti roikotti poikaa kainalossaan, mutta pelin jälkeen äidillä oli kyllä molemmat käsivarret aika krampissa.

 


Lauantai alkoi ruuiinosien opettelulla. Iskä ihmettelee Tiinan kanssa, mikä missäkin on.

 


Mitri opettelee ruumiinosia omalla tavallaan:  turha istua paikallaan, kun voi liikkua ja kokeilla, miten mikäkin osa toimii! Roikkuukohan poika tällä kertaa Even hihassa, vai kukakohan tukipuuna oli tällä kertaa, äiti ei edes muista.

 


Ihan kohta on ruoka. Leirillä syötiin hyvin ja tiheästi. Äiti oli erityisen tyytyväinen siihen, että keittiössä tehtiin ruoat myös ihan pienille ja Mitri sai herkutella jos sun minkälaisilla kasvissoseilla.

 


Lauantai-iltapäivän ohjelmassa oli leipomista, jota päästiin kokoeilemaan Lomakodin pihalla olevassa mökissä. Ida kauli piparitaikinaa kuin vanha tekijä ja hoki äidille koko ajan ”Minulla on kova nälkä”. Ja äidin piti tähän vastata, että ”No maista vähän sitä takinaa sitten”.

 


Piparien jälkeen tehtiin poropiirakkaa. Aka auttoi Idaa paprikan leikkaamisessa ja neiti jaksoi askarrella sen kimpussa pitkän tovin. Äiti ihan ihmetteli moista keskittymistä. Ja Pauliina paistinpannun varressa oli maailman kärsivällisin piirakkaporukan vetäjä. Eipä olis onnistunut äidiltä…

 


Lauantai-iltana ”isommille” lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa sillä aikaa kun vanhemmat saivat opiskella koltan alkeita. Pienimmät osallistujat kuuntelivat näitä oppeja kuitenkin aikuisten kanssa. Mitri morjestaa tässä Oivaa. Mika kuuntelee takana tarkkaan Tiinan opetuksia.

 


Aarne 1,5 kk, Oiva 3,5 kk ja Mitri melkein 8 kk. Leirin nuorimmat osanottajat vanhempiensa Even, Mikan ja Markuksen sylissä. Takana kurkkii Oivan äiti Piia.

 


Ei sen niin vakavaa tarvitse olla! Iltaa kohden vauhti kiihtyi kaikkina kolmena päivänä.

 


Sunnuntaiaamun viimeisissä leikeissä mörkö (äiti) lähti piiriin. Leena vielä odottaa lattialla, että hänet napataan mukaan.

Ja kyllä oli väki väsynyttä kun leirin lopuksi ajaa hurautti kotiin. Mitri nukahti illalla tuntia tavanomaista aiemmin, äiti ja iskä olivat ihan tööt ja Idakin kiekui ja kukkui ihan hervottomana ennen unille menemistä. Kivaa oli, ja ihan varmasti mennään uudelleenkin (jos sellainen tilaisuus tulee), mutta nyt tarvitsee ensin levätä kunnolla. Kiitos Kiljava, Kirkkonummi kuittaa.

joulu 31, 2011 - Perhe-elämää    1 kommentti

”Äiti, minä näin, se oli ilotus!!”

Äiti onnistui jotenkin saamaan flunssan juuri uudeksi vuodeksi. Sen ei kuitenkaan annettu häiritä, vaan lähdettiin naapuriin juhlistamaan tulevaa ja jättämään hyvästit vanhalle vuodelle. Marjo oli tehnyt tosi hyviä blinejä, joilla aikuiset saivat herkutella. Idalle, Fridalle ja Gretalle oli tarjolla ranskalaisia perunoita, mutta eipä neiti malttanut ruokapöydän ääressä istua, kun lastenhuone oli täynnä kivoja leluja.

Laivatuliaisiksi naapuriin vietiin lasten ”shamppanjapullo”, jossa oli sisällä limsaa, mutta sen sai avata ihan kuten kuohuviinipullon.

Jonne sai kunnian avata lasten uuden vuoden juoman

Ida halusi laittaa tukkaan Fia-tädiltä saamansa hiuskamman ja äiti oli asiasta erittäin tyytyväinen. Kammalla tukan saa nopeasti ja helposti nätisti kiinni. Äiti kun ei ole mikään letti- eikä ponnarimestari vieläkään.

Mitri syö iltapuuroa. Mikähän siinä on, että lapsen suu muka aukeaa ja menee kiinni paremmin kun aikuinenkin aukoo ja sulkee suuta lusikan tahdissa? Ainakin se on hassun näkiöistä jos ei muuta.

Mitrikin meni kiltisti nukkumaan kahdeksalta. Poika nukutettiin vaunukoppaan aikuisten makuuhuoneeseen. Ehkä uni oli hieman katkonaisempaa kuin normaalisti, sillä viereisessä lastenhuoneessa kävi aika ajoin kova kiljuna, mutta loppujen loipuksi poika nukkui kuitenkin ihan hyvin. Muutaman kerran äiti kävi Mitriä syöttämässä illan aikana, sillä nukkuessa tulee kova nälkä.

Raketteja naapuritalojen yllä.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Ida sai valvoa puolille öin ja tulla ulos katsomaan raketteja. Rakettien näkeminen olikin jänittävää ja vähintään yhtä jännää oli niistä lähtevä pauke. Neiti oli ihan täpinöissään! Jo illan aikana ikkunasta näkyneen raketit olivat hurjan hienoja, ja neiti ihasteli niitä jo silloin: ”Ilotus, äiti, ilotus!” kiljahti Ida aina kun näki raketin.

Ida ja Frida ihmettelevät raketteja

Raketeista lähti kovasti savua, joka näkyi kun ilotulitteet valaisivat taivasta.

Pauke kesti aikansa, mutta loppui aika pian puolen yön jälkeen (ja hyvä niin).

Äiti, iskä, Ida ja Mitri toivottavat kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2012!

joulu 30, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Keinuva kotimatka

Keinuva kotimatka

Niin koitti torstai, ihan liian pian, sillä oli aika lähteä kotiin viikon kestäneen reissun jälkeen. Äiti ja iskä pakkasivat kamppeet autoon ja sitten lähdettiin. Fia ja Anton tulivat mukaan kauppaan, jonka jälkeen sanottiin hei-heit parkkipaikalla.

Icassa ostamassa kotiin vietäväksi ruokatavaroista, joita ei saa Suomesta.

Ida oli onnensa kukkuloilla, kun iskä antoi hänelle oman matkalipun (viikon takaisen lipun, tuoretta ei uskaltanut...)

Hytissä oli jos minkälaista hössäystä, ennen kuin lähdettiin syömään.

Iskä ja Mitri

Äiti virittää käsiin rannekkeita, jotka estävät pahoinvoinnin.

Mitri seisoo ikkunaa vasten ja katselee keskikäytävän maisemia. Hytti oli laivan 9. kerroksessa.

Ida sai ruoan jäkeen käydä Siljalandissa leikkimässä ja laskemassa mäkeä, mutta käynti jäi lyhyeksi, kun neiti alkoi heittelemään palloja eikä uskonut, että liukumäkeä ei saa laskea pää edellä. Aikansa touhua katseltuaan ja neitiä useasti kiellettyään äiti nappasi neitiä kädestä ja ilmoitti, että koska Ida ei osaa käyttäytyä oikein, lähdetään pois. Neiti sai täydet itkupotkuraivarit, jotka päättyivät vasta kun äiti oli kantanut raivoavan mukulan ulos käytävälle ja joku täti oli käynyt ”uhkaamassa”, että ellei Ida itse laita punaisia juhlakenkiä jalkaansa, niin täti kyllä mielellään ottaa ne itselleen.

Nukkumaan koko poppoo meni ajoissa, sillä kaikkia väsytti.

Iltasatua ei luettu, sillä kaikki kirjat jäivät autoon, mutta sen sijaan lapset saivat katsella alhaalla kulkevia ihmisiä. Se oli heidän mielestään vähintään yhtä jännää kuin iltasadun kuunteleminen.

Yöllä laiva keinui aivan mahdottomasti, sillä jouluinen myrskysarja ei ollut vieläkään ohi. Iskäkin, joka yleensä ei pienestä hätkähdä, oli valveilla ison osan yötä. Ida sen sijaan nukkui kuin tukki. Äiti valvoi myös, mutta ei onneksi voinut pahoin, sillä rannekkeet ja äidin niiden lisäksi ottamat lääkkeet auttoivat. Mitri nitisi omassa matkasängyssään ja poika nukkuikin suuren osan yötä äidin vieressä (joka ei muutenkaan nukkunut).

Aamupalalla väki oli väsynyttä.

Neidille ei ruoka maistunut. Ei mikään mitä aamiaisbuffetista löytyi.

Onneksi matka oli ohi ja päästiin kotiin. Taisi alkaa olla taisteluväsymystä jo itse kullakin unen määrästä riippumatta. Home sweet home.

joulu 28, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Antonin 6-vuotissyntymäpäivä

Antonin 6-vuotissyntymäpäivä

Antonilla oli tänään syntymäpäivä ja kuusivuotiaan tärkeää päivää juhlittiinkin koko päivän. Jo aamupalalla sankari sai ensimmäiset paketit.

Mitrin kiinnitys syöttötuoliin hoidettiin kaulahuiveilla

Äiti ja poika. Äidillä päällä eilen ostettu paita, josta tuli heti lempivaate.

Päivänsankari tykkää käydä ulkona kahvilla, joten koko poppoo ajai Amanantiin Torshällaan kahville. Äiti söi leivoksen ja iskäkin herkutteli kermatäytteiselle ihanuudella. Ida sai valita leipomokahvilasta IHAN mitä hausi ja otti… mehujään.

Äiti ja tytär

Idalla ja Mitrillä oli ihan omat jutut, jotka naurattivat kumpaakin kovasti.

Pikakäynti ulkona leikkipuistossa, päiväunet, siivous, lounaan syönti ja vielä mitä. Koko ajan tehtiin jotain ja kivaa oli.

Koko päivän riitti tekemistä ja vauhtia. Ida niinkin pysyi mukana, mutta Mitri otti kolmet päiväunet. Kovasti välillä haukotutti, mutta eipä poika silti juuri nitissyt.

Vihdoin neljältä alkoivat juhlat. Ida laittoi päälleen Erno-kummilta joululahjaksi saamansa Hello Kitty -mekon (kun se tuli paketista Ida sanoi heti, että ”Minä tykkään Elno-kummista”).

Vieraita on jo saapunut ja vauhti olohuoneessa sen mukaista.

Anton aukoi lahjoja minkä kerkesi ja Ida kurkki olan yli, mitä serkkupoika saa. Mitri "avusti" myös avaamisessa.

Väki valmistautuu kynttilöiden puhallukseen ja kakun leikkuuseen.

Oho, se tipahti ennen lautasta.

Onneksi ilta lopulta tuli, sillä äidin korvat eivät olisi kestäneet yhtään kauempaa. Huh, mitkä pirskeet!

 

joulu 27, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Päiväretki Vesteråsiin

Päiväretki Vesteråsiin

Vaikka äiti kuunteli koko yön hamsterin viiperrystä juoksupyörässä ja vaikka iskällä oli edelleen selkä tosi kipeä, olivat lapset nukkuneet hyvin (ja Mitri myös syönyt hyvin yön aikana). Ja sehän on pääasia, että muksut ovat tyytyväisiä. Koska aurinkokin paistoi niin komeasti, lähdettiin käymään Vesteråsissa Busborgetissa ja ostoksilla.

Serkukset valmiina lähtöön Antonin kodin pihalla

Busborget on lasten leikkipaikka, iso halli täynnä kaikkea kivaa. Onneksi sisäänpääsymaksu 12 euroa meni vain Idasta ja Antonista, vanhemmat ja Mitri pääsivät ”liian vanhoina ja liian nuorina” ilmaiseksi sisään. Äitikin muuten voitti korkeanpaikan kammonsa ja huiteli verkkoja pitkin kiipeilytelineellä pikkuneidin perässä. Aika hurjapäitä lapset ovat, sillä paikassa oli muun muassa niin iso ja vauhdikas liukumäki, että äitiä todella hirvitti laskea sitä alas (ja silti siihen piti mennä toisenkin kerran).

Ida kiipeämässä tosi korkeaan liukumäki-pomppulinnaan.

Ja viuuuuh, vauhdilla alas!

Tässä neiti kokeilee toista pomppulinnaa, ja vauhti on huima. Anton odottaa etualalla.

Paikkahan oli täynnä pomppulinnoja, tässä kolmas!

Mitri ottaa vähän isosiskoa rauhallisemmin. Tässä testissä kävelytuoli.

Mitri elämänsä ensimmäistä kertaa pallomeressä. Hauskaa on!

Onneksi Busborgetissä oli kivaa tekemistä myös ihan pienille, joten Mitrikin viihtyi hyvin.

Riehuttuaan toista tuntia pomppulinnoissa ja kiipeiltyään vaikka missä, olivat serkukset hieman kuumissaan. Kyllä limsa maistui!

Mitrikin väsähti

Kun lopulta päästiin leikkipaikasta ulos kovan huudon ja hammasten kiristyksen saattelemana, alkoi äidin ja iskän kiva. Joukko jakaantui siten, että iskä ja Denny sekä isommat lapset lähtivät elektroniikkakauppaan ja äiti sekä Fia ja Mitri vaateostoksille. Äiti löysikin taivaan maan päältä, kun ostoskeskuksessa oli tosi kivoja vaatteita myyvä liike, jota ei ole Suomessa.

Tänne on pakko päästä vielä uudelleen!

Päivä venyi pitkäksi ja tietysti muksut nukahtivat autoon kotimatkalla. Ilta venyi siksi vieläkin pitemmäksi, eikä Mitri meinannut nukahtaa niin millään. Ida sai olla ylhäällä ihan suosiolla vähän kauemmin, että unta ei tarvitsisi odotella sängyssä pyörimällä.

Fia lukee iltasatua.

joulu 26, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Eskilstunassa

Eskilstunassa

Tänään äiti pakkasi koko poppoon kamppeet kasaan, sillä oli aika lähteä Eskilstunaan. Iskä tunki tavarat autoon ja sitten lähdettiin.

Vaari pukee Mitrille ulkovaatteet päälle

Yöllinen myrsky oli onneksi jo ohi ja ajokeli ihan hyvä. Siellä täällä tien varrella oli kaatuneita puita, sillä yöllä tuuli ja tuiversi tosi kovaa.  Jouluna toivoisi maassa olevan vähän lunta, mutta tänä vuonna se ehti sulaa pois jo ennen joulua.

Ei voi puhua valkeasta joulusta, sillä tänä vuonna se oli vihreä.

Iskällä oli selkä kipeä, joten äiti sai hoitaa ajamisen

Perillä Eskilstunassa odottivat iskän sisko Fia, Denny ja Anton. Äiti ja Fia laittoivat ruokaa – Denny tosin paistoi kasslerit, sillä se oli hänen hommansa. Mitri pääsi ajoissa unille, mutta Ida sai valvoa Antonin seurassa hetken pikkuveljeä pidempään.

Iskä ja Antonin iskä olkkarissa omissa jutuissaan.

Anton, Ida ja Fia pelaavat Yatsyä ennen nukkumaan menoa.

Sivut:«1...56789101112»