Browsing "Mitri-mussukka"
joulu 13, 2011 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Äidin pikku-ukko oppi nousemaan seisaalleen tukea vasten

Mitri on tänään ahkerasti harjoitellut tukea vasten nousemista ja lopulta sai sen onnistumaan. Sitä ennen (ja sen jälkeen) poika muksahti kuitenkin useasti lattiaan.

Kotona on harmillisen vähän sopivan korkuisia tukia, joita vasten voisi turvallisesti yrittää ylös. Mitri (ja äiti) ovat joutuneet tyytymään ei niin turvallisiin tukiin – kuten esimerkiksi pianopenkki, joka kaatua kolahti, kun Mitri yritti sitä vasten ylös. Onneksi poika tai pojan sormet eivät jääneet alle! Hilkulla kyllä oli. Nyt penkki on laitettu paikkaan, josta Mitri ei pääse sitä kaatamaan.

Sopivien tukien puuttuessa äiti jopa viritti Mitirille keskelle lattiaa vessassa olevan korokejakkaran, koska siinä on alhaalla kumit ja se ei luista vaikka sitä vasten nojaa. Nouseminen onnistui sen kanssa hyvin, mutta jäi jotenkin puolihiehen, sillä vaikka pojan jalat olivat suorassa, niin pylly oli pystyssä, koska kädet ottivat tukea liian matalasta jakkarasta.

Sopivan korkuisen tuen Mitri löysi itse, kun äiti oli lastaamassa tiskejä koneeseen.

Juuri oikean korkuinen tuki

Luukkua vasten poika pääsi helposti polviseisontaan ja siitä sitten lopulta vähän hatarammin ihan ylös asti. Mitri ei kuitenkaan pysynyt siellä niin kauaa, että äiti olisi saanut kuvan.

Ylös ja samantien alas.

Onneksi alastulossa ei käynyt kuinkaan, kamala huuto johtui enimmäkseen säikähdyksestä. Seisaaltaan suorilta jaloilta poika ei olekaan vielä aiemmin muksahtanut, kun ei ole aiemmin yksin siinä asennossa ollut. Joka tapauksessa nyt poika on päässyt ylös kerran, joten huomenna sama touhu jatkuu varmasti uusin harjoituksin. Huh huh, päivästä voi tulla äidille työläs…

Äidin eneterorokko ei vielä tänään näyttänyt merkkejä paranemisesta ja siksipä äidin ja pojan lounaat näyttivät aika lailla samalta.

Porkkanakeittoa ja karjalanpaistia

Onneksi äiti kuitenkin illalla sai puhelinreseptillä lääkettä, joka hieman helpotti suun tilannetta. Se oli aika jytyä tavaraa ja äiti ei ole varma, uskaltaako käyttää sitä toista kertaa, mutta loppujen lopuksi se kuitenkin auttoi, vaikka ensin pahensikin tilannetta.

joulu 9, 2011 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Rauhattomat yöt, hohhoijaa

Rauhattomat yöt, hohhoijaa

Mitri on viimeisen viikon ajan nukkunut tosi rauhattomasti. Illat ovat olleet kaikista pahimpia ja hyvänä kakkosena tulevat aamut. Vaikka enterorokko ei Mitirä kovasti päivisin vaivaakaan, on se tainnut kuitenkin vaikuttaa uniin. Lisäksi äiti on alkaneesta kuolaamisesta päätellyt, että nyt olisi myös uusi hammas tuloillaan. Joo-o, siinähän sitä onkin jo riittävästi aihetta laittaa elämä (lue: yöt) risaiseksi!

Poika menee unille kahdeksan aikaan ja ensimmäiset nitinät tulevat viimeistään tunnin tuutimisen jälkeen. Sitten uni maittaa ehkä vartin tai kahden pätkissä. Lohdukkeeksi riittää vain harvoin tutti – maitoa täytyy saada. Joka kerta ei poika välttämättä maitoakaan halua (kaipa se maha tiheistä lohtusyönneitä täytyy), mutta silti ainoa mikä pikku ukon tyynnyttää on tissi.

Äiti epäili myös, että pojalla on saattanut vielä kaiken lisäksi olla iltaisin muutamia kauhukohtauksia. Niihin ei ole auttanut muu kuin sylissä pystyasennossa hyssyttely. Kohtauksesta Mitri on tyyntynyt aikansa huudettuaan ihan yhtäkkiä, katsonut ihmeissään äitiä ja sen jälkeen jäänyt omaan sänkyyn jatkamaan uniaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Iltaisin on siis saanut ihan arpoa poikaa tyynnyttämään mennessään, että minkähän sortin huuto tämä tällä kertaa on.

Yöt ovat menneet samoin kuin aiemminkin, eli ruokaillen parin–kolmen tunnin välein.

Aamulla sitten pikku-ukko on vaatinut maitoa kovan huudon säestämänä ja sen saatuaan ei ole suostunut menemään takaisin omaan sänkyyn lainkaan, vaan huuto on jatkunut jos poikaa on sinne yrittänyt nostaa. Ainoa paikka missä uni on maittanut on äidin ja iskän sänky, massu ja jalat vasten äidin massua. Huoh. Poikahan nukkuu siinä asennossa erinomaisesti, mutta äiti ei aina yhtä hyvin.

Lisäksi Mitrin uni ei ole oikein riittänyt ihmisten aikoihin asti, vaan loppunut jo kuuden–seitsemän aikoihin. Äiti on silti päättänyt vakaasti pidentää pojan aamu-unia vaikka väkisin, joten hän on pitänyt poikaa sinnikkäästi makuullaan vieressään, vaikka tämä on jokellellut jo täysin hereillä. Joinain aamuina Mitri on nukahtanut uudelleen ja toisina aamuina taas ei. Tänä aamuna taktiikka onneksi alkoi tuottamaan tulosta ja Mitri nukkui yhdeksään. Tosin sillä ehkä oli jotain tekemistä asian kanssa, että pikku-ukko piti varsin komean konsertin aamuvarhaisella, joten hän saattoi oikeasti olla vähän väsynyt.

Ja kaiesta tästä huolimatta äiti unohtaa väsymyksen, turhautumisen ja ärsytyksen, kun poika aamulla väläyttää kymppihymyn heti kun vain valot laitetaan päälle.

Mitri juuri heränneenä

 

 

joulu 7, 2011 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Mitri nousee istumaan

Mitri nousee istumaan

Mitri on oppinut nousemaan istualleen parin viime päivän aikana. Mahallaan rötköttäessään poika nousee aluksi kontalleen ja siitä sujauttaa toisen jalan sivulle ja toisen eteen. Sitten vielä käsillä viimeinen lykkäys ja selän suoristus ja kas, Mitri istuu.

Ida tulee usein Mitrin selän taakse istumaan ja poika on innoissaan saamastaan huomiosta.

Istuminen on avannut pojalle taas uuden maailman, sillä leluilla voi leikkiä ihan eri tavalla, kun molemmat kädet ovat kunnolla käytettävissä, eikä niihin tarvitse nojata kuten mahallaan ollessa.

Aina poika ei toisn muista, että istuallaan ollessaan ei voikaan nojata taakse. Tasapaino heittää vielä kuperkeikkaa ja poika kupsahtelee selälleen sinne tänne. Riippuen siitä, kuinka jännä leikki on menossa ja kuinka lujaa pää lattiaan kopsahtaa, poika joko huutaa kuin syötävä tai sitten kierähtää ketterästi takaisin kiinnostavaan suuntaan kuin mitään ei olisi sattunut.

Myös Idasta on nyt enemmän iloa Mitrille, sillä nyt poika on samalla tasolla isosiskon kanssa ja pystyy seuraamaan neidin leikkejä paremmin.

P.S. Entero jyllää vielä ja Mitri on kauttaaltaan täynnä pikkuisia näppylöitä. Onneksi näpyt eivät kutia ja jos niitä on pojan suussa, ne ole häirinneet ainakaan vielä syömistä.  Idalla näppyjä on eniten käsissä ja suussa, joten neidin syömisen laita on vähän niin ja näin. ”Äiti tämä liha tekee pipiä” voivotteli tyttö lounaallakin, mutta söi kuitenkin kaikki makaroonit hyvällä halulla.

Sivut:«123456789