Browsing "Mitri-mussukka"
tammi 13, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Mitri kävelee kärryn kanssa

Mitri kävelee kärryn kanssa

Mitrin tasapaino on paranunut huimasti ja poika kävelee kärryn kanssa jo kohtuullisen sujuvasti.

Matkalla kärryn kanssa telkkarin luota ruokapöydän suuntaan

Mitri keskittyy omaan menemiseensä, vaikka Ida hyörii ja pyörii olkkarissa ympäriinsä.

Pöytää vasten on myös hyvä seisoskella.

Äiti ja iskä ovat vähän sitä mieltä, että enää ei mene kauaa, että poika oppii seisomaan ilman tukea. Hilkulla Mitri jo on, sillä aina välillä kun poika unohtaa seisoessaan pitää kiinni, pysyy hän pystyssä hetken aikaa ennen kuin pyllähtää alas.

Kävely ilman tukea vaatii vielä kyllä jonkun viikon, se on sen verran hankalampi juttu.

tammi 10, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Meillä asuu pikkupoika joka ehtii joka paikkaan

Meillä asuu pikkupoika joka ehtii joka paikkaan

Joo-o, tuumasi äiti tänään, kun yritti pitää Mitrin poissa kissanruokakipoilta. Silloin kun poika oppi konttaamaan, nostettiin kipot keittiössä väliaikaisesti olevan arkkupenkin päälle, mutta nyt Mitri on oppinut nousemaan seisaalleen, joten kipoille pitäisi löytää uusi paikka. Keittiöstä sitä ei kyllä taiuda löytyä, ellei äiti salli kissoille pääsyä joko ruokapöydän päätyyn tai keittiön jollekin muulle tasolle ja sitä äiti ei aio tehdä. Joku raja sentään. Voipa olla, että ruokakipot täytyy väliaikaisesti laittaa alakertaan.

Aijai, mitä täältä löytyykään!

Aina kun äidin silmä välttää, lähtee Mitri hivuttamaan itseään kippoja päin. Käsiä on niin kiva huljutella vesikipossa ja ne kissan ruokapapanat, ne on niiiiin kiinnostavia. Poikaa naurattaa joka kerta aivan mahdottomasti, jos äiti huomaan hänen aikeensa ja lähtee perään. Ja silloin konttausvauhti kiihtyy suorastaan huippulukemiin. Jos sattuu niin, että Mitri pääsee kipoille äidin huomaamatta, on kotona hiirenhiljaista. Poika ei päästä ääntäkään, vaan keskittyy tutkimaan ”kiellettyä hedelmää” kaikessa rauhassa.

tammi 3, 2012 - Ihana Ida, Mitri-mussukka    1 kommentti

Isosisko ja pikkuveli

Arki alkoi – iskä meni töihin, Ida dagikseen ja Mitri äiteineen jäi kotiin. Äidillä on vielä vähän flunssa ja nenä on tukkoinen pojallakin, joten koko päivä kökittiin sisähommissa. Äiti purki pois kaikki joulukoristeet, sillä vaikka vielä ei olekaan loppiainen, niin ei tunnu enää yhtään joululta. Siksipä koristeetkin joutivat pois. Pyykkikonekin on tänään laulanut ahkerasti, sillä äiti ei ole vieläkään saanut pestyksi kaikkia reissussa likaantuneita vaatteita. Niitä on muuten paljon!

Ida tuli dagiksesta täynnä tarmoa ja energiaa. Pienen puhuttelun jälkeen se saatiin kanavoitua äidin kultana olemiseksi äidin kakarana olemisen sijaan. Ihme kyllä, puhe auttoi!

Pikkuveljen kimpussa Ida on ollut koko illan. Ei niinkään ilkeyttään, vaan halatakseen ja ollakseen Mitrin lähellä. Isosiskon käsittelyssä Mitri hihkui ja kiljui, mutta äidin ja iskän mielestä meno olisi voinut olla rauhallisempaakin.

Ensin kunnon ote...

...sitten vähän painetaan alaspäin...

...tiukka nykäisy ylöspäin...

... ja siinä se on, isosiskon ihana hali pikkuveljelle!

Äiti muuten yllätti tänään Mitrin narskuttamasta hampaitaan, kun poika istui keittiön lattialla. Miten ihmeessä kahdella alahampaalla saa aikaan narskutusta, mietti äiti. Sitten välähti ja nopea tarkastus suuhun vahvisti epäilyksen. Vasen yläetuhammas on jo läpi ja oikea kuultaa siinä vieressä. Nyt äiti ymmärtää, miksi yöt viime aikoina ovat olleen niin risaisia. Eihän äiti yläikeniä osannut tarkkaillakaan, kun odotti ensin kahta hammasta alas lisää ennen yläriviä. No, Mitrille tulle näköjään hampaat ihan omassa tahdissaan ja ainakin tähän asti pareittain.

tammi 2, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Mitri on kova menijä

Mitri on kova menijä

Mitrin taidot liikkumisen saralla ovat ottaneet huimia harppauksia joululoman aikana. Poika oppi loman aikana konttaamaan ja etenee nyt kontaten kohtuullisen hyvin, vaikka kovin nopeaa eteneminen ei vielä ole. Onneksi, sillä nyt äiti ehtii vielä poiminaan pois lattialta Mitriltä kiellettyjä juttuja, joita kohti poika lähteee hihkuen menemään.

Matkalla alakerran portaiden suulta makuhuonetta kohti.

Nopeampi liikkuminen on tuonut mukanaan myös ongelman, sillä Idan huoneessa on aina lattialla pieniä legoja tai muita leluja. Mitirä ei voi sinne päästää ja äiti onkin pyytänyt Idan pitämään huoneensa oven kiinni. Se ei kuitenkaan estä neitiä kiusaamasta pikkuveljeään. Tänään Ida esimerkiksi työnteli oven alta juttuja, jotka sitten vetaisi heti pois kun Mitri niistä kiinnostui. Kun poika lopulta pääsi jutusta jujulle, nappasikin hän arvaamatta Idan "luottokortin" ja aiheutti kovan huudon oven toisella puolella. Ähä kutti, myhäili äiti.

Mitri seisoo tukea vasten jo aika hienosti, joten konttauskypärä on voitu jättää pois käytöstä. Tokihan keikahduksia vieläkin sattuu, mutta paljon harvemmin. Useimmiten poika pitää kiinni vain yhdellä kädellä ja touhuaa toisella jotain muuta, esimerkiksi tutkii lelua.

Idakin tahtoi mukaan kuvaan.

joulu 20, 2011 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Mitrin ja äidin mukava päivä

Iskä oli töissä ja Ida dagiksessa. Mitri ja äiti olivat siis tänään kotona kahdestaan.

Mitrillä on alkanut jo seisominen sujumaan, sillä poika on harjoitellut sekä nousemista että seisomista ahkeraan (lue: koko hereilläolonsa ajan monena päivänä). Nyt harjoitteluun on tullut mukaan uusi ulottuvuus, käveleminen tuen kanssa.

Iskä sääti viikonloppuna Idan vanhan Brion kärryn renkaat tiukalle, jotta kärry ei karkaa alta. Mitri hoksasi heti, mihin kärryä käytetään ja lähti menemään melkein saman tien. Ainoa ongelma kärryn kanssa on, että siitä ei saa mitään tukea, jos lähtee kaatumaan taakse päin, joten monta kupsahdusta tänäänkin on sattunut. Onneksi on kuitenkin tuo pehmuste päässä, joten aina ei poika kaaduttuaan edes itke, vaan nousee salamannopeasti takaisin ylös jatkamaan matkaa. Taitaa kävely olla kivaa hommaa!

Tässä sitä mennään itse eteenpäin kärryn kanssa

"Katso äiti, yhdellä kädellä!"

Seisominen on avannut Mitrille ihan uusia ulottuvuuksia kotona. Nyt poika pääsee kurkistelemaan, mitä tavaroita on olohuoneen pöydällä tai vaikkapa sohvalla. Myös äidin joku aika sitten ylös keittiön arkkupenkille Mitriltä turvaan nostamat kissanruokakipot ovat taas pojan ulottuvilla.

Kissat Svensson ja Treeffan ovat suhtautuneet uuteen ehtiväiseen Mitriin onneksi pitkämielisesti, mutta kyllä äiti saa olla tarkkana, ettei poika käy liian tuttavalliseksi, sillä silloin kyllä voisi tulla kynsipäivää ja iso pipi.

"Heippa Svensson, minä täällä vaan!"

Mitri nukkui muuten ensimmäisillä unilla puolitoista tuntia ja toisilla kaksi. Kolmannet unet jäivät välistä, sillä ehti tulla jo ilta. Toisilta unilta poika heräsi itse asiassa tunnin nukkumisen jälkeen, mutta äiti otti pojan viereensä parisänkyyn ja imetti, jolloin uni taas maistui. Äiti jäi itsekin ”vähän pötköttelemään” ja nukahti. Molemmat nousivat sitten tunnin jälkeen enemmän kuin tyytyväisinä. Sattuuhan sitä.

Turvallisia nousuja, onko niitä?

Äiti on uskaltanut hengittää vähän vapaammin, kun Mitirllä on ollut konttauskypärä päässä. Eihän se mikään kovin vetävän näköinen hökötys ole, mutta onpahan vähän pehmustetta. Poika on kuin vieteri: kun hän mätkähtää alas, nousee hän saman tien ylös. Huh, moisella menolla kuka tahansa muu olisi ihan poikki, mutta ei näköjään Mitri.

"Hei äiti, minä täällä!"

"Tulin tänne kävelemään sohvan laitaa pitkin."

Äiti ymmärtää nyt, miksi Mitri on alkanut päästämään kätensä irti seisaallaan ollessaan. No tietysti siksi, että kädellä otetaan kiinni seuraavasta tuesta ja siirrytään eri paikkaan. Eihän tämän näin nopeasti kuuluisi mennä, eikös sitä seisomista ensin pitäis harjoitella jonkin aikaa ja sitten vasta alkaa siirtymään paikasta toiseen? Kyllähän pikku-ukko on tosin jo jonkin aikaa ottanut askelia, kun häntä on käsistä tuettu, mutta että ihan yksin?!

Mitri tutkii lelujakin suorilta jaloilta. Ida matkii.

Tänään oli muuten siinä mielessä historiallinen päivä, että äiti söi pureskeltavaa ruokaa ensi kertaa kokonaiseen viikkoon. Aamulla kolme(!!!) pehmeää leipää siitä ilosta että huomasi pystyvänsä syömään, ostosreissulla hampurilaisen ja päivälliseksi spagettia ja kinkkukastiketta (no, sen kanssa oli vähän vaikeuksia, mutta kyllä äiti annoksen lopulta selvitti).

Joululahjaostoksilla käytiin siis iltapäivällä ja saatiin ostettua kaikki, mitä pitikin. Äitikin uskaltautui mukaan, kun otti käsidesin laukkuun ja höläväsi sillä käsiä aika ajoin, ettei vaan tartuta ketään.

Illalla iskä taas innostui leipomaan ja teki sekä suklaakakkua että sulkaabrowniseja. Ja arvatkaa kuka sai nuolla taikinat?

Neiti on täysin keskittynyt vain yhteen asiaan.

joulu 16, 2011 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Ei palella pienen päätä…

Ei palella pienen päätä…

Huh, tämä päivä oli kyllä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kolme päivää sitten tukea myöten ylös nousemaan oppinut Mitri tuntuu luottavan täysin tasapainoonsa, vaikka se vielä on tosi olematon. Seisaallaan poika huojuu kuin korkeat koivut tuulessa. Aika ketterästi Mitri kyllä pääsee jo ylös ja melkein mitä vasten vain. Sohvaa, syöttötuolia, keittiön penkkiä, lelukoria ja niin edelleen. Ylös päästyään poika tosin tuntuu unohtavan, että siellä pysyäkseen täytyy pitää jostain kiinni ja mätkähtää alas niin että kallo kolahtaa. Aaapua! Äiti on ollut kotona helisemässä vähän liiankin näppärän pojan kanssa. Onneksi sen suuremmilta onnettomuuksilta ollaan vältytty [äiti koputtaa puuta], mitä nyt otsaan tuli pieni mustelma yhdestä sukelluksesta, joka päätyi tuolin jalan kulmaan.

Ida mokoma on pahasti tiellä, joten Mitirn täytyy ottaa tukea pöydän jalasta.

Eihän siinä kauaa mennyt, nyt Mitri seisoo.

Ja hetken päästä kiinni pitäminen unohtuu ja sitten mentiin. Huh huh!

Onneksi iskä tuli kotiin kaupan kautta ja oli ostanut pehmustetun kypärän, sillä eihän pojan touhuja ihan koko aikaa ehdi silmällä pitämään. Ja tarpeeseen kypärä todella tuli ja maksoi hintansa heti takaisin moninkertaisesti, sillä Mitri kaatui suoraan takaraivo edellä pianon jalan kulmaan. Kypärän ansiosta siitä selvittiin vain säikähdyksellä.

Äidistä on ihan käsittämätöntä, että poika on reilussa viikossa oppinut nousemaan seisaalleen. Ja koko ajan tulee lisää ketteryyttä ihan silmissä. Tajuton vauhti tällä pikku-ukolla kehityksessä meneillään.

Iltaruoaksi iskä teki muuten hampurilaisia ja ne näyttivät tosi herkullisilta.

Ida herkuttelee hampurilaisella.

Äidin päivällinen oli sen sijaan jotain ihan muuta, sillä kipeällä suulla ei voi kuvitellakaan muuta kuin litkivänsä nestemäisiä ruokia.