Browsing "Mitri-mussukka"
tammi 31, 2012 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Kymmenen kiloa rikki

Mitri ja äiti kävivät tänään neuvolan lääkärissä. Puntari näytti melkein 10,5 kiloa ja pituutta miehelle oli kertynyt reilut 72 senttiä.

Neuvolapäivä alkoi varsin aikaisin, sillä äidillä oli vähän kurkku kipeä ja äiti ei halunnut kävellä neuvolaan. Ulkona oli pakkasta lähes -15 astetta (toim. huom. etelän -15 vastaa pohjoisen -25:ä, koska täällä ilma on kosteampaa). Lisäksi tuuli kylmästi. Siispä äidin ja Mitrin piti herätä samaan aikaan kun iskä lähtee töihin ja Ida dagikseen, jotta äiti saisi auton käyttöönsä.

Liian aikainen herätys sotki Mitrin unet koko päiväksi. Aamulla autossa nukkunut poika ei nukkunutkaan riittävän pitkiä päiväunia. Liian vähäisillä unilla poika olikin sitten aika kärtyisellä ja huomionkipeällä päällä koko ajan. Ja iltapäivällä  kun äidin olisi pitänyt hakea Ida ajoissa ja mennä iskääkin hakemaan ajoissa, meni sekin homma löperiksi, sillä silloin Mitri nukkui makeasti omassa sängyssään. Lopulta äidin piti herättää poika, vaikka ei olisi millään raskinut.

Mutta takaisin neuvolaan. Kerrankin aika oli juuri silloin kun sitä tarvittiin! Lääkäri kuunteli äidin vuodatusta  Mitrin pitkittyneestä yskästä sekä silmätulehduksesta ja neuvolan täti risaisista öistä ja liian tiheistä yösyötöistä. Ja Mitri touhusi edes takaisin eikä ollut sekuntiakaan paikallaan. Äidin harmiksi pian piti jo lähteä, sillä olisi äidillä ollut asiaa vielä toisenkin kolmen vartin verran. Mutta täytyy jatkaa pohdintoja parin viikon päästä, sillä silloin täytyy tulla uudestaan. Nyt Mitrille ei nimittäin voinut antaa influenssarokotuksen vahvistuspiikkiä, kun pikku-ukko ei ollut ihan terve.

Yliväsynyt poika kiukuttelee neuvolan eteisen lattialla valmiiksi puettuna sillä aikaa kun äiti laittaa omat ulkovaatteet päälle.

tammi 30, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Mitrin taidot karttuvat

Mitrin taidot karttuvat

Mitri osaa kontata yli esteiden. Tällainen este voi esimerkiksi olla lastenvaunujen alataso tai lattialla situvan aikuisen jalat.

Mitri osaa seisoa ilman tukea ja ottaa muutaman askeleen tuetta. Myös kengät jalassa.

Mitri osaa kurotella tavaroita pöydän tai muun tason päältä.

Tulppaanivaasi on onneksi sen verran kaukana tason päällä, että vaikka Mitri sitä yltää koskettaa, ei poika saa sitä alas.

Mitri osaa kurkistaa sohvan alle ja katsoa kuinka pitkälle lelu sen alle on vierinyt. Mitri osa myös painaa päänsä alas, kun kömpii jonkun matalan jutun alitse.

Mitri osaa päristellä, mammattaa, papattaa ja jutella vauvakieltä. Mitri osaa myös inkkarihuutoa, jos aikuinen taputtelee kädellä pojan suulle.

Mitri osaa tulla kun häntä kutsuu.

Mitri osaa ojentaa tavaran kun sitä häneltä pyytää (niin halutessaan).

Mitri osaa melkein pinsettiotteen, mutta ei vielä ihan. Tätä on viime päivät harjoiteltu talkkuna-muroilla, tai ”palloilla” kuten Ida niitä kutsuu.

Mitri osaa syödä ruokaa, jossa on pieniä (hänen) sormenpään kokoisia palasia esim. porkkanaa tai makaroonia.

Mitri osaa juoda nokkamukista.

Mitri osaa varoa kissoja. Muutama kerran Svensson on raapaissut liian tuttavalliseksi käynyttä Mitriä ja nyt poika selvästi varoo menemästä liian lähelle kissoja.

Mitri osaa helistää helistimiä.

Mitri osaa hytkytellä musiikin tahdissa. Musiikiksi riittää äidin hyräily tai taputus. Oikea musiikki saa pojan ihan vallattomaksi.

Mitri osaa maiskuttaa.

Mitri osaa heilutella kieltä suussa puolelta toiselle.

Ja Mitri osaa huutaa tosi lujaa ollessaan tyytymätön.

tammi 29, 2012 - Mitri-mussukka, Perhe-elämää    Kommentit pois päältä artikkelissa Kaapin paikka

Kaapin paikka

Äiti tykkää vanhoista esineistä osana modernia sisustusta. Siksi meillä on vanha ruskea kaappi, joka vuosi sitten muuton yhteydessä ripustettiin keittiön ja olohuoneen välissä olevaan hormiseinään (koska siinä sattui olemaan sopiva naula oikealla kohdalla). Paikka oli kuitenkin huono, sillä hormi lämpiää kun takassa on tulet. Niin sen kuuluukin lämmetä, mutta kaappi ei siitä pidä. Puun kuivumisen vuoksi kaapista tippui ylähylly jo ajat sitten ja tänään iskä sai aikaiseksi korjata kaapin ja siirtää sen uuteen paikkaan. Mitri avusti.

Iskä naulaa hyllyn kannattimia takaisin paikalleen kaappiin. Mitri seuraa silmä kovana.

Poikaa kiinnosti kovasti, että mikä se iskän kädessä oleva vempele oikein on. "Ai, vasarako on tällainen!?", tuntui Mitri tuumivan.

Mitri halusi nähdä IHAN KAIKEN mitä iskä kaapille teki.

Ja lopuksi kun iskä ripusti kaapin uudelle paikalle keittiön ikkunoiden viereen, auttoi Mitri iskää varmistamalla, että tikkaat pysyvät pystyssä.

tammi 25, 2012 - Mitri-mussukka    2 kommentteja

Huh mikä yö ja voi mikä päivä!

Mitri laittaa nyt äidin ja iskän koville monellakin tavalla. Viimeiset kaksi yötä ovat olleet ihan mahdottomat ja poika on halunnut tissiä turhan tiheästi. Äiti on väsyksissään nukahtanut imettäessään niin sikeästi, ettei ole havahtunut nostamaan Mitriä takaisin omaan sänkyyn pojan syötyä. Poika on unissaan pyörinyt äidin ja iskän välissä niin mahdottomasti, että äidin sydän on melkein pompannut paikaltaan kun äiti lopulta herätessään on löytänyt pojan milloin miltäkin laidalta sänkyä. Ja sitten kun äiti on alkanut nostamaan Mitriä omaan sänkyyn on tämä herännyt uudelleen syömään, kun edellisestä syötöstä on ollut jo sen verran aikaa. Viime yönä poika otti lisäksi pitkän huutokonsertin aamuyön parhaina tunteina. Siihen heräsi jopa iskä joka nukkuu korvatulpat korvissa. Äiti puolestaan oli jo niin väsynyt, että nukkui pojan huudosta huolimatta.

Päivät ovat myös olleen täynnä kitinää. Mitri on ollut todella läheisyyden kipeä ja äidin kävely keittiöstä olkkariin (ne ovat käytännössä samaaa tilaa) on saanut pojan pois tolaltaan. Selvää eroahdostusta, mutta kyllä tässä nyt jotain muutakin on. Tänään äiti jo antoi ihan kokeilumielessä pojalle Panadolia, josko joku paikka on kipeä, mutta sillä ei ollut sanottavaa merkitystä pikku-ukon mielentilaan. Mikä ihme Mitrillä nyt on vialla?

Välillä Mitri on kuin itse aurinkoisuus (niin kauan kuin äiti on lähellä ja osallistuu leikkiin pojan kanssa), mutta voi jee kun pojan tuuli kääntyy nopeaan heti kun äidiltä ei saa riittävästi huomiota. Tämä ei ole nyt ollenkaan meidän hymypojan tapaista käytöstä. Voikohan meneillään olevalla auronkomyrksyllä olla jotain tekemistä tämän kanssa (kun mikään ei tunnu olevan vialla, niin syitä pitää hakea jo noinkin kaukaa!)?

Kärtyisyydestä huolimatta Mitri on ahkeraan testannut eilen opittua uutta taitoa, kävelyä, mutta huonosti nukutun yön jälkeen sekään ei ole oikein sujunut pojan odotusten mukaisesti. Ja sepäs vasta on harmittanut. Seisominen sen sijaan on onnistunut vähän paremmin.

Lelukorista löytyi äidin jugurttipullosta tekemä helistin ja se sai pojan irroittamaan otteensa tuesta.

Tästä lähtee hyvä ääni! Taustalla muuten näkyy Mitrin pöydän alle kenolleen parkkeeraaman työntökärryn valkoinen aisa. Meillä on tänään vähän rymytty.

Kaiken lisäksi pienet onnettomuudet ovat aiheuttaneet ylimääräistä jännitystä ja extra-kyyneleitä. Mitri muun muassa kiipeili ja konttaili olohuoneessa olevan vanhan pulpetin (näkyy kuvissa Mitrin pään takana) jalkatilassa ja ilmeisesti tukikäsi ei osunutkaan aivan sinne minne piti, joten poika kupsahti nenälleen. Tässä hössäkässä sitten kieli jäi hampaiden väliin (vaikka niitä on vain neljä, mutta ne sijaitsevat sekä ylhäällä että alhaalla, niin tällaistakin voi sattua) ja kielestä tuli aika lailla verta. Ja voi sitä huutoa! Hohhoijaa. Ei pojalta vauhtia puutu.

tammi 24, 2012 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Mitri kävelee ilman tukea

Tänään se sitten tapahtui. Mitri otti illalla ensimmäset kunnon askeleet ilman tukea. Olikohan niitä neljä tai siinä kieppeillä ja ne olivat jo ihan oikeasti tukevia askeleita eivätkä mitään horjahduksia.

Iskä istuskeli lattialla Mitrin kanssa ja houkutteli tätä kävelemään, kuten muutamana aiempanakin iltana.  Iskä nosti Mitrin aina käsivarren mitan päähän itsestään ja piti yhdellä kädellä pojan kädestä kiinni. Sitten iskä päästi irti ja Mitri yritti tulla iskän luo kävellen. Ja iskä otti aina vastaan, kun poika lähti kaatumaan.

Yhden noston jälkeen Mitri jäi seisomaan paikalleen yllättävän vakaasti ja otti yhtäkkiä tosi tukevan näköisiä askeleitä iskää kohti. Ja vielä pehmeällä matolla, joka ei ole niin hyvä alusta kuin kova lattia. Äitikin hyppäsi lattialle touhua katselemaan, kun iskä hihkui, että ”Nyt se kävelee!”. Ja toden totta. Nyt Mitri kävelee.

Pieni mies suurena päivänä.

tammi 17, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Fiksu mies huolehtii hampaistaan

Fiksu mies huolehtii hampaistaan

Mitrillä oli tänään aika elämänsä ensimmäiseen hammastarkastukseen. No, enemmänhän se oli äidin psyykkausta kuin lapsen hampaiden (niiden neljän) tarkastelua.

Mitri tutkii paikkoja suuhygienistin huoneessa. Poika on juuri maistanut penkkiä ja suuntaa nyt äidin luo.

Kolmessa vuodessa ohje oli muuttunut siten, että nyt aloitetaan jo vauvankin hampaiden harjaus tahnalla. Tahnaa laitetaan tosin vain ajatuksen verran. Ja kahdesti päivässä tämä harjataan, jolloin hammaspeikko pysyy poissa.

Mitri oli reipas poika ja kerkesi tutkimaan suuhygienistin huoneen jokaisen nurkan ja kolkan. Kiinnostavimmat olivat pöydän takana seinässä olevat ei minnekään johtavat vesiputkenpätkät, jotka olivat irti seinästä (siinä kohdalla oli varmaan joskus ollut allas ja hana). Niitä oli hyvä heilutella. Myös takaseinän laatikosto oli mukava, mutta äiti mokoma tuli väliin ennen kuin poika ehti tyhjentää sieltä mitään.

Lähtiessä kotiin viemiseksi saatiin vielä ensimmäinen oma hammasharja.

tammi 16, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit pois päältä artikkelissa Mitrin sitkeä räkätauti

Mitrin sitkeä räkätauti

Mitrin pitkään kestänyt flunssa ei meinaa mennä millään ohi. Viime torstaina poikaa käytettiin lääkärissä sen takia. Silloin pojan keuhkoputketkin olivat vähän ahtaalla ja siihen saatiin onneksi troppia. Tänään mentiin lääkäriin uudelleen, kun tauti ei vain ota talttuakseen. Lääkärin mukaan pojan henki stetoskoopilla kuultuna kulki nyt jo paremmiin, mutta äidin mielestä ilman parempi kulku ei kyllä millään tavalla käytännössä näy. Poika rohisee ja köhisee jopa pahemmin kuin viime viikolla.

Mitri syö Dubloa Idan ottamassa kuvassa.

Yölliset yskäkohtaukset jatkuvat todennäköisesti vielä noin viikon ja kuulema johtuvat siitä, että lima tulee keuhkoista pois ja ainoa tapa sen poistamiseen on yskiminen. Huoh. Onneksi nenä ei sentään enää vuoda niin kovasti kuin vielä loppuviikosta.

Mitri oli hieman flunssainen (vaikka tosin paranemaan päin) jo ennen kuin lähdettiin leirille toissa viikonloppuna ja leirin jälkeisellä viikolla tauti lähti kehittymään uuteen suuntaan ja muuttui limaiseksi. Nyt on siis menossa kolmas flunssaviikko. Olisipa tämä jo viimeinen!