Päivyri

Dagiksen kevätjuhlat pidettiin Ljunghedassa. Ilma oli jo sen verran keväinen, että ulkonakin tarkeni juhlahepenissä.

Ida poseeraa "kuin prinsessa" ennen kevätjuhlien alkamista juhlatalon pihalla.

Ekorrarna eli Oravat esiintymässä. Ohjelmassa monen sorttisia lauluja, joista äiti ja iskä ovat jo kotona saaneet kuulla pätkiä viime viikkojen aikana.

Ida huomasi äidin yleisön joukossa. Hei hei!

Esitysten jälkeen sai mehua ja pullaa. Mitrikin sai, vaikkei oikein malltanut istua paikoillaan pöydän ääressä eikä esitysten aikanakaan.

Pikkuneidin elokuussa alkaneet tanssitunnit saivat komean päätöksen, kun Idan tanssiryhmä esiintyi seuran kevätjuhlissa.

Esityksen alkamista odoteltiin penkillä tanssilattian laidalla.

Kun oli aika lähteä lavalle, unohtui neiti haaveilemaan ja jäi matkasta. Onneksi tanssiope Niina käy noukkimassa kadonneen lampaan (sammakon?) mukaan.

Esitys tanssittiin Pienet sammakot -laulun tahtiin

Eteen, taakse, eteen, taakse...

Sammakot hyppivät

Ja alla vielä lyhyt videopätkä sammakoista.

Kun esitys oli ohi, istui Ida vielä kauan penkillä katselemassa muiden tanssijoiden esityksiä. Lopulta kun äiti heilutteli neidille, malttoi tyttö tulla Mitriä ja äitiä morjestamaan.

Vähän jo väsynyt Mitri jaksoi katsella esityksiä tosi reippaasti peräti kolme varttia. Kotona eilisistä rokotuksista kipeä poika roikkui vielä äidin lahkeessa tauotta, mutta iloinen musiikki, komeat asut ja näytöksen jännittävä tunnelma pitivät pojan tyytyväisenä.

Tässä illan tähtiparin, Jutta ja Sami Heleniuksen, taidonnäyte.

Ida katseli herkeämättä Heleniuksien liitämistä lattialla.

Illalla ennen nukkumaan menoa Ida vielä muisteli, että miten ihania pukuja niillä isoilla tytöillä oli siellä esityksessä ollut. Päivä taisi olla kaikin puolin onnistunut ja neidin tanssikuume ei taida ihan helposti hellittää.

Kylläpä oli äidillä säätämistä, kun neuvola-aika oli juuri Mitrin parhaaseen uniaikaan. No, itsehän äiti on ajan varannut, mutta ajan varaamisen jälkeen pojan unirytmi on muuttunut yksille unille kaksien sijaan. Lisäksi matkalla piti hakea Ida dagiksesta mukaan.

Hyvin kuitenkin äiti sai kaiken sumplituksi ja neuvolassa oli ajallaan kaksi tyytyväistä mukulaa. Äiti oli laittanut Mitrin unille rattaisiin ajoissa ja neuvola-vaatteet valmiiksi päällä, joten kun äiti lähti kävelemään dagikselle ja sieltä neuvolaan, nukkui Mitri vielä tyytyväisenä rattaissa. Vasta melkein perillä pikku-ukko heräsi ja sai näin nukutuksi yhteensä melkein kaksi tuntia. Se kyllä riitti.

Neuvolan täti Eeva-Liisa leikkii lasten kanssa.

Idalle tehtiin jos sun minkälaisia testejä ja neiti sai piirtää neliöitä, ympyröitä, ristejä ja viivoja. Lisäksi Ida sai leikata viivaa pitkin. Ja leikkaaminen meiltä kyllä käyttää, sillä neiti on ahkera leikkaaja. Lisäksi neidiltä testattiin näkö.

Mitri reppana sai käynnillä kolme rokotusta. Äiti tuumi, että meneepä sitten yhdellä huudolla. Mitri kun on aina rokotusten jälkeen mahdottoman kiukkuinen seuraavan päivän – nyt toivottavasti selvitään siis vain yhdellä kiukulla.

Ida selvisi yhdellä piikillä. Neiti oli rokotusta jo ”odottanut” ja siitä oltiin puhuttu kotona. H-hetkellä Idaa alkoi kuitenkin kamalasti pelottamaan ja niinpä neuvolan toinen täti, Maija, sai tulla Idaa pitelemään. Neiti itse toivoi, että Maija tulisi, eikä äiti pitäisi.

Mitrin satsi.

Lasten strategiset mitat ovat muuten seuraavat:

Ida 19 kg ja 106 cm.
Mitri 11 kg ja 78 cm.

Kumpikin lapsista on vähän ikäistään pidempi, mutta niin ovat sekä äiti että iskäkin pienenä olleet. Että ei se omena kai kovin kauas putoa.

Hohhoijjaa. Myönnettävä se vain on, meidän superhelposta vauvasta on kasvanut (melkein voisi jo sanoa) vaativa pikku mies.

Viime viikot tai oikeastaan jo kuukaudet ovat kuluneet Mitrin kiukkua kuunnellessa. Ensin tehtiin hampaita (niitä on nyt yhteensä 8), sitten siirrettiin poika Idan kanssa samaan huoneeseen, sitten alkoi eroahdistus. Sitten siirryttiin kaksista päiväunista yksiin. Sitten kukuttiin yöt ilmeisesti taas hampaiden takia, tai minkä lie, kun kipulääkekään ei poikaa hiljentänyt. Nyt on sitten menossa sellainen vaihe – olisikohan tämä vielä eroahdistusta edelleen – että poika tahtoo koko ajan syliin.

Vielä viikko sitten äiti saattoi kutsua Mitriä ja poika tuli äidin luo, otti kädestä kiinni ja sitten mentiin yhdessä esimerkiksi keittiöstä makuhuoneeseen. Enää ei moinen onnistukaan, vaan kun äiti on vähän kauempana ja huikkaa Mitriä tulemaan, juoksee tämä itku silmässä äidin luo ja pyrkii syliin. Merkit ovat selvät, sillä poika huitasee äidin käden pois, kiertää äidin etupuolelle ja nostaa kädet ylös. Sylkkyyn, sylkkyyn!

Silloin kun äiti on läsnä, on poika mahdottoman aurinkoinen. Kiukku alkaa vasta kun äidin pitäiusi siirtyä omiin hommiin.

Uh huh, kunpa tämä vaihe menisi pian ohi.

Tänään oli muuten aivan mahtava ilma ja äiti kävi Mitrin kanssa hakemassa Idan dagiksesta. Matkalla pysähdyttiin poimimaan valkovuokkoja metsästä tien laidalta.

Kevään ihana auringonpaiste lämmitti tänään jo niin paljon, että Ida, Mitri ja äiti uskaltautuivat päivällä parvekkeelle istuskelemaan. Parvekkeella on helpompi ulkoilla Mitrin kanssa kuin pihalla, sillä parvekkeessa on selvät reunat, joiden ulkopuolelle poika ei pääse karkaamaan. Äiti myöntää olleensa tänään vähän väsynyt, ja parveke oli hyvä ratkaisu päästä raittiiseen ilmaan vähällä vaivalla.

Neiti kuskasi mukanaan puisen kakkuvuoan kakkuineen, kahvikupin (joka on lattialla Mitrillä), veitsen ja lääkärintarvikkeen, jolla katsotaan korviin. Näillä eväillä saatiin hyvät leikit aikaiseksi.

Mitri ryystää kahvia.

Äidillä oli parvekkeella viihdykkeenä pari postimyyntikatalogia, joita neitikin sai lueskella. Tarkkaa hommaa tuntuu olevan, varsinkin noiden lastenvaatesivujen tutkiminen.

Tänään koti koristeltiin vappukuntoon serpentiineillä ja ilmapalloilla. Tässä tunnelmia vauhdikkaasta koristelusta.

Mitri viuhtoo serpentiiniä edes takaisin ja päristelee mahdottomasti.

Ilmapallo saa kyytiä olohuoneessa.

Mitrikin pääsee välillä ilmapallon pomputtelun makuun.

Vauhtia piisaa. Kumpikohan nyt ehtii?

Kiista!

Isomman oikeudella Ida hallitsee pompottelutilannetta.

Ja tässä pallo viimeisiä hetkiä ehjänä. Pian kuului kova poks ja lysti loppui siihen. Mutta hauskaa oli, niin kauan kuin sitä kesti!

Äiti on huomannut, että loppuviikkoisin kun Idakin on päivällä kotona, tarvitsee Mitri paljon vähemmän huomiota äidiltä. Isosiskosta on Mitrille paljon seuraa (ja toisinpäin), kun neiti vain malttaa leikkiä nätisti Mitrin kanssa. Tänään sisaruksilla oli näin sopuisaa menoa ja äidin hermojen ei juuri tarvinnut kiristyä, kuten usein tavallisena päivänä käy.