Päivyri

Joo-o, tuumasi äiti tänään, kun yritti pitää Mitrin poissa kissanruokakipoilta. Silloin kun poika oppi konttaamaan, nostettiin kipot keittiössä väliaikaisesti olevan arkkupenkin päälle, mutta nyt Mitri on oppinut nousemaan seisaalleen, joten kipoille pitäisi löytää uusi paikka. Keittiöstä sitä ei kyllä taiuda löytyä, ellei äiti salli kissoille pääsyä joko ruokapöydän päätyyn tai keittiön jollekin muulle tasolle ja sitä äiti ei aio tehdä. Joku raja sentään. Voipa olla, että ruokakipot täytyy väliaikaisesti laittaa alakertaan.

Aijai, mitä täältä löytyykään!

Aina kun äidin silmä välttää, lähtee Mitri hivuttamaan itseään kippoja päin. Käsiä on niin kiva huljutella vesikipossa ja ne kissan ruokapapanat, ne on niiiiin kiinnostavia. Poikaa naurattaa joka kerta aivan mahdottomasti, jos äiti huomaan hänen aikeensa ja lähtee perään. Ja silloin konttausvauhti kiihtyy suorastaan huippulukemiin. Jos sattuu niin, että Mitri pääsee kipoille äidin huomaamatta, on kotona hiirenhiljaista. Poika ei päästä ääntäkään, vaan keskittyy tutkimaan ”kiellettyä hedelmää” kaikessa rauhassa.