Päivyri

Ida on koko syksyn käynyt läheisellä koululla TanssiDans ry:n lastentanssitunneilla. Tänään syksyn tunnit huipentuivat joulunäytöksessä, jossa Ida kavereineen esiintyi. Iskä oli paikalla todistamassa jännittävää hetkeä.

Viimeiset pyörähdykset kotona ennen lähtöä

Ida ja muut lastentanssiryhmäläiset odottavat esiintymisen alkua. Taitaa jännittää?

Yhtä monta kertaa kuin Ida on syksyn aikana ollut tanssimassa, on äiti ollut neitiä odottamassa tunnin ajan oven ulkopuolella, sillä vanhemmat eivät ole päässeet harjoituksia katsomaan. Oven läpi on kuulunut vain tanssiope Niinan ohjeet ja musiikki. Joulujuhla oli siis ensimmäinen tilaisuus äidillekin nähdä, mitä Ida osaa. Ja sitten äiti on enterorokossa ja joutui jäämään kotiin. Tyypillistä. Iskä kuitenkin ystävällisesti kuvasi äidille pätkän Idan esityksestä.

[grandflv id=402 w=460 h=307 autoplay=false]

Tanssityttönen ei kotiin tultuaan sen kummemmin esityksestä ehtinyt touhuiltansa kertomaan, mutta tosi iloisella mielellä neiti oli. Siitä äiti päätteli, että tanssi oli varmaan neidin mielestä mennyt hyvin. Hyvä tuuli tarttui pian Mitriinkin ja ilta sujui tyytyväisissä merkeissä.

Yöpukujen vaihtamisen jälkeen pitäisi alkaa jo rauhottumaan, mutta aina se ei onnistu kun on niin kivaa.

Mitri innostui Idan kikattelusta ja tarrasi lujasti kiinni neidin tukkaan. "Mistä vaan kiinni, että pääsee ylös", on ollut pojan motto tänään muutenkin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ida ei kantanut kaunaa tukan repimisestä vaan halaili Mitriä – se olikin ainoa keino saada poika pysymään hetki paikallaan.