Päivyri

Päivä alkoi pikavisiitillä neuvolaan, sillä Mitri sai influenssarokotuksen vahvistuksen. Vartin kestäneen neuvolakäynnin ajan iskä ja Ida odottivat autossa, sillä oltiin menossa ruokaostoksille.Vaihetelun vuoksi käytiin Citymarketissa.

"Ska vi köpa glass, pappa? Pappaaaa?!!!"

"Där är det kort kö, pappa. Ska vi dit, pappa?"

Kyllä kaupassa on sitten kiva käydä keskellä päivää, kun ei ole juuri ruuhkaa. Äiti ja iskä saivat ihan rauhassa keräillä tulevien päivien ruokatarvikkeet ja Idakin jaksoi käyttäytyä nätisti. Ja kun neidin ei tarvinnut kiukuta, tämä saattoi pulputtaa koko ajan ja kysellä kaikenmaailman asiat äidiltä ja iskältä.

Niin koitti torstai, ihan liian pian, sillä oli aika lähteä kotiin viikon kestäneen reissun jälkeen. Äiti ja iskä pakkasivat kamppeet autoon ja sitten lähdettiin. Fia ja Anton tulivat mukaan kauppaan, jonka jälkeen sanottiin hei-heit parkkipaikalla.

Icassa ostamassa kotiin vietäväksi ruokatavaroista, joita ei saa Suomesta.

Ida oli onnensa kukkuloilla, kun iskä antoi hänelle oman matkalipun (viikon takaisen lipun, tuoretta ei uskaltanut...)

Hytissä oli jos minkälaista hössäystä, ennen kuin lähdettiin syömään.

Iskä ja Mitri

Äiti virittää käsiin rannekkeita, jotka estävät pahoinvoinnin.

Mitri seisoo ikkunaa vasten ja katselee keskikäytävän maisemia. Hytti oli laivan 9. kerroksessa.

Ida sai ruoan jäkeen käydä Siljalandissa leikkimässä ja laskemassa mäkeä, mutta käynti jäi lyhyeksi, kun neiti alkoi heittelemään palloja eikä uskonut, että liukumäkeä ei saa laskea pää edellä. Aikansa touhua katseltuaan ja neitiä useasti kiellettyään äiti nappasi neitiä kädestä ja ilmoitti, että koska Ida ei osaa käyttäytyä oikein, lähdetään pois. Neiti sai täydet itkupotkuraivarit, jotka päättyivät vasta kun äiti oli kantanut raivoavan mukulan ulos käytävälle ja joku täti oli käynyt “uhkaamassa”, että ellei Ida itse laita punaisia juhlakenkiä jalkaansa, niin täti kyllä mielellään ottaa ne itselleen.

Nukkumaan koko poppoo meni ajoissa, sillä kaikkia väsytti.

Iltasatua ei luettu, sillä kaikki kirjat jäivät autoon, mutta sen sijaan lapset saivat katsella alhaalla kulkevia ihmisiä. Se oli heidän mielestään vähintään yhtä jännää kuin iltasadun kuunteleminen.

Yöllä laiva keinui aivan mahdottomasti, sillä jouluinen myrskysarja ei ollut vieläkään ohi. Iskäkin, joka yleensä ei pienestä hätkähdä, oli valveilla ison osan yötä. Ida sen sijaan nukkui kuin tukki. Äiti valvoi myös, mutta ei onneksi voinut pahoin, sillä rannekkeet ja äidin niiden lisäksi ottamat lääkkeet auttoivat. Mitri nitisi omassa matkasängyssään ja poika nukkuikin suuren osan yötä äidin vieressä (joka ei muutenkaan nukkunut).

Aamupalalla väki oli väsynyttä.

Neidille ei ruoka maistunut. Ei mikään mitä aamiaisbuffetista löytyi.

Onneksi matka oli ohi ja päästiin kotiin. Taisi alkaa olla taisteluväsymystä jo itse kullakin unen määrästä riippumatta. Home sweet home.