Tagged with " ruokaostokset"
Elo 5, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

Idan ja äidin kauppareissu

Mitri alkoi päiväunille, iskä leipomaan ja perheen naiset lähtivät keskenään ruokakauppaan. Ruokaostokset saatiin onnellisesti tehdyksi ja bonuksena Ida löysi alennuksesta kesäkengät.

Neiti saa ostaa kaupasta itselleen jotain, kun saa Tottelevaisuustaulun täyteen magneetteja. Tauluun saa magneetin aina, kun on erityisen kiltti tai tottelevainen tai muuten vaan käyttäytyy fiksusti. Kymmenen magneetin jälkeen taulu on täynnä ja päästään ostoksille. Kuten tänään. Yleensä neiti on valinnut palkinnoksi jonkin lelun, joskus karkkipussin tai Barbi-lehden, mutta tänään löytyi ihanat vaaleanpunaiset kukka-ballerinat.

Kengät piti saada jalkaan heti kassan jälkeen ja sillä aikaa kun äiti pakkasi ostoksia, vaihtoi neiti kengät. Koska ulkona oli aika mahtava ilma ja ostoksetkin tuli pakattua kylmälaukkuun, mentiin kauppareissun päätteeksi käymään läheisessä puistossa. Siellä oli mahtavan iso kiipeilyverkko, jossa uudet kengät pääsivät heti tositestiin.

Hymy on neidillä herkässä, sillä ei sitä ihan joka kauppareissulla pääse kiipeilemään puistoon.

Huipulla tuulee! Ja maisemat olivat kuulema hyvät.

No, niinhän siinä sitten kävi, että uusista kengistä tuli rakot jalkaan. Matka takaisin autolle (noin 200 metriä) oli kitinää ja nitinää kun jalkoihin sattui. Mutta kotona laitettiin laastaria ja sukat ja taas tuntuivat uudet kengät jaloissa hyvältä.

Hel 8, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Ruokaostoksilla

Päivä alkoi pikavisiitillä neuvolaan, sillä Mitri sai influenssarokotuksen vahvistuksen. Vartin kestäneen neuvolakäynnin ajan iskä ja Ida odottivat autossa, sillä oltiin menossa ruokaostoksille.Vaihetelun vuoksi käytiin Citymarketissa.

"Ska vi köpa glass, pappa? Pappaaaa?!!!"

"Där är det kort kö, pappa. Ska vi dit, pappa?"

Kyllä kaupassa on sitten kiva käydä keskellä päivää, kun ei ole juuri ruuhkaa. Äiti ja iskä saivat ihan rauhassa keräillä tulevien päivien ruokatarvikkeet ja Idakin jaksoi käyttäytyä nätisti. Ja kun neidin ei tarvinnut kiukuta, tämä saattoi pulputtaa koko ajan ja kysellä kaikenmaailman asiat äidiltä ja iskältä.

Jou 30, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Keinuva kotimatka

Niin koitti torstai, ihan liian pian, sillä oli aika lähteä kotiin viikon kestäneen reissun jälkeen. Äiti ja iskä pakkasivat kamppeet autoon ja sitten lähdettiin. Fia ja Anton tulivat mukaan kauppaan, jonka jälkeen sanottiin hei-heit parkkipaikalla.

Icassa ostamassa kotiin vietäväksi ruokatavaroista, joita ei saa Suomesta.

Ida oli onnensa kukkuloilla, kun iskä antoi hänelle oman matkalipun (viikon takaisen lipun, tuoretta ei uskaltanut...)

Hytissä oli jos minkälaista hössäystä, ennen kuin lähdettiin syömään.

Iskä ja Mitri

Äiti virittää käsiin rannekkeita, jotka estävät pahoinvoinnin.

Mitri seisoo ikkunaa vasten ja katselee keskikäytävän maisemia. Hytti oli laivan 9. kerroksessa.

Ida sai ruoan jäkeen käydä Siljalandissa leikkimässä ja laskemassa mäkeä, mutta käynti jäi lyhyeksi, kun neiti alkoi heittelemään palloja eikä uskonut, että liukumäkeä ei saa laskea pää edellä. Aikansa touhua katseltuaan ja neitiä useasti kiellettyään äiti nappasi neitiä kädestä ja ilmoitti, että koska Ida ei osaa käyttäytyä oikein, lähdetään pois. Neiti sai täydet itkupotkuraivarit, jotka päättyivät vasta kun äiti oli kantanut raivoavan mukulan ulos käytävälle ja joku täti oli käynyt “uhkaamassa”, että ellei Ida itse laita punaisia juhlakenkiä jalkaansa, niin täti kyllä mielellään ottaa ne itselleen.

Nukkumaan koko poppoo meni ajoissa, sillä kaikkia väsytti.

Iltasatua ei luettu, sillä kaikki kirjat jäivät autoon, mutta sen sijaan lapset saivat katsella alhaalla kulkevia ihmisiä. Se oli heidän mielestään vähintään yhtä jännää kuin iltasadun kuunteleminen.

Yöllä laiva keinui aivan mahdottomasti, sillä jouluinen myrskysarja ei ollut vieläkään ohi. Iskäkin, joka yleensä ei pienestä hätkähdä, oli valveilla ison osan yötä. Ida sen sijaan nukkui kuin tukki. Äiti valvoi myös, mutta ei onneksi voinut pahoin, sillä rannekkeet ja äidin niiden lisäksi ottamat lääkkeet auttoivat. Mitri nitisi omassa matkasängyssään ja poika nukkuikin suuren osan yötä äidin vieressä (joka ei muutenkaan nukkunut).

Aamupalalla väki oli väsynyttä.

Neidille ei ruoka maistunut. Ei mikään mitä aamiaisbuffetista löytyi.

Onneksi matka oli ohi ja päästiin kotiin. Taisi alkaa olla taisteluväsymystä jo itse kullakin unen määrästä riippumatta. Home sweet home.