Tagged with " pinnasänky"
Maa 5, 2012 - Mitri-mussukka    2 kommentteja

Mitrin unikoulu

Mitri on jo niin iso poika, kohta 10 kuukautta, että äiti ja iskä päättivät, että pojan on aika nukkua yönsä kunnolla. Niinpä äiti on muuttanut nukkumaan iskän puolelle sänkyä ja iskä hoitaa Mitriä öisin. Yöimetykset ovat siis loppu. Ei enää maitoa yöllä, nounou.

Mitrillä on nalle unikaverina.

Ensimmäisenä yönä poika nitisi muutamaan kertaan puoliltä öin ja vähän ennenkin, mutta iskä selvitti pienet kitinä onnistuneesti tutilla. Aamuyöllä sen sijaan karu totuus alkoi ilmeisesti paljastua ja Mitri huusi yhteen soittoon monta tuntia kuin syötävä. Iskä laittoi Mitriä takaisin sänkyyn makuulle noin 15 sekunnin välein ja tätä kesti äidin arvion mukaan yhtäjaksoisesti ainakin puoli tuntia. Lopulta väsymys voitti pikkumiehen ja rauhatonta unta seurasi muutama tunti, jonka jälkeen makuulleenlaitamisruljanssi jatkui. Onneksi Ida ei herännyt! Äiti ei muista (eikä iskäkään) vieläkö ruljanssi toistui kolmatta tai neljättä kertaa. Väsynyt pikkumies heräsi aamulla vasta puoli kymmeneltä (iskä sai vielä jatkaa uniaan).

Seuraavana yönä äiti nukkui tavattoman makeasti, eikä noussut sängystä kertaakaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Mitri ja iskä olivat yöllä tosi hiljaa. Iskän kertoman mukaan aamuyöllä poika kuitenkin hyppi taas sängyssä pystyssä ja iskä laittoi pikku kukkujaa makuulleen useamman tunnin ajan. Ja kuulema useampaan otteeseen. Mutta alkuyön poika nukkui tutin voimalla yhteen menoon, se oli iso edistysaskel.

Kolmas yö oli myös hiljainen. Mitri nukkui alkuyön taas yhteen putkeen. Tällä kertaa iskä ei aamulla kysyttäessä osannut oikein kertoa, montako kertaa poika olisi ollut aamuyöllä hereillä, mutta ei ilmeisesti kovin montaa. Äiti tietää itsekin, että jos Mitrin kanssa ei tarvitse taajoa, ei itse herää kovin paljon, jolloin aamulla on tosi vaikeaa muistaa, kauanko ja monestiko on ollut ylhäällä. Homma kuulostaa siis tosi hyvälle.

Äiti on muuten huomannut, että nyt kun poika on nukkunut yöllä yhtäjaksoisemmin, on hän ollut päivisinkin pirteämpi. Taitaa olla kaikin puolin vain hyväksi tämä unikoulu!

Päivisin Mitri on ahkerasti harjoitellut kävelemistä ja alkaakin olla siinä jo aika hyvä. Käännökset onnistuvat ja välillä tulee muutama juoksuaskelkin, kun on oikein kiire.

Vaikka kyllä noita kompurointejakin vielä tulee tiheään. Mutta pienistä viis!

Aamuisin Mitri on saanut puuroa normaaliin tapaan vasta aamupesun ja vaatteiden pukemisen jälkeen ja on tyytynyt siihen. Hyvin on puuro maittanut, mutta ei poika ole mitenkään erityisen nälkäinen kuitenkaan ollut. Uskomatonta! Ja äiti kun luuli, että poika on syönyt tiheästi öisin koska on nälkäinen, mutta onpa tainnut ollakin vain lohtulussutusta.

Viimeisen viikon ajan äiti on huolehtinut siitä, että imettää Mitriä päivisin useammin ja Mitri on alkanut itsekin ilmoittamaan tietynlaisella kitinällä, että haluaisi maitoa. Lisäksi poika saa maitoa ennen kumpiakin päiväuniaan ja illalla ennen nukahtamista. Luulisi siis maitopuolen olevan kunnossa, vaikka yösyötöt ovatkin tästä lähtien historiaa.

Maidon lisäksi Mitrin ruokavalioon kuuluu kiinteä lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, joiden kanssa poika juo nokkamukista vettä.

Päivällisellä Mitri sai jälkiruoaksi ruisleipää jota mutustelikin keskittyneesti aika tovin. Ja tältä näytti lattia ja ruokalapun kaukalo pojan mutustelun päätteeksi.

Ida halusi, että hänestäkin otetaan kuva eikä ainoastaan Mitristä. Ja niin tehtiin.

Nyt on sitten menossa yö numero neljä. Äiti odottaa jännityksellä, montakö yötä vielä tarvitaan, että poika vetäisi yhtenäiset unet. Vai onkohan liian aikaista vielä toivoa sellaista?

Jou 9, 2011 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Rauhattomat yöt, hohhoijaa

Mitri on viimeisen viikon ajan nukkunut tosi rauhattomasti. Illat ovat olleet kaikista pahimpia ja hyvänä kakkosena tulevat aamut. Vaikka enterorokko ei Mitirä kovasti päivisin vaivaakaan, on se tainnut kuitenkin vaikuttaa uniin. Lisäksi äiti on alkaneesta kuolaamisesta päätellyt, että nyt olisi myös uusi hammas tuloillaan. Joo-o, siinähän sitä onkin jo riittävästi aihetta laittaa elämä (lue: yöt) risaiseksi!

Poika menee unille kahdeksan aikaan ja ensimmäiset nitinät tulevat viimeistään tunnin tuutimisen jälkeen. Sitten uni maittaa ehkä vartin tai kahden pätkissä. Lohdukkeeksi riittää vain harvoin tutti – maitoa täytyy saada. Joka kerta ei poika välttämättä maitoakaan halua (kaipa se maha tiheistä lohtusyönneitä täytyy), mutta silti ainoa mikä pikku ukon tyynnyttää on tissi.

Äiti epäili myös, että pojalla on saattanut vielä kaiken lisäksi olla iltaisin muutamia kauhukohtauksia. Niihin ei ole auttanut muu kuin sylissä pystyasennossa hyssyttely. Kohtauksesta Mitri on tyyntynyt aikansa huudettuaan ihan yhtäkkiä, katsonut ihmeissään äitiä ja sen jälkeen jäänyt omaan sänkyyn jatkamaan uniaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Iltaisin on siis saanut ihan arpoa poikaa tyynnyttämään mennessään, että minkähän sortin huuto tämä tällä kertaa on.

Yöt ovat menneet samoin kuin aiemminkin, eli ruokaillen parin–kolmen tunnin välein.

Aamulla sitten pikku-ukko on vaatinut maitoa kovan huudon säestämänä ja sen saatuaan ei ole suostunut menemään takaisin omaan sänkyyn lainkaan, vaan huuto on jatkunut jos poikaa on sinne yrittänyt nostaa. Ainoa paikka missä uni on maittanut on äidin ja iskän sänky, massu ja jalat vasten äidin massua. Huoh. Poikahan nukkuu siinä asennossa erinomaisesti, mutta äiti ei aina yhtä hyvin.

Lisäksi Mitrin uni ei ole oikein riittänyt ihmisten aikoihin asti, vaan loppunut jo kuuden–seitsemän aikoihin. Äiti on silti päättänyt vakaasti pidentää pojan aamu-unia vaikka väkisin, joten hän on pitänyt poikaa sinnikkäästi makuullaan vieressään, vaikka tämä on jokellellut jo täysin hereillä. Joinain aamuina Mitri on nukahtanut uudelleen ja toisina aamuina taas ei. Tänä aamuna taktiikka onneksi alkoi tuottamaan tulosta ja Mitri nukkui yhdeksään. Tosin sillä ehkä oli jotain tekemistä asian kanssa, että pikku-ukko piti varsin komean konsertin aamuvarhaisella, joten hän saattoi oikeasti olla vähän väsynyt.

Ja kaiesta tästä huolimatta äiti unohtaa väsymyksen, turhautumisen ja ärsytyksen, kun poika aamulla väläyttää kymppihymyn heti kun vain valot laitetaan päälle.

Mitri juuri heränneenä

 

 

Jou 6, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Itsenäisyyspäivän viettoa

Olipas mukavaa, kun iskälläkin oli vapaapäivä ja koko perhe sai viettää aikaa yhdessä. Päivä kului leppoisasti kotona, sillä sekä Mitrillä että Idalla on enterorokko, joten mihinkän ei voinut lähteä käymään. Onneksi tauti ei ole kummallakaan lapsella kovin paha.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi iskä paistoi pienen joulukinkun, jonka äiti oli edellispäivänä käynyt ostamassa. Päivällispöytään katettiin myös porkkanalaatikkoa ja perunoita sekä kinkun päälle sinappia. Äidin mielestä tällainen satsi joulunodotusmaistiaisia riittää vallan hyvin – syödään sitten vasta jouluna pitkän kaavan mukaan. Mutta kinkkua on kuitenkin kiva vähän päästä maistelemaan jo ennen joulua.

Iskä tarjoaa Idalle maistiaisia vastapaistetusta kinkusta.

Ida tietää, että Mitrille ei voi antaa vielä kinkkua, kun siinä on suolaa. "Mitli syö tämmöstä luokaa", pikkuneiti esittelee.

Päivän aikana ehtikin touhuta yhtä sun toista. Äiti siivoili takkahuonetta, jonne on päässyt kertymään kaikenmaailman laatikoita ja ylimääräisiä tavaroita. Vanha kissojen kynsimä sohvanpääty, joka ei mahtunut mihinkään sai tappotuomion ja iskä sirkkelöi sen takkaan mahtuviksi palasiksi. Hyvin sohvatulet lämmittivät!

Iskä myös laski Mitrin pinnasängyn pohjan keskitasolle, sillä poika on alkanut pönkeämään itseään pystyyn sängynlaidoista kiinni pitäen. Äitiä on jo välillä hirvittänyt, että pikku-ukko tulee pian laidasta yli. Nyt ei moisesta ole enää vaaraa.

Iskä laskee Mitrin pinnasängyn pohjaa alemmas

Mitrillä on muuten sängyssä vaaleansinikukallinen aluslakana, jota myös iskä on käyttänyt ollessaan vauva. Mummi oli lakanan jostain löytänyt ja antoi sen Mitrille käyttöön. Hyvin toimii retrolakana edelleen!

Illalla lapset laitettiin ajoissa unille, sillä vaikka kumpikaan ei hirveän sairas ollutkaan, niin tauti vaati kuitenkin veronsa voimien vähyytenä.