Tagged with " päiväunet"
Elo 19, 2012 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Mitri mussukka

Mitri pissasi tänään iltapisut pottaan!

Äiti on jättänyt pottatreenit Mitrin kohdalle vähän niin kuin herran haltuun, sillä aikaa pojan kanssa potalla istuiseen ei missään välissä ole oikein liiennyt. Äiti on hiljaa toivonut, että dagiksen joukkoistunnot vessassa tekisivät tehtävänsä ja poika oppisi siellä pottailun salojen alkeet. Näin ilmeisesti on käynytkin, sillä tänään illalla kun äiti iski Mitrin potalle iltapalan jälkeen, ei kulunut aikaakaan kun pottaan jo lirisi aimo satsi sitä itseään. Mahtavaa!

Potalla täytyy olla aina jotain hyvää lukemista.

Mitrin dagiksen aloitus on sujunut yllättävn kiitettävästi. Aamuisin poika jää dagikselle itkien, mutta harmitus ei kuulema kestä kauaa, kun jo leikit kutsuvat. Yhtenä aamuna Miri on jäänyt dagikseen ilman itkua, silloin aamuvuorossa oli Annika, joka kävi miellä kotonakin. Jotain perää lienee siis siinä, että kotona käyneestä hoitajasta tulee luottohoitaja.

Iltapäivisin poika nukkuu unet vaunuissa dagiksen takapihalla, koska äiti ja iskä toivoivat ulkopäikkäreitä. Dagiksella sattui sopivasti olemaan nukutusvaunut vapaana, joten sinne ei tarvitse viedä edes omia vaunuja, vaan ne löytyvät talon puolesta.

Kun äiti ja iskä tulevat hakemaan lapsia dagiksesta, syöksyy poika isosiskonsa lailla iloisena vastaan. Ensimmäisinä päivinä poika juoksi iskän(!!) luo itkien, mutta nyt myös äiti kelpaa, eikä Mitriä enää edes itketä.

Dagiksen aloituksen myötä Mitri on iltaisin alettu nukuttamaan omaan sänkyynsä ja nukutus on kerran onnistunut jo ilman tuttiakin. Äiti luulee, että tutti jätetään nyt pikku hiljaa historiaan. Tänään sitä tosin vielä tarvittiin, kun poika heräsi päiväunilta, sillä unet olivat vielä kesken vaikka Mitri ei olisi enää halunnutkaan nukkua. Lopputuloksena unet jatkuivat vaunujen sijaan olohuoneen sohvalla, pyrstö pystyssä ja tutti suussa. Taisi pojalla olla univelkaa!

Kahden tunnin unet vaunuissa ja tunnin jatkotirsat sohvalla. Ja sitten poika oli taas iloinen itsensä. Eläköön nukkuminen!

Huh 5, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Kunnossa taas

Mahatauti runteli koko perhettä aika lailla, mutta nyt kaikki ovat taas kunnossa. Ida on tullut kotiin Pyry-tädin luota jo pari päivää sitten, Mitrin ruokahalu ja oikea vuorokausirytmi ovat molemmat palautuneet suunnilleen entiselleen. Äiti ja iskäkin alkavat saamaan voimat takaisin. Eilen äitikin vaihtoi jo pyjaman päivän ajaksi pois, eli voiton puolella ollaan.

Mitri maisteli lounaalla spagettia ihan itse. Kippo oli ihan turha kapistus, sillä koko spagettiannos pysyi tiukasti kädessä koko ruokailun ajan. Saattoihan siitä tietysti vähän lattialle tippua, mutta ei pidä olla turhantarkka tällaisissa asioissa...

Iskä oli poissa töistä koko viikon, sillä vaikka hän eilen yritti mennä töihin, eivät voimat vielä riittäneet. Onneksi iskä sai sairaslomaa, jotta ehtii parantua kunnolla. Olikin tosi hauskaa, että koko perhe oli kotona.

Mitri on ollut taudin jäljiltä vielä vähän väsynyt ja pikku-ukko sai ottaa pikaunet iskän sylissä. Eikä iskällä ollut mitään sitä vastaan, että sai katsoa telkkaria rauhassa.

Iltapäivästä koko perhe julistautui virallisesti taas elävien kirjoissa olevaksi käymällä ruokakaupassa. Tästä se elämä taas jatkuu.

Hel 28, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Yön tunteja

Viime yö oli Mitriltä varsinainen pohjanoteeraus. Poika aloitti kitinän puolilta öin, kun äiti ja iskä menivat nukkumaan ja jatkoi sitä aamuun asti. Lisäksi Mitri oli hereillä pitkiä jaksoja, varmaan tunnin, toista, kerrallaan. Miten ihmeessä poika jaksoikin!

Äiti oli jostain syystä nukkumaan mennessään ihan poikki, joten syötettyään pojan ja makoiltuaan hereillä olevan pojan vieressä vajaan tunnin antoi äiti Mitrin iskän viereen pötköttämään. Siinä poika jatkoi pimeän katon tuijottamista. Onneksi ei sentään vielä siinä vaiheessa nitissyt, vaan tuijotti hiljaa ja keskittyneesti. Jos pojan laittoi omaan sänkyyn, hyppäsi hän pystyyn ja aloitti kitinän, mutta vieressä poika oli rauhallinen.

Jossain vaiheessa yötä poika lienee vähän nukkunutkin, mutta aamuyöstä tyytyväisyys vaihtui vartin välein jatkuvaan kitinään. Kolmen, neljän maissa äiti syötti Mitrin ja sen jälkeen poika pääsi taas iskän viereen, sillä oli jälleen ihan hereillä. Peeveli sentään. Ja aamu-unien aikaan kitinä jatkui. Aaaargh.

Iskä oli yön jälkeen aika väsynyt ja levähti sohvalla Mitrin päiväunien aikana. Kun Mitri heräsi, ei iskällä enää ollut unirauhaa. Tökittyään iskän nenää ensin sormella, antoi poika siihen ison ja märän pusun. Ja silloin oli iskän koko nenä Mitrin suussa. Siihen iskä sitten lopulta havahtui.

Hetken päästä tuli Idakin iskän luo, kun huomasi, että tämä on hereillä. Sitten ei iskällä enää ollutkaan minkäänlaista nukkumarauhaa. Olohuoneessa oli päällä täysi hulabaloo.

Äiti ei osaa sanoa, mikä ihme poikaa yöllä vaivasi. Päivällä Mitri oli taas oma itsensä, ehkä hieman tavallista väsyneempi, mutta ei silti kitissyt tai natissut. Hampaitakaan ei vissiinkään ole tulossa, sillä poika ei kuolaa juuri yhtään. Flunssakin alkaa olla jo kohtuullisen hallinnassa, mitä nyt yskä vielä vaivaa, mutta ei sekään öisin, vaan enemmänkin päivisin kun poika hösää sinne tänne. Mitään uutta ei ole ihan lähiaikoina opittu, tuskin se kävelemään oppiminen enää tulee uniin. Eikä ole täysikuun aikakaan. Tosin, jos nyt luonnonilmiöistä yrittää syytä hakea, niin ulkona on kamala lumisade ja aikamoinen matalapaine (äitikin tuntee sen nivelissään). Voisiko se olla syynä pojan vähäuniseen yöhön? Sen kun tietäisi!

Jou 20, 2011 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Mitrin ja äidin mukava päivä

Iskä oli töissä ja Ida dagiksessa. Mitri ja äiti olivat siis tänään kotona kahdestaan.

Mitrillä on alkanut jo seisominen sujumaan, sillä poika on harjoitellut sekä nousemista että seisomista ahkeraan (lue: koko hereilläolonsa ajan monena päivänä). Nyt harjoitteluun on tullut mukaan uusi ulottuvuus, käveleminen tuen kanssa.

Iskä sääti viikonloppuna Idan vanhan Brion kärryn renkaat tiukalle, jotta kärry ei karkaa alta. Mitri hoksasi heti, mihin kärryä käytetään ja lähti menemään melkein saman tien. Ainoa ongelma kärryn kanssa on, että siitä ei saa mitään tukea, jos lähtee kaatumaan taakse päin, joten monta kupsahdusta tänäänkin on sattunut. Onneksi on kuitenkin tuo pehmuste päässä, joten aina ei poika kaaduttuaan edes itke, vaan nousee salamannopeasti takaisin ylös jatkamaan matkaa. Taitaa kävely olla kivaa hommaa!

Tässä sitä mennään itse eteenpäin kärryn kanssa

"Katso äiti, yhdellä kädellä!"

Seisominen on avannut Mitrille ihan uusia ulottuvuuksia kotona. Nyt poika pääsee kurkistelemaan, mitä tavaroita on olohuoneen pöydällä tai vaikkapa sohvalla. Myös äidin joku aika sitten ylös keittiön arkkupenkille Mitriltä turvaan nostamat kissanruokakipot ovat taas pojan ulottuvilla.

Kissat Svensson ja Treeffan ovat suhtautuneet uuteen ehtiväiseen Mitriin onneksi pitkämielisesti, mutta kyllä äiti saa olla tarkkana, ettei poika käy liian tuttavalliseksi, sillä silloin kyllä voisi tulla kynsipäivää ja iso pipi.

"Heippa Svensson, minä täällä vaan!"

Mitri nukkui muuten ensimmäisillä unilla puolitoista tuntia ja toisilla kaksi. Kolmannet unet jäivät välistä, sillä ehti tulla jo ilta. Toisilta unilta poika heräsi itse asiassa tunnin nukkumisen jälkeen, mutta äiti otti pojan viereensä parisänkyyn ja imetti, jolloin uni taas maistui. Äiti jäi itsekin “vähän pötköttelemään” ja nukahti. Molemmat nousivat sitten tunnin jälkeen enemmän kuin tyytyväisinä. Sattuuhan sitä.