Päivyri

Arki alkoi – iskä meni töihin, Ida dagikseen ja Mitri äiteineen jäi kotiin. Äidillä on vielä vähän flunssa ja nenä on tukkoinen pojallakin, joten koko päivä kökittiin sisähommissa. Äiti purki pois kaikki joulukoristeet, sillä vaikka vielä ei olekaan loppiainen, niin ei tunnu enää yhtään joululta. Siksipä koristeetkin joutivat pois. Pyykkikonekin on tänään laulanut ahkerasti, sillä äiti ei ole vieläkään saanut pestyksi kaikkia reissussa likaantuneita vaatteita. Niitä on muuten paljon!

Ida tuli dagiksesta täynnä tarmoa ja energiaa. Pienen puhuttelun jälkeen se saatiin kanavoitua äidin kultana olemiseksi äidin kakarana olemisen sijaan. Ihme kyllä, puhe auttoi!

Pikkuveljen kimpussa Ida on ollut koko illan. Ei niinkään ilkeyttään, vaan halatakseen ja ollakseen Mitrin lähellä. Isosiskon käsittelyssä Mitri hihkui ja kiljui, mutta äidin ja iskän mielestä meno olisi voinut olla rauhallisempaakin.

Ensin kunnon ote...

...sitten vähän painetaan alaspäin...

...tiukka nykäisy ylöspäin...

... ja siinä se on, isosiskon ihana hali pikkuveljelle!

Äiti muuten yllätti tänään Mitrin narskuttamasta hampaitaan, kun poika istui keittiön lattialla. Miten ihmeessä kahdella alahampaalla saa aikaan narskutusta, mietti äiti. Sitten välähti ja nopea tarkastus suuhun vahvisti epäilyksen. Vasen yläetuhammas on jo läpi ja oikea kuultaa siinä vieressä. Nyt äiti ymmärtää, miksi yöt viime aikoina ovat olleen niin risaisia. Eihän äiti yläikeniä osannut tarkkaillakaan, kun odotti ensin kahta hammasta alas lisää ennen yläriviä. No, Mitrille tulle näköjään hampaat ihan omassa tahdissaan ja ainakin tähän asti pareittain.

Ida on koko syksyn käynyt läheisellä koululla TanssiDans ry:n lastentanssitunneilla. Tänään syksyn tunnit huipentuivat joulunäytöksessä, jossa Ida kavereineen esiintyi. Iskä oli paikalla todistamassa jännittävää hetkeä.

Viimeiset pyörähdykset kotona ennen lähtöä

Ida ja muut lastentanssiryhmäläiset odottavat esiintymisen alkua. Taitaa jännittää?

Yhtä monta kertaa kuin Ida on syksyn aikana ollut tanssimassa, on äiti ollut neitiä odottamassa tunnin ajan oven ulkopuolella, sillä vanhemmat eivät ole päässeet harjoituksia katsomaan. Oven läpi on kuulunut vain tanssiope Niinan ohjeet ja musiikki. Joulujuhla oli siis ensimmäinen tilaisuus äidillekin nähdä, mitä Ida osaa. Ja sitten äiti on enterorokossa ja joutui jäämään kotiin. Tyypillistä. Iskä kuitenkin ystävällisesti kuvasi äidille pätkän Idan esityksestä.

Tanssityttönen ei kotiin tultuaan sen kummemmin esityksestä ehtinyt touhuiltansa kertomaan, mutta tosi iloisella mielellä neiti oli. Siitä äiti päätteli, että tanssi oli varmaan neidin mielestä mennyt hyvin. Hyvä tuuli tarttui pian Mitriinkin ja ilta sujui tyytyväisissä merkeissä.

Yöpukujen vaihtamisen jälkeen pitäisi alkaa jo rauhottumaan, mutta aina se ei onnistu kun on niin kivaa.

Mitri innostui Idan kikattelusta ja tarrasi lujasti kiinni neidin tukkaan. "Mistä vaan kiinni, että pääsee ylös", on ollut pojan motto tänään muutenkin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ida ei kantanut kaunaa tukan repimisestä vaan halaili Mitriä – se olikin ainoa keino saada poika pysymään hetki paikallaan.