Tagged with " kissat"
Tam 23, 2012 - Perhe-elämää    1 kommentti

Olohuoneen matolla

Meidän kodissa on taas piiiitkästä aikaa olohuoneen matto. Se ostettiin eilen.

Syy siihen, miksei mattoa ole aiemmin ollut, ovat kissat. Ne ovat kynsineet aiemmat matot pilalle. Tai no, se kallis ja ihana villamatto, joka ostettiin muutama vuosi sitten ei ole pilalla, vaan se odottaa rullalla varastossa aikoja parempia. Se oli valitettavasti kissojen ehdoton suosikki. Mutta muut matot ovat hetken lattialla oltuaan näyttäneet aika ryytyneille, joten ne on päästetty eläkkeelle hyvin pian.

Mitri leikkii matolla. Aluksi poika ihmetteli sen tuntumaa ja taputteli sitä käsillään, mutta nyt matolla istuessa malttaa jo keskittyä leluihinkin. Vaikka täytyy mattoa edelleen välillä tunnustella.

Ai mitenkö nyt sitten kissat saadaan yhtäkkiä pitämään kyntensä kurissa?

No, kaikkihan alkoi siitä, kun äiti halusi sängyn viereen pienen maton, sillä joutuu usein nousemaan yöllä Mitri hyssyttämään (eikä makuuhuoneessakaan siis ole mattoja kissojen takia). Sopiva matto löytyi Anttilan alennusmyynneistä puoleen hintaan. Sellainen karvalankamatto, mitä äiti periaatteessa ei ole halunnut kotiin, koska on vähän laiska imuroija. Mutta se näytti niin kivalle ja äiti ajatteli, että tuollaisen pienen maton vaikka puistelee ulkona, jos sitä ei imurilla saa puhtaaksi. Ja hintakin oli erittäin kohtuullinen, joten matto ostettiin ja iskäkin sai samanlaisen omalle puolelleen sänkyä.

Iskä heittäytyi kotiuduttuaan matolle ja Mitri tietysti kiehnäsi iskän päällä. Iskä vain totesi, että tämä paini Mitirn kanssa onkin hyvää lämmittelyä Hoi Jeon Moo soolin täyskontaktitreenejä varten.

Jos pojan ilmeestä jotain voi päätellä, niin ainakin sen, että matto oli ehdottomasti hyvä ostos.

Äidin ja iskän ihmetykseksi matot eivät kiinnostaneet kissoja ollenkaan. Svenssonkin, joka on kissoista se pahempi raapija, vain makoili tyytyväisenä niiden päällä. Äiti ei oikeastaan keksinyt tälle muuta selitystä kuin sen, että ehkäpä kissojen mielestä tuollainen epämääräinen ja pehmeä karvalankamatto ei ole ollenkaan hyvä kynsien teroituspaikka. Ja kas, siinä olikin sitten ratkaisu olohuoneen mattopulmaan.

Anttilassa oli vielä alennukset meneillään ja sieltä löytyi matto kohtuulliseen -50% alehintaan. Eikä sekään matto kiinnosta kissoja lainkaan.

Niin, nyt täytyy vain ratkaista se, miten äiti pidetään voimissaan – mamma kun joutuu nyt imuroidessa tekemään enemmän töitä kuin aiemmin.

Jou 20, 2011 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Mitrin ja äidin mukava päivä

Iskä oli töissä ja Ida dagiksessa. Mitri ja äiti olivat siis tänään kotona kahdestaan.

Mitrillä on alkanut jo seisominen sujumaan, sillä poika on harjoitellut sekä nousemista että seisomista ahkeraan (lue: koko hereilläolonsa ajan monena päivänä). Nyt harjoitteluun on tullut mukaan uusi ulottuvuus, käveleminen tuen kanssa.

Iskä sääti viikonloppuna Idan vanhan Brion kärryn renkaat tiukalle, jotta kärry ei karkaa alta. Mitri hoksasi heti, mihin kärryä käytetään ja lähti menemään melkein saman tien. Ainoa ongelma kärryn kanssa on, että siitä ei saa mitään tukea, jos lähtee kaatumaan taakse päin, joten monta kupsahdusta tänäänkin on sattunut. Onneksi on kuitenkin tuo pehmuste päässä, joten aina ei poika kaaduttuaan edes itke, vaan nousee salamannopeasti takaisin ylös jatkamaan matkaa. Taitaa kävely olla kivaa hommaa!

Tässä sitä mennään itse eteenpäin kärryn kanssa

"Katso äiti, yhdellä kädellä!"

Seisominen on avannut Mitrille ihan uusia ulottuvuuksia kotona. Nyt poika pääsee kurkistelemaan, mitä tavaroita on olohuoneen pöydällä tai vaikkapa sohvalla. Myös äidin joku aika sitten ylös keittiön arkkupenkille Mitriltä turvaan nostamat kissanruokakipot ovat taas pojan ulottuvilla.

Kissat Svensson ja Treeffan ovat suhtautuneet uuteen ehtiväiseen Mitriin onneksi pitkämielisesti, mutta kyllä äiti saa olla tarkkana, ettei poika käy liian tuttavalliseksi, sillä silloin kyllä voisi tulla kynsipäivää ja iso pipi.

"Heippa Svensson, minä täällä vaan!"

Mitri nukkui muuten ensimmäisillä unilla puolitoista tuntia ja toisilla kaksi. Kolmannet unet jäivät välistä, sillä ehti tulla jo ilta. Toisilta unilta poika heräsi itse asiassa tunnin nukkumisen jälkeen, mutta äiti otti pojan viereensä parisänkyyn ja imetti, jolloin uni taas maistui. Äiti jäi itsekin “vähän pötköttelemään” ja nukahti. Molemmat nousivat sitten tunnin jälkeen enemmän kuin tyytyväisinä. Sattuuhan sitä.