Tagged with " jouluostokset"
Jou 22, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Silja Serenade Hel–Sto klo 17.00

Pitkään odotettu joululoma alkoi lopulta, kun iso sinivalkoinen laiva irtosi Helsingin satamasta ja lähti lipumaan kohti Tukholmaa kohtalaisen tyyntä merenpintaa pitkin. Ennen lähtöä oltiin muun muassa käyty neuvolassa saamassa influenssorokotteet (Mitrille, Idalle ja äidille), käyty kotona nukkumassa päiväunet ja syömässä, haettu iskä töistä ja sitten mentiin.

Laivalla käytiin syömässä buffeessa ja leikkimässä pallomeressä. Ja tietysti ostoksilla.

Ida kiisi leikkihuoneessa paikasta toiseen salaman lailla. Tässä neiti on menossa liukumäkeen tuhannen kiireellä. Mitri ihmettelee kovaa menoa ympärillä ja iskä surffaa netissä.
 
Limpparia välillä, että jaksaa. 
 
Laivan käytävä oli koristeltu jouluvaloin.
 
Huijui, joulupukkikin tuli samalla laivalla Ruotsiin! Ida tarkkailee pukkia turvallisen etäisyyden päästä.
 
Koko perhe meni ajoissa nukkumaan, sillä pienessä hytissä ei juuri muuta pysty tekemään, jos lapset nukkuvat. Mitrillä oli hytissä matkasänky ja Ida nukkui isossa sängyssä – se oli neidin mielestä tosi jännää. Kuvassa iltatoimien vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ei näytä vielä kovin uneliaalta tämä poppoo, mutta kylläpä väki siitä sitten rauhoittui. 
 

Turvallisia nousuja, onko niitä?

Äiti on uskaltanut hengittää vähän vapaammin, kun Mitirllä on ollut konttauskypärä päässä. Eihän se mikään kovin vetävän näköinen hökötys ole, mutta onpahan vähän pehmustetta. Poika on kuin vieteri: kun hän mätkähtää alas, nousee hän saman tien ylös. Huh, moisella menolla kuka tahansa muu olisi ihan poikki, mutta ei näköjään Mitri.

"Hei äiti, minä täällä!"

"Tulin tänne kävelemään sohvan laitaa pitkin."

Äiti ymmärtää nyt, miksi Mitri on alkanut päästämään kätensä irti seisaallaan ollessaan. No tietysti siksi, että kädellä otetaan kiinni seuraavasta tuesta ja siirrytään eri paikkaan. Eihän tämän näin nopeasti kuuluisi mennä, eikös sitä seisomista ensin pitäis harjoitella jonkin aikaa ja sitten vasta alkaa siirtymään paikasta toiseen? Kyllähän pikku-ukko on tosin jo jonkin aikaa ottanut askelia, kun häntä on käsistä tuettu, mutta että ihan yksin?!

Mitri tutkii lelujakin suorilta jaloilta. Ida matkii.

Tänään oli muuten siinä mielessä historiallinen päivä, että äiti söi pureskeltavaa ruokaa ensi kertaa kokonaiseen viikkoon. Aamulla kolme(!!!) pehmeää leipää siitä ilosta että huomasi pystyvänsä syömään, ostosreissulla hampurilaisen ja päivälliseksi spagettia ja kinkkukastiketta (no, sen kanssa oli vähän vaikeuksia, mutta kyllä äiti annoksen lopulta selvitti).

Joululahjaostoksilla käytiin siis iltapäivällä ja saatiin ostettua kaikki, mitä pitikin. Äitikin uskaltautui mukaan, kun otti käsidesin laukkuun ja höläväsi sillä käsiä aika ajoin, ettei vaan tartuta ketään.

Illalla iskä taas innostui leipomaan ja teki sekä suklaakakkua että sulkaabrowniseja. Ja arvatkaa kuka sai nuolla taikinat?

Neiti on täysin keskittynyt vain yhteen asiaan.