Tagged with " imetys"
Maa 13, 2012 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Kiukkuinen Mitri

Mitrin unikoulu on edistynyt periaatteessa hyvin, poika nukkuu yöt kohtuullisesti ja herää kolme–neljä kertaa kitisemään, mutta rauhoittuu saman tien tutilla. Siis kunhan iskä käy laittamassa tutin.

Yöt sujuvat siis ihan ok, mutta päivät sen sijaan ovat menneet ihan ranttaliksi. Mitrillä on aivan mahdoton äiti-kausi ja poika on koko ajan äidin lahkeessa kiinni. Lisäksi Mitrin ruokahalu on kasvanut järkyttävällä vauhdilla ja ennen kuin äiti ja iskä sen tajusivat, saattoi Mitri olla muutaman päivän hieman nälkäinen ja se osaltaan lisäsi pikku-ukon kiukkua ja äidinkaipuuta. Äiti ei ole varma, mutta hampaitakin saattaa olla tulossa.

Ja vielä kaiken tämän lisäksi täytyy olla vielä jotain jota äiti ja iskä eivät ole vielä keksineet, sillä vaikka poika olisi virkeä, kylläinen ruoasta ja imetyksestä, vaippa olisi kuiva ja puhdas, äiti lähellä tai poika peräti äidin sylissä, niin siitä huolimatta Mitri voi olla tosi itkuinen ja kiukkuinen. Yhtenä päivänä äiti antoi Mitrille jo kipulääkettäkin, että jos joku paikka olisi kipeä, mutta sillä ei ollut sanottavaa merkitystä pojan mielentilaan. Yhtä kovaa ja korkealta poika kiljui.

Mitri ei malta enää leikkiä itsekseen kuten pari viikkoa sitten, vaan haahuilee huutaen pitkin kotia äidin perässä.

Ainoaksi selitykseksi tällä hetkellä jää siis se, että Mitriä harmittaa vietävästi yöimetysten loppuminen. Mutta ei, siitä huolimatta paluuta yösyönteihin ei enää ole. Nyt on vai kestettävä.

Saas muuten nähdä, miten tuleva yö menee, sillä äiti ja iskä päättivät siirtää Mitrin nukkumaan samaan huoneeseen Idan kanssa. Meneillään on nimittäin iskän viimeinen isyyslomaviikko. Ensi viikolla iskä menee takaisin töihin ja äiti jatkaa yöpäivystyksiä, jotka jo toivottavasti siihen mennessä ovat satunnaisia.

Maa 9, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Vihdoinkin taas ihmisten ilmoilla

Viime viikonloppuisen puolikuntoisena ulkoilun jälkeen äiti on ollut tiiviisti sisällä, sillä yskä mokoma otti sen jälkeen äidistä vallan. Ja äänikin katosi lopullisesti. Vaan tänään, oi ilon päivää, äiti taas uskalsi ulos liikenteeseen.

Iskän hammaslääkäri oli hyvä tekosyy lähteä mukaan ja mennä ikkunaostoksille. No, kyllä äiti tosin kirppariltä yhden Arabian kupin osti, mutta muuten aika käytettiin vain kauppakeskuskessa katseluun ja kuljeskeluun. Lapsetkin piristyivät silminnähden, kun pääsivät kotoa ihmisten ilmoille.

Äiti imetti Mitrin autossa, kun reissu venyi pitkäksi. Massu täynnä maitoa poika oli tyytyväinen kuin mikä.

Ruokakaupassa Mitrillä alkoi hieman huumori loppumaan, kun äiti ja iskä vain koko ajan löysivät lisää hyllyvälejä, joista piti kävellä. Ihana, värikäs ja rapiseva teepussipaketti auttoi unohtamaan harmistukseen.

P.S. Mitri on nukkunut yönsä hyvin vaihtelevasti. Äiti päivysti poikaa yhden yön ja silloin tämä oli ihan mahdoton – ensin tutilla rauhoitus meni ihan hyvin kunnes poika huomasi, kuka tuttia hänelle tunkeekaan. Sen jälkeen poika ei meinannut rauhoittua millään ja huusi niin että koko talo raikui. Iskän yövuorojen aikaan sen sijaan Mitri on nukkunut paremmin, vaikka heräileekin vielä aamuyöllä silloin tällöin kukkumaan.

Maa 5, 2012 - Mitri-mussukka    2 kommentteja

Mitrin unikoulu

Mitri on jo niin iso poika, kohta 10 kuukautta, että äiti ja iskä päättivät, että pojan on aika nukkua yönsä kunnolla. Niinpä äiti on muuttanut nukkumaan iskän puolelle sänkyä ja iskä hoitaa Mitriä öisin. Yöimetykset ovat siis loppu. Ei enää maitoa yöllä, nounou.

Mitrillä on nalle unikaverina.

Ensimmäisenä yönä poika nitisi muutamaan kertaan puoliltä öin ja vähän ennenkin, mutta iskä selvitti pienet kitinä onnistuneesti tutilla. Aamuyöllä sen sijaan karu totuus alkoi ilmeisesti paljastua ja Mitri huusi yhteen soittoon monta tuntia kuin syötävä. Iskä laittoi Mitriä takaisin sänkyyn makuulle noin 15 sekunnin välein ja tätä kesti äidin arvion mukaan yhtäjaksoisesti ainakin puoli tuntia. Lopulta väsymys voitti pikkumiehen ja rauhatonta unta seurasi muutama tunti, jonka jälkeen makuulleenlaitamisruljanssi jatkui. Onneksi Ida ei herännyt! Äiti ei muista (eikä iskäkään) vieläkö ruljanssi toistui kolmatta tai neljättä kertaa. Väsynyt pikkumies heräsi aamulla vasta puoli kymmeneltä (iskä sai vielä jatkaa uniaan).

Seuraavana yönä äiti nukkui tavattoman makeasti, eikä noussut sängystä kertaakaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Mitri ja iskä olivat yöllä tosi hiljaa. Iskän kertoman mukaan aamuyöllä poika kuitenkin hyppi taas sängyssä pystyssä ja iskä laittoi pikku kukkujaa makuulleen useamman tunnin ajan. Ja kuulema useampaan otteeseen. Mutta alkuyön poika nukkui tutin voimalla yhteen menoon, se oli iso edistysaskel.

Kolmas yö oli myös hiljainen. Mitri nukkui alkuyön taas yhteen putkeen. Tällä kertaa iskä ei aamulla kysyttäessä osannut oikein kertoa, montako kertaa poika olisi ollut aamuyöllä hereillä, mutta ei ilmeisesti kovin montaa. Äiti tietää itsekin, että jos Mitrin kanssa ei tarvitse taajoa, ei itse herää kovin paljon, jolloin aamulla on tosi vaikeaa muistaa, kauanko ja monestiko on ollut ylhäällä. Homma kuulostaa siis tosi hyvälle.

Äiti on muuten huomannut, että nyt kun poika on nukkunut yöllä yhtäjaksoisemmin, on hän ollut päivisinkin pirteämpi. Taitaa olla kaikin puolin vain hyväksi tämä unikoulu!

Päivisin Mitri on ahkerasti harjoitellut kävelemistä ja alkaakin olla siinä jo aika hyvä. Käännökset onnistuvat ja välillä tulee muutama juoksuaskelkin, kun on oikein kiire.

Vaikka kyllä noita kompurointejakin vielä tulee tiheään. Mutta pienistä viis!

Aamuisin Mitri on saanut puuroa normaaliin tapaan vasta aamupesun ja vaatteiden pukemisen jälkeen ja on tyytynyt siihen. Hyvin on puuro maittanut, mutta ei poika ole mitenkään erityisen nälkäinen kuitenkaan ollut. Uskomatonta! Ja äiti kun luuli, että poika on syönyt tiheästi öisin koska on nälkäinen, mutta onpa tainnut ollakin vain lohtulussutusta.

Viimeisen viikon ajan äiti on huolehtinut siitä, että imettää Mitriä päivisin useammin ja Mitri on alkanut itsekin ilmoittamaan tietynlaisella kitinällä, että haluaisi maitoa. Lisäksi poika saa maitoa ennen kumpiakin päiväuniaan ja illalla ennen nukahtamista. Luulisi siis maitopuolen olevan kunnossa, vaikka yösyötöt ovatkin tästä lähtien historiaa.

Maidon lisäksi Mitrin ruokavalioon kuuluu kiinteä lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, joiden kanssa poika juo nokkamukista vettä.

Päivällisellä Mitri sai jälkiruoaksi ruisleipää jota mutustelikin keskittyneesti aika tovin. Ja tältä näytti lattia ja ruokalapun kaukalo pojan mutustelun päätteeksi.

Ida halusi, että hänestäkin otetaan kuva eikä ainoastaan Mitristä. Ja niin tehtiin.

Nyt on sitten menossa yö numero neljä. Äiti odottaa jännityksellä, montakö yötä vielä tarvitaan, että poika vetäisi yhtenäiset unet. Vai onkohan liian aikaista vielä toivoa sellaista?

Tam 25, 2012 - Mitri-mussukka    2 kommentteja

Huh mikä yö ja voi mikä päivä!

Mitri laittaa nyt äidin ja iskän koville monellakin tavalla. Viimeiset kaksi yötä ovat olleet ihan mahdottomat ja poika on halunnut tissiä turhan tiheästi. Äiti on väsyksissään nukahtanut imettäessään niin sikeästi, ettei ole havahtunut nostamaan Mitriä takaisin omaan sänkyyn pojan syötyä. Poika on unissaan pyörinyt äidin ja iskän välissä niin mahdottomasti, että äidin sydän on melkein pompannut paikaltaan kun äiti lopulta herätessään on löytänyt pojan milloin miltäkin laidalta sänkyä. Ja sitten kun äiti on alkanut nostamaan Mitriä omaan sänkyyn on tämä herännyt uudelleen syömään, kun edellisestä syötöstä on ollut jo sen verran aikaa. Viime yönä poika otti lisäksi pitkän huutokonsertin aamuyön parhaina tunteina. Siihen heräsi jopa iskä joka nukkuu korvatulpat korvissa. Äiti puolestaan oli jo niin väsynyt, että nukkui pojan huudosta huolimatta.

Päivät ovat myös olleen täynnä kitinää. Mitri on ollut todella läheisyyden kipeä ja äidin kävely keittiöstä olkkariin (ne ovat käytännössä samaaa tilaa) on saanut pojan pois tolaltaan. Selvää eroahdostusta, mutta kyllä tässä nyt jotain muutakin on. Tänään äiti jo antoi ihan kokeilumielessä pojalle Panadolia, josko joku paikka on kipeä, mutta sillä ei ollut sanottavaa merkitystä pikku-ukon mielentilaan. Mikä ihme Mitrillä nyt on vialla?

Välillä Mitri on kuin itse aurinkoisuus (niin kauan kuin äiti on lähellä ja osallistuu leikkiin pojan kanssa), mutta voi jee kun pojan tuuli kääntyy nopeaan heti kun äidiltä ei saa riittävästi huomiota. Tämä ei ole nyt ollenkaan meidän hymypojan tapaista käytöstä. Voikohan meneillään olevalla auronkomyrksyllä olla jotain tekemistä tämän kanssa (kun mikään ei tunnu olevan vialla, niin syitä pitää hakea jo noinkin kaukaa!)?

Kärtyisyydestä huolimatta Mitri on ahkeraan testannut eilen opittua uutta taitoa, kävelyä, mutta huonosti nukutun yön jälkeen sekään ei ole oikein sujunut pojan odotusten mukaisesti. Ja sepäs vasta on harmittanut. Seisominen sen sijaan on onnistunut vähän paremmin.

Lelukorista löytyi äidin jugurttipullosta tekemä helistin ja se sai pojan irroittamaan otteensa tuesta.

Tästä lähtee hyvä ääni! Taustalla muuten näkyy Mitrin pöydän alle kenolleen parkkeeraaman työntökärryn valkoinen aisa. Meillä on tänään vähän rymytty.

Kaiken lisäksi pienet onnettomuudet ovat aiheuttaneet ylimääräistä jännitystä ja extra-kyyneleitä. Mitri muun muassa kiipeili ja konttaili olohuoneessa olevan vanhan pulpetin (näkyy kuvissa Mitrin pään takana) jalkatilassa ja ilmeisesti tukikäsi ei osunutkaan aivan sinne minne piti, joten poika kupsahti nenälleen. Tässä hössäkässä sitten kieli jäi hampaiden väliin (vaikka niitä on vain neljä, mutta ne sijaitsevat sekä ylhäällä että alhaalla, niin tällaistakin voi sattua) ja kielestä tuli aika lailla verta. Ja voi sitä huutoa! Hohhoijaa. Ei pojalta vauhtia puutu.

Jou 20, 2011 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Mitrin ja äidin mukava päivä

Iskä oli töissä ja Ida dagiksessa. Mitri ja äiti olivat siis tänään kotona kahdestaan.

Mitrillä on alkanut jo seisominen sujumaan, sillä poika on harjoitellut sekä nousemista että seisomista ahkeraan (lue: koko hereilläolonsa ajan monena päivänä). Nyt harjoitteluun on tullut mukaan uusi ulottuvuus, käveleminen tuen kanssa.

Iskä sääti viikonloppuna Idan vanhan Brion kärryn renkaat tiukalle, jotta kärry ei karkaa alta. Mitri hoksasi heti, mihin kärryä käytetään ja lähti menemään melkein saman tien. Ainoa ongelma kärryn kanssa on, että siitä ei saa mitään tukea, jos lähtee kaatumaan taakse päin, joten monta kupsahdusta tänäänkin on sattunut. Onneksi on kuitenkin tuo pehmuste päässä, joten aina ei poika kaaduttuaan edes itke, vaan nousee salamannopeasti takaisin ylös jatkamaan matkaa. Taitaa kävely olla kivaa hommaa!

Tässä sitä mennään itse eteenpäin kärryn kanssa

"Katso äiti, yhdellä kädellä!"

Seisominen on avannut Mitrille ihan uusia ulottuvuuksia kotona. Nyt poika pääsee kurkistelemaan, mitä tavaroita on olohuoneen pöydällä tai vaikkapa sohvalla. Myös äidin joku aika sitten ylös keittiön arkkupenkille Mitriltä turvaan nostamat kissanruokakipot ovat taas pojan ulottuvilla.

Kissat Svensson ja Treeffan ovat suhtautuneet uuteen ehtiväiseen Mitriin onneksi pitkämielisesti, mutta kyllä äiti saa olla tarkkana, ettei poika käy liian tuttavalliseksi, sillä silloin kyllä voisi tulla kynsipäivää ja iso pipi.

"Heippa Svensson, minä täällä vaan!"

Mitri nukkui muuten ensimmäisillä unilla puolitoista tuntia ja toisilla kaksi. Kolmannet unet jäivät välistä, sillä ehti tulla jo ilta. Toisilta unilta poika heräsi itse asiassa tunnin nukkumisen jälkeen, mutta äiti otti pojan viereensä parisänkyyn ja imetti, jolloin uni taas maistui. Äiti jäi itsekin “vähän pötköttelemään” ja nukahti. Molemmat nousivat sitten tunnin jälkeen enemmän kuin tyytyväisinä. Sattuuhan sitä.

Jou 11, 2011 - Perhe-elämää    3 kommentteja

Se sellainen sunnuntai

Äiti kamppailee enterorokon kourissa, joka tuntuu vain pahenevan. Meneillään on lisäksi pakkolaihdutuskuuri, sillä suu on rokon takia niin kipeä, että äiti ei saa syödyksi. Nielaiseminen sattuu ja suu kirvelee koko ajan. Kaikki paikat ovat kipeänä, niskat jäykkänä ja olo on tosi kurja.

Onneksi iskä on ollut kotona ja leikkinyt lasten kanssa niin äiti on saanut vähän levätyksi. Aamulla oli iskän vuoro nukkua pitkään kun äiti nousi muksujen kanssa ylös, joten iskä on ollut tänään aika energinen nukuttuaan hyvin edellisyönä.

Mitri lentää korkealle iskän käsissä.

Tietysti Idakin halusi korkealle, kun Mitrikin pääsi. Iskä otti touhun käsivarsitreeninä ja nosteli nostelemistaan.

Mitri (joka on tänään tasan 7 kuukauden ikäinen) nukkui ensimmäisillä päiväunille yli puolitoista tuntia, joten poika on jaksanut touhuta päivän aikana vaikka mitä. Äiti ei tiedä, onko enterorokolla jotain tekemistä asian kanssa, mutta Mitri ei ole oikein halunnut tänään maitoa, vaikka on ollut selvästi nälkäinen. Kiinteät ruoat on syöty normaalisti ja hyvällä halulla, mutta tissistä poika on ottanut vain muutaman imaisun ja lopettanut sitten syömisen. Voikohan rokko muuttaa maidon makua jotenkin? Tai maistuukohan maidossa parasetamoli, jota äiti on syönyt pitääkseen olonsa kohtuullisena?

Mitri liikuskelee lattialla ollessaan jo aika lailla. Uusin juttu on nostaa pylly ylös jalat suorina.

Kaikista hauskinta on nousta seisomaan. Sopivan tuen löytyessä poika yrittää sitä kovasti itsekin, mutta mukavinta se on kuitenkin silloin, kun iskä pitää kiinni.

Ida on ollut tänään erityisen rauhaton ja huomionkipeä, eikä ihmekään, sillä tyttö on viettänyt eilistä kauppareissua lukuunottamatta koko viikon kotona neljän seinän sisällä. Neidin voimat alkavat kuitenkin olla jo ennallaan, käsien näppylät kuivuneet ja suukaan ei enää kirvele syödessä, joten huomenna Ida pääsee dagikseen. Onneksi.

Ennen nukkumaanmenoa iskä luki vielä iltasadun.

Jou 9, 2011 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Rauhattomat yöt, hohhoijaa

Mitri on viimeisen viikon ajan nukkunut tosi rauhattomasti. Illat ovat olleet kaikista pahimpia ja hyvänä kakkosena tulevat aamut. Vaikka enterorokko ei Mitirä kovasti päivisin vaivaakaan, on se tainnut kuitenkin vaikuttaa uniin. Lisäksi äiti on alkaneesta kuolaamisesta päätellyt, että nyt olisi myös uusi hammas tuloillaan. Joo-o, siinähän sitä onkin jo riittävästi aihetta laittaa elämä (lue: yöt) risaiseksi!

Poika menee unille kahdeksan aikaan ja ensimmäiset nitinät tulevat viimeistään tunnin tuutimisen jälkeen. Sitten uni maittaa ehkä vartin tai kahden pätkissä. Lohdukkeeksi riittää vain harvoin tutti – maitoa täytyy saada. Joka kerta ei poika välttämättä maitoakaan halua (kaipa se maha tiheistä lohtusyönneitä täytyy), mutta silti ainoa mikä pikku ukon tyynnyttää on tissi.

Äiti epäili myös, että pojalla on saattanut vielä kaiken lisäksi olla iltaisin muutamia kauhukohtauksia. Niihin ei ole auttanut muu kuin sylissä pystyasennossa hyssyttely. Kohtauksesta Mitri on tyyntynyt aikansa huudettuaan ihan yhtäkkiä, katsonut ihmeissään äitiä ja sen jälkeen jäänyt omaan sänkyyn jatkamaan uniaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Iltaisin on siis saanut ihan arpoa poikaa tyynnyttämään mennessään, että minkähän sortin huuto tämä tällä kertaa on.

Yöt ovat menneet samoin kuin aiemminkin, eli ruokaillen parin–kolmen tunnin välein.

Aamulla sitten pikku-ukko on vaatinut maitoa kovan huudon säestämänä ja sen saatuaan ei ole suostunut menemään takaisin omaan sänkyyn lainkaan, vaan huuto on jatkunut jos poikaa on sinne yrittänyt nostaa. Ainoa paikka missä uni on maittanut on äidin ja iskän sänky, massu ja jalat vasten äidin massua. Huoh. Poikahan nukkuu siinä asennossa erinomaisesti, mutta äiti ei aina yhtä hyvin.

Lisäksi Mitrin uni ei ole oikein riittänyt ihmisten aikoihin asti, vaan loppunut jo kuuden–seitsemän aikoihin. Äiti on silti päättänyt vakaasti pidentää pojan aamu-unia vaikka väkisin, joten hän on pitänyt poikaa sinnikkäästi makuullaan vieressään, vaikka tämä on jokellellut jo täysin hereillä. Joinain aamuina Mitri on nukahtanut uudelleen ja toisina aamuina taas ei. Tänä aamuna taktiikka onneksi alkoi tuottamaan tulosta ja Mitri nukkui yhdeksään. Tosin sillä ehkä oli jotain tekemistä asian kanssa, että pikku-ukko piti varsin komean konsertin aamuvarhaisella, joten hän saattoi oikeasti olla vähän väsynyt.

Ja kaiesta tästä huolimatta äiti unohtaa väsymyksen, turhautumisen ja ärsytyksen, kun poika aamulla väläyttää kymppihymyn heti kun vain valot laitetaan päälle.

Mitri juuri heränneenä