Tagged with " hampaiden tekeminen"

Isosisko ja pikkuveli

Arki alkoi – iskä meni töihin, Ida dagikseen ja Mitri äiteineen jäi kotiin. Äidillä on vielä vähän flunssa ja nenä on tukkoinen pojallakin, joten koko päivä kökittiin sisähommissa. Äiti purki pois kaikki joulukoristeet, sillä vaikka vielä ei olekaan loppiainen, niin ei tunnu enää yhtään joululta. Siksipä koristeetkin joutivat pois. Pyykkikonekin on tänään laulanut ahkerasti, sillä äiti ei ole vieläkään saanut pestyksi kaikkia reissussa likaantuneita vaatteita. Niitä on muuten paljon!

Ida tuli dagiksesta täynnä tarmoa ja energiaa. Pienen puhuttelun jälkeen se saatiin kanavoitua äidin kultana olemiseksi äidin kakarana olemisen sijaan. Ihme kyllä, puhe auttoi!

Pikkuveljen kimpussa Ida on ollut koko illan. Ei niinkään ilkeyttään, vaan halatakseen ja ollakseen Mitrin lähellä. Isosiskon käsittelyssä Mitri hihkui ja kiljui, mutta äidin ja iskän mielestä meno olisi voinut olla rauhallisempaakin.

Ensin kunnon ote...

...sitten vähän painetaan alaspäin...

...tiukka nykäisy ylöspäin...

... ja siinä se on, isosiskon ihana hali pikkuveljelle!

Äiti muuten yllätti tänään Mitrin narskuttamasta hampaitaan, kun poika istui keittiön lattialla. Miten ihmeessä kahdella alahampaalla saa aikaan narskutusta, mietti äiti. Sitten välähti ja nopea tarkastus suuhun vahvisti epäilyksen. Vasen yläetuhammas on jo läpi ja oikea kuultaa siinä vieressä. Nyt äiti ymmärtää, miksi yöt viime aikoina ovat olleen niin risaisia. Eihän äiti yläikeniä osannut tarkkaillakaan, kun odotti ensin kahta hammasta alas lisää ennen yläriviä. No, Mitrille tulle näköjään hampaat ihan omassa tahdissaan ja ainakin tähän asti pareittain.

Jou 9, 2011 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Rauhattomat yöt, hohhoijaa

Mitri on viimeisen viikon ajan nukkunut tosi rauhattomasti. Illat ovat olleet kaikista pahimpia ja hyvänä kakkosena tulevat aamut. Vaikka enterorokko ei Mitirä kovasti päivisin vaivaakaan, on se tainnut kuitenkin vaikuttaa uniin. Lisäksi äiti on alkaneesta kuolaamisesta päätellyt, että nyt olisi myös uusi hammas tuloillaan. Joo-o, siinähän sitä onkin jo riittävästi aihetta laittaa elämä (lue: yöt) risaiseksi!

Poika menee unille kahdeksan aikaan ja ensimmäiset nitinät tulevat viimeistään tunnin tuutimisen jälkeen. Sitten uni maittaa ehkä vartin tai kahden pätkissä. Lohdukkeeksi riittää vain harvoin tutti – maitoa täytyy saada. Joka kerta ei poika välttämättä maitoakaan halua (kaipa se maha tiheistä lohtusyönneitä täytyy), mutta silti ainoa mikä pikku ukon tyynnyttää on tissi.

Äiti epäili myös, että pojalla on saattanut vielä kaiken lisäksi olla iltaisin muutamia kauhukohtauksia. Niihin ei ole auttanut muu kuin sylissä pystyasennossa hyssyttely. Kohtauksesta Mitri on tyyntynyt aikansa huudettuaan ihan yhtäkkiä, katsonut ihmeissään äitiä ja sen jälkeen jäänyt omaan sänkyyn jatkamaan uniaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Iltaisin on siis saanut ihan arpoa poikaa tyynnyttämään mennessään, että minkähän sortin huuto tämä tällä kertaa on.

Yöt ovat menneet samoin kuin aiemminkin, eli ruokaillen parin–kolmen tunnin välein.

Aamulla sitten pikku-ukko on vaatinut maitoa kovan huudon säestämänä ja sen saatuaan ei ole suostunut menemään takaisin omaan sänkyyn lainkaan, vaan huuto on jatkunut jos poikaa on sinne yrittänyt nostaa. Ainoa paikka missä uni on maittanut on äidin ja iskän sänky, massu ja jalat vasten äidin massua. Huoh. Poikahan nukkuu siinä asennossa erinomaisesti, mutta äiti ei aina yhtä hyvin.

Lisäksi Mitrin uni ei ole oikein riittänyt ihmisten aikoihin asti, vaan loppunut jo kuuden–seitsemän aikoihin. Äiti on silti päättänyt vakaasti pidentää pojan aamu-unia vaikka väkisin, joten hän on pitänyt poikaa sinnikkäästi makuullaan vieressään, vaikka tämä on jokellellut jo täysin hereillä. Joinain aamuina Mitri on nukahtanut uudelleen ja toisina aamuina taas ei. Tänä aamuna taktiikka onneksi alkoi tuottamaan tulosta ja Mitri nukkui yhdeksään. Tosin sillä ehkä oli jotain tekemistä asian kanssa, että pikku-ukko piti varsin komean konsertin aamuvarhaisella, joten hän saattoi oikeasti olla vähän väsynyt.

Ja kaiesta tästä huolimatta äiti unohtaa väsymyksen, turhautumisen ja ärsytyksen, kun poika aamulla väläyttää kymppihymyn heti kun vain valot laitetaan päälle.

Mitri juuri heränneenä