Tagged with " enterorokko"
Jou 16, 2011 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Ei palella pienen päätä…

Huh, tämä päivä oli kyllä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kolme päivää sitten tukea myöten ylös nousemaan oppinut Mitri tuntuu luottavan täysin tasapainoonsa, vaikka se vielä on tosi olematon. Seisaallaan poika huojuu kuin korkeat koivut tuulessa. Aika ketterästi Mitri kyllä pääsee jo ylös ja melkein mitä vasten vain. Sohvaa, syöttötuolia, keittiön penkkiä, lelukoria ja niin edelleen. Ylös päästyään poika tosin tuntuu unohtavan, että siellä pysyäkseen täytyy pitää jostain kiinni ja mätkähtää alas niin että kallo kolahtaa. Aaapua! Äiti on ollut kotona helisemässä vähän liiankin näppärän pojan kanssa. Onneksi sen suuremmilta onnettomuuksilta ollaan vältytty [äiti koputtaa puuta], mitä nyt otsaan tuli pieni mustelma yhdestä sukelluksesta, joka päätyi tuolin jalan kulmaan.

Ida mokoma on pahasti tiellä, joten Mitirn täytyy ottaa tukea pöydän jalasta.

Eihän siinä kauaa mennyt, nyt Mitri seisoo.

Ja hetken päästä kiinni pitäminen unohtuu ja sitten mentiin. Huh huh!

Onneksi iskä tuli kotiin kaupan kautta ja oli ostanut pehmustetun kypärän, sillä eihän pojan touhuja ihan koko aikaa ehdi silmällä pitämään. Ja tarpeeseen kypärä todella tuli ja maksoi hintansa heti takaisin moninkertaisesti, sillä Mitri kaatui suoraan takaraivo edellä pianon jalan kulmaan. Kypärän ansiosta siitä selvittiin vain säikähdyksellä.

Äidistä on ihan käsittämätöntä, että poika on reilussa viikossa oppinut nousemaan seisaalleen. Ja koko ajan tulee lisää ketteryyttä ihan silmissä. Tajuton vauhti tällä pikku-ukolla kehityksessä meneillään.

Iltaruoaksi iskä teki muuten hampurilaisia ja ne näyttivät tosi herkullisilta.

Ida herkuttelee hampurilaisella.

Äidin päivällinen oli sen sijaan jotain ihan muuta, sillä kipeällä suulla ei voi kuvitellakaan muuta kuin litkivänsä nestemäisiä ruokia.

Jou 15, 2011 - Ihana Ida    2 kommentteja

Tanssityttösen debyyttiesitys

Ida on koko syksyn käynyt läheisellä koululla TanssiDans ry:n lastentanssitunneilla. Tänään syksyn tunnit huipentuivat joulunäytöksessä, jossa Ida kavereineen esiintyi. Iskä oli paikalla todistamassa jännittävää hetkeä.

Viimeiset pyörähdykset kotona ennen lähtöä

Ida ja muut lastentanssiryhmäläiset odottavat esiintymisen alkua. Taitaa jännittää?

Yhtä monta kertaa kuin Ida on syksyn aikana ollut tanssimassa, on äiti ollut neitiä odottamassa tunnin ajan oven ulkopuolella, sillä vanhemmat eivät ole päässeet harjoituksia katsomaan. Oven läpi on kuulunut vain tanssiope Niinan ohjeet ja musiikki. Joulujuhla oli siis ensimmäinen tilaisuus äidillekin nähdä, mitä Ida osaa. Ja sitten äiti on enterorokossa ja joutui jäämään kotiin. Tyypillistä. Iskä kuitenkin ystävällisesti kuvasi äidille pätkän Idan esityksestä.

tanssidans
This browser does not support flash! You can download the video instead.

Tanssityttönen ei kotiin tultuaan sen kummemmin esityksestä ehtinyt touhuiltansa kertomaan, mutta tosi iloisella mielellä neiti oli. Siitä äiti päätteli, että tanssi oli varmaan neidin mielestä mennyt hyvin. Hyvä tuuli tarttui pian Mitriinkin ja ilta sujui tyytyväisissä merkeissä.

Yöpukujen vaihtamisen jälkeen pitäisi alkaa jo rauhottumaan, mutta aina se ei onnistu kun on niin kivaa.

Mitri innostui Idan kikattelusta ja tarrasi lujasti kiinni neidin tukkaan. "Mistä vaan kiinni, että pääsee ylös", on ollut pojan motto tänään muutenkin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ida ei kantanut kaunaa tukan repimisestä vaan halaili Mitriä – se olikin ainoa keino saada poika pysymään hetki paikallaan.

Jou 12, 2011 - Ihana Ida    2 kommentteja

Pikku leipuri

Iskällä oli tänään töistä tullessa kovasti ylimääräistä energiaa, jonka hän päätti purkaa leipomalla suklaatorttua. Ida sai olla apurina kuten monesti aiemminkin. Tänään neiti rikkoi ensimmäistä kertaa kananmunan itse ja sekös oli hienoa!

Plumps, sinne meni!

"Näitkö äiti, se onnistui!"

Sillä aikaa kun iskä ja Ida touhusivat taikinan kimpussa, pyöri Mitri keittiön lattialla itsekseen. Kun äiti vilkaisi pojan touhuja, oli tämä yrittämässä seisaalleen syöttötuolin avulla. Tuoli oli kuitenkin huono tuki, eikä nousu onnistunut.  Aiemmin päivällä Mitri pääsi polviseisontaan samaista tukea vasten, mutta mätkähti (onneksi pehmeästi) alas kun alkoi yrittämään jalkapohjia lattiaa vasten. Mutta kaukana ei onnistuminen enää ole, tuumi äiti.

Yritys hyvä, mutta ei tällä kertaa ihan onnistunut

Äiti jättäytyi ihan tarkoituksella muun perheen touhuista sivuun, sillä enterorokko on vain pahentunut ja pahentunt. Nyt äidin on jo vaikea puhua saati syödä, kun kieli on niin täynnä rakkuloita ja turvoksissa. Ja kipeä kun mahdoton! Onneksi iskä oli käynyt kaupassa ostamassa jugurttia ja sosekeittoja, niitä toivottavasti pystyy syömään.

Leivontasession päätteeksi iskän pikku apulainen sai palkkionsa, taikinakulhon ja nuolijan.

Mmmmm, mitä herkkua!

P.S. Iskä uskalsi lähteä illalla treeneihin ja jättää suklaakakun parvekkeelle jäähtymään, sillä oli varma siitä, että nyt äiti ei käy sitä maistelemassa…

Jou 11, 2011 - Perhe-elämää    3 kommentteja

Se sellainen sunnuntai

Äiti kamppailee enterorokon kourissa, joka tuntuu vain pahenevan. Meneillään on lisäksi pakkolaihdutuskuuri, sillä suu on rokon takia niin kipeä, että äiti ei saa syödyksi. Nielaiseminen sattuu ja suu kirvelee koko ajan. Kaikki paikat ovat kipeänä, niskat jäykkänä ja olo on tosi kurja.

Onneksi iskä on ollut kotona ja leikkinyt lasten kanssa niin äiti on saanut vähän levätyksi. Aamulla oli iskän vuoro nukkua pitkään kun äiti nousi muksujen kanssa ylös, joten iskä on ollut tänään aika energinen nukuttuaan hyvin edellisyönä.

Mitri lentää korkealle iskän käsissä.

Tietysti Idakin halusi korkealle, kun Mitrikin pääsi. Iskä otti touhun käsivarsitreeninä ja nosteli nostelemistaan.

Mitri (joka on tänään tasan 7 kuukauden ikäinen) nukkui ensimmäisillä päiväunille yli puolitoista tuntia, joten poika on jaksanut touhuta päivän aikana vaikka mitä. Äiti ei tiedä, onko enterorokolla jotain tekemistä asian kanssa, mutta Mitri ei ole oikein halunnut tänään maitoa, vaikka on ollut selvästi nälkäinen. Kiinteät ruoat on syöty normaalisti ja hyvällä halulla, mutta tissistä poika on ottanut vain muutaman imaisun ja lopettanut sitten syömisen. Voikohan rokko muuttaa maidon makua jotenkin? Tai maistuukohan maidossa parasetamoli, jota äiti on syönyt pitääkseen olonsa kohtuullisena?

Mitri liikuskelee lattialla ollessaan jo aika lailla. Uusin juttu on nostaa pylly ylös jalat suorina.

Kaikista hauskinta on nousta seisomaan. Sopivan tuen löytyessä poika yrittää sitä kovasti itsekin, mutta mukavinta se on kuitenkin silloin, kun iskä pitää kiinni.

Ida on ollut tänään erityisen rauhaton ja huomionkipeä, eikä ihmekään, sillä tyttö on viettänyt eilistä kauppareissua lukuunottamatta koko viikon kotona neljän seinän sisällä. Neidin voimat alkavat kuitenkin olla jo ennallaan, käsien näppylät kuivuneet ja suukaan ei enää kirvele syödessä, joten huomenna Ida pääsee dagikseen. Onneksi.

Ennen nukkumaanmenoa iskä luki vielä iltasadun.

Jou 9, 2011 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Rauhattomat yöt, hohhoijaa

Mitri on viimeisen viikon ajan nukkunut tosi rauhattomasti. Illat ovat olleet kaikista pahimpia ja hyvänä kakkosena tulevat aamut. Vaikka enterorokko ei Mitirä kovasti päivisin vaivaakaan, on se tainnut kuitenkin vaikuttaa uniin. Lisäksi äiti on alkaneesta kuolaamisesta päätellyt, että nyt olisi myös uusi hammas tuloillaan. Joo-o, siinähän sitä onkin jo riittävästi aihetta laittaa elämä (lue: yöt) risaiseksi!

Poika menee unille kahdeksan aikaan ja ensimmäiset nitinät tulevat viimeistään tunnin tuutimisen jälkeen. Sitten uni maittaa ehkä vartin tai kahden pätkissä. Lohdukkeeksi riittää vain harvoin tutti – maitoa täytyy saada. Joka kerta ei poika välttämättä maitoakaan halua (kaipa se maha tiheistä lohtusyönneitä täytyy), mutta silti ainoa mikä pikku ukon tyynnyttää on tissi.

Äiti epäili myös, että pojalla on saattanut vielä kaiken lisäksi olla iltaisin muutamia kauhukohtauksia. Niihin ei ole auttanut muu kuin sylissä pystyasennossa hyssyttely. Kohtauksesta Mitri on tyyntynyt aikansa huudettuaan ihan yhtäkkiä, katsonut ihmeissään äitiä ja sen jälkeen jäänyt omaan sänkyyn jatkamaan uniaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Iltaisin on siis saanut ihan arpoa poikaa tyynnyttämään mennessään, että minkähän sortin huuto tämä tällä kertaa on.

Yöt ovat menneet samoin kuin aiemminkin, eli ruokaillen parin–kolmen tunnin välein.

Aamulla sitten pikku-ukko on vaatinut maitoa kovan huudon säestämänä ja sen saatuaan ei ole suostunut menemään takaisin omaan sänkyyn lainkaan, vaan huuto on jatkunut jos poikaa on sinne yrittänyt nostaa. Ainoa paikka missä uni on maittanut on äidin ja iskän sänky, massu ja jalat vasten äidin massua. Huoh. Poikahan nukkuu siinä asennossa erinomaisesti, mutta äiti ei aina yhtä hyvin.

Lisäksi Mitrin uni ei ole oikein riittänyt ihmisten aikoihin asti, vaan loppunut jo kuuden–seitsemän aikoihin. Äiti on silti päättänyt vakaasti pidentää pojan aamu-unia vaikka väkisin, joten hän on pitänyt poikaa sinnikkäästi makuullaan vieressään, vaikka tämä on jokellellut jo täysin hereillä. Joinain aamuina Mitri on nukahtanut uudelleen ja toisina aamuina taas ei. Tänä aamuna taktiikka onneksi alkoi tuottamaan tulosta ja Mitri nukkui yhdeksään. Tosin sillä ehkä oli jotain tekemistä asian kanssa, että pikku-ukko piti varsin komean konsertin aamuvarhaisella, joten hän saattoi oikeasti olla vähän väsynyt.

Ja kaiesta tästä huolimatta äiti unohtaa väsymyksen, turhautumisen ja ärsytyksen, kun poika aamulla väläyttää kymppihymyn heti kun vain valot laitetaan päälle.

Mitri juuri heränneenä

 

 

Jou 7, 2011 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Mitri nousee istumaan

Mitri on oppinut nousemaan istualleen parin viime päivän aikana. Mahallaan rötköttäessään poika nousee aluksi kontalleen ja siitä sujauttaa toisen jalan sivulle ja toisen eteen. Sitten vielä käsillä viimeinen lykkäys ja selän suoristus ja kas, Mitri istuu.

Ida tulee usein Mitrin selän taakse istumaan ja poika on innoissaan saamastaan huomiosta.

Istuminen on avannut pojalle taas uuden maailman, sillä leluilla voi leikkiä ihan eri tavalla, kun molemmat kädet ovat kunnolla käytettävissä, eikä niihin tarvitse nojata kuten mahallaan ollessa.

Aina poika ei toisn muista, että istuallaan ollessaan ei voikaan nojata taakse. Tasapaino heittää vielä kuperkeikkaa ja poika kupsahtelee selälleen sinne tänne. Riippuen siitä, kuinka jännä leikki on menossa ja kuinka lujaa pää lattiaan kopsahtaa, poika joko huutaa kuin syötävä tai sitten kierähtää ketterästi takaisin kiinnostavaan suuntaan kuin mitään ei olisi sattunut.

Myös Idasta on nyt enemmän iloa Mitrille, sillä nyt poika on samalla tasolla isosiskon kanssa ja pystyy seuraamaan neidin leikkejä paremmin.

P.S. Entero jyllää vielä ja Mitri on kauttaaltaan täynnä pikkuisia näppylöitä. Onneksi näpyt eivät kutia ja jos niitä on pojan suussa, ne ole häirinneet ainakaan vielä syömistä.  Idalla näppyjä on eniten käsissä ja suussa, joten neidin syömisen laita on vähän niin ja näin. “Äiti tämä liha tekee pipiä” voivotteli tyttö lounaallakin, mutta söi kuitenkin kaikki makaroonit hyvällä halulla.

Jou 6, 2011 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Itsenäisyyspäivän viettoa

Olipas mukavaa, kun iskälläkin oli vapaapäivä ja koko perhe sai viettää aikaa yhdessä. Päivä kului leppoisasti kotona, sillä sekä Mitrillä että Idalla on enterorokko, joten mihinkän ei voinut lähteä käymään. Onneksi tauti ei ole kummallakaan lapsella kovin paha.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi iskä paistoi pienen joulukinkun, jonka äiti oli edellispäivänä käynyt ostamassa. Päivällispöytään katettiin myös porkkanalaatikkoa ja perunoita sekä kinkun päälle sinappia. Äidin mielestä tällainen satsi joulunodotusmaistiaisia riittää vallan hyvin – syödään sitten vasta jouluna pitkän kaavan mukaan. Mutta kinkkua on kuitenkin kiva vähän päästä maistelemaan jo ennen joulua.

Iskä tarjoaa Idalle maistiaisia vastapaistetusta kinkusta.

Ida tietää, että Mitrille ei voi antaa vielä kinkkua, kun siinä on suolaa. "Mitli syö tämmöstä luokaa", pikkuneiti esittelee.

Päivän aikana ehtikin touhuta yhtä sun toista. Äiti siivoili takkahuonetta, jonne on päässyt kertymään kaikenmaailman laatikoita ja ylimääräisiä tavaroita. Vanha kissojen kynsimä sohvanpääty, joka ei mahtunut mihinkään sai tappotuomion ja iskä sirkkelöi sen takkaan mahtuviksi palasiksi. Hyvin sohvatulet lämmittivät!

Iskä myös laski Mitrin pinnasängyn pohjan keskitasolle, sillä poika on alkanut pönkeämään itseään pystyyn sängynlaidoista kiinni pitäen. Äitiä on jo välillä hirvittänyt, että pikku-ukko tulee pian laidasta yli. Nyt ei moisesta ole enää vaaraa.

Iskä laskee Mitrin pinnasängyn pohjaa alemmas

Mitrillä on muuten sängyssä vaaleansinikukallinen aluslakana, jota myös iskä on käyttänyt ollessaan vauva. Mummi oli lakanan jostain löytänyt ja antoi sen Mitrille käyttöön. Hyvin toimii retrolakana edelleen!

Illalla lapset laitettiin ajoissa unille, sillä vaikka kumpikaan ei hirveän sairas ollutkaan, niin tauti vaati kuitenkin veronsa voimien vähyytenä.