Elo 2, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Mitrin dagiksen aloitus

Mitrin ensimmäinen dagispäivä vietettiin kotona. Annika Daghemmet Solstuganista tuli käymään ja tutustelemaan Mitriin ihan rauhassa, omassa ja turvallisessa kodissa.

Ida sai lähteä tänään dagikseen jo ihan oikeasti, sillä eipä tutustelusta pikkumiehen kanssa mitään olisi tullut jos kotona olisi ollut myös touhukas neljävuotias.

Mitri esittelee Annikalle junalelua pyrstö pystyssä.

Äidin mielestä dagiksen aloite kotikäynnistä on hyvä ja siksi äiti siihen tarttuikin. Homman idea on se, että nyt Mitrillä on dagiksessa muita hoitajia tutumpi luottohenkilö sitten kun äiti tai iskä eivät ole siellä paikalla.

Mutta huomenna, silloin mennään dagikseen jo ihan oikeasti.

Hei 31, 2012 - Ihana Ida, Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Korva- ja silmätulehdus

Huomenna piti alkaa Mitrin elämän ensimmäinen dagiskausi, vaan eipäs alakaan. Mutta aloitetaanpas alusta.

Mitri on ollu kärtyinen jo muutaman päivän ja yöt ovat olleet yhtä huutoa. Äiti parka on tehnyt monta temppua, jotta poika rauhoittuisi sänkyyn ja osa niistä on tehonnut, suurin osa ei. Tänään aamulla äiti kuitenkin päätti, että nyt riittää, Mitri käytetään lääkärissä. Silmätulehdus alkoi jo eilen, mutta äiti ajatteli, että joskus ne menevät ohi itsestään – mutta nyt siltä ei näyttänyt. Päivän ainoa vapaa aika oli klo 19.40 ja se otettiin, vaikka äiti tuumi, että aika myöhään menee.

Lääkäriin lähti MItrin kuljettajaksi iskä ja Ida äidin kanssa jäi kotimiehiksi.

Onneksi Mitri vietiin lääkäriin, sillä silmätulehduksen lisäksi Mitrillä oli korvatulehdus (joka todennäköisesti aiheutti sen silmätulehduksenkin). Siispä illalla lääkäristä kotiutui Mitri, iskä ja kassillinen lääkkeitä. Nyt alkaa poika paranemaan ja yöt (toivottavasti!!) rauhoittumaan!! Dagiksen aloitus on nyt siirretty ylihuomiselle, siihen mennessä poika varmaankin on jo paremmassa kunnossa.

Mitri ehti iskän viihdytyksestä huolimatta nukahtamaan viideksi minuutiksi ennen kuin reissaajat ehtivät kotiin. Tässä juuri heränneenä silmät rähmässä.

Äiti ja Ida tulivat iskää ja Mitriä pihalle vastaan ja Ida puhaltaa Mitrille paranemiskuplia.

Kuplien tekoa oli harjoiteltu omalla pihalla vain hetkeä aikaisemmin. Hyvin luonnistuu jo puhaltaminen!

Huijui, se tulee päälle!

Sarjatulta!

P.S. Siitä huolimatta, että Mitri nukahti autoon, ei yöunille nukahtamisessa ollut mitään ongelmia. Taisipa olla poika vähän väsynyt.

Hei 26, 2012 - Perhe-elämää    1 kommentti

Mummi kylässä

Mummi lähti meidän mukaamme Kirkkonummelle, sillä hän matkustaa kotiin vaaria aikaisemmin. Vaarilla oli lomaa jäljellä vielä yli viikko, jonka hän viettää mökillä.

Mummi ja Ida viettivät kaunistautumishetken ja mummi lakkasi pikkuneidin kynnet.

Mummi pääsi mukaan jokakesäiselle käynnille Hietalahdentorin ulkokirppikselle. Siellä olikin jos sun minkälaista nähtävää. Äiti ei tehnyt sen suurempia löytöjä, mutta Ida osti kassillisen leluja. Mummi osti äidille hienon kaulakorun ja Ida sai eräältä myyjäsedältä kesärannekorun ihan ilmaiseksi.

Äiti ja Ida.

Kotimatkalla autossa oli hyvä tunnelma ja lapset lietsoivat toinen toistaan päästelemään jos minkälaisia ääniä. Mitrin tämän hetkinen suosikki on sylkeä komeasti lennättävä pärinä.

Kirppiskäynnin jälkeen äiti ja iskä pääsivät kahdestaan ulos syömään. Tilaisuus käytettiin tietysti hyväksi ja testattiin paikallinen ravintola Dennis. Siellä oli tosi hyvää ruokaa ja ennen kaikkea ruokailu oli nautinto, sillä kertaakaan ei kumpaakaan tarvinnut kehottaa pitämään pyllynsä penkissä, olemaan hiljempaa tai laittamaan ruokaa suuhunsa.

Iskällä pastaa, äidillä salaattia. Nam!

Mummi ja muksut olivat pärjänneet hyvin äidin ja iskän poissa ollessa. Hekin olivat syöneet ja äiti päätteli, että myös piirtäneet.

Hyvin oli mummi pojan pessyt, mutta suupielistä paistoi vielä sinisen tussin jämät.

Illalla lasten nukkumaan mentyä äiti, iskä ja mummi söivät tämän kesän ensimmäiset ravut. Hyvää oli! Voi mikä päivä!

Hei 24, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Yhden päivän pikapysähdys Mustaniemessä

1100 km matka mummolasta Mustaniemeen kesti 15 tuntia ja taas lapset käyttäytyivät esimerkillisesti. Ihmeellistä!

Mustaniemessä meitä odottivat mummi ja vaari, jotka olivat tulleet Ruotsista sinne kesälomalle.

Vaari on innokas kalamies ja Ida sekä äiti pääsivät vaarin mukaan ongelle. Äitiä vähän etukäteen hirvitti, että mitenkähän neiti malttaa veneessä istua, mutta aika hienosti tunnin kalareissu meni.

Idalla on ensitestissä keväällä kirpputorilta ostettu pelastusliivi. Hyvin toimi. Iso haaste oli saada neiti ymmärtämään, että pilliin saa puhaltaa vasta sitten, jos tippuu veteen.

Reissun aikana mato-onkeen nappasi kaksi ahventa ja yksi särki. Kalojen koko ei päätä huimannut, mutta se ei tahtia haitannut.

Ida ja mummi koristelivat mummin lepoimaa kakkua mansikoilla. Ja tietysti marjoja täytyi vähän maistellakin.

Kesän mansikkasato on ollut erinomainen ja marjoja on riittänyt syötäväksi ja hilloksi mielin määrin. Marjat ovat myös olleet isoja ja makeita. Meidän poissaollessamme mummi ja vaari olivat keränneet yli kymmenen litraa marjoja.

Viikkoa aiemmin mokillä oli sääskiä aivan tajuttomasti, emmekä grillanneet tai syöneet ulkona terassilla kertaakaan. Onneksi sääskipaljoudet olivat nyt vähenemään päin. Järveltä tuleva tuuli vilvotti ja piti ötökät loitolla, joten nyt terassilla oli ruokarauha.

Ida pistelee pottua.

Mitri juo maitoa.

Päivällisen jälkeen pakattiin kamppeet takaisin autoon ja lähdettiin ajamaan kotiin päin yötä vasten.

Hei 22, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Sunnuntaitouhuja mummolassa

Viikko mummolassa on vierähtänyt hujauksessa ja tänään viedään viimeistä päivää. Mummo onkin ollut kovassa pyörityksessä, sillä Ida ja Mitri eivät kumpikaan ole sitä paikallaan pysyvintä sorttia. No, Elina-serkku on onneksi ollut lastenhoitoapuna.

Ida auttaa mummoa ruoanlaitossa ja paloittelee nakit.

Telkkarista tulee hyvää musiikkia (lastenelokuvan loppusoinnut) ja mukulat tanssivat sen tahdissa. Kumpikin on mahdottoman tyytyväinen, vaikka äidin mielestä tanssi näyttää enemmän pystypainilta...

Tänään sää oli suosiollinen ja päästiin ulkoilemaan. Kohtuullisen lämmin ilma (+12 astetta) ja etelätuuli, joka piti sääsket loitolla. Mikäs sen parempaa (vaikka ei mikään t-paitakeli kuitenkaan).

Ulkona on hyvä juoksennella!

Elina kerää kasveja koulua varten. Kun käytiin kävelemässä maantietä pitkin, löytyi monta lisää. Oikeastaan kasvit pitäisi kerätä vasta ensi kesänä, mutta serkkuneiti on ajoissa liikenteessä. Ida puolestaan keräsi tienvarresta hienoja kiviä.

Tällainenkin pikkulaukku-niminen kasvi löytyi melkein tiehaarasta, kun katseli tarkoin silmin. Se ei tosin ollut keräyslistalla, mutta otettinpa se talteen kuitenkin.

Tässä meidän poppoo potretissa maantien laidalla.

 

Hei 21, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Syntymäpäiväkutsuilla

Äidin serkku Pirjo täytti 50 vuotta ja koko poppoo sai kutsun tulla kahville. Juhlat pidettiin Pirjon syntymäkodissa, joka on muutaman kilometrin päässä Sevetin mummolasta. Kekkereissä olikin iso joukko äidin serkkuja ja lasten pikkuserkkuja.

Ida ja Mitri olivat hienoina. Onneksi äiti oli hoksannut pakata reissulle mukaan myös juhlavaatteet – ihan vain varmuuden vuoksi. Aluksi lapset seisoskelivat kiltisti seinän vierellä, sillä väenpaljous ujostutti.

Pirjo oli leiponut aikamoiset tarjoamiset juhliinsa. Hyvälle maistui! Mitrikin söi koko lautasellisen savuporokakkua ja Ida maistoi kaikkia täytekakkuja. Kahvistelun jälkeen lapset alkoivat jo kotiutumaan ja vauhti alkoi kiihtymään.

Pian lapset viilettivät peräkanaa olohuoneen päästä päähän. Juhlaväki sai seurata lasten touhua kuin tennisottelua. Juoksentelun välissä Mitri kerkesi käydä kolistelemassa alas takan kipinäverkon ja tutkimassa muitakin talon tavaroita.

Idan yllätykseksi myös Erno-kummi oli kesälomalla ja käymässä Sevetissä. Ensin neiti ujosteli Ernoa kovasti, mutta pian kummin kanssa päästiin taas kavereiksi.

Ida nautti täysin siemauksin kaikesta kummilta saamastaan huomiosta. Mitrin Tuomas-kummi oli myös juhlissa.

Hei 19, 2012 - Perhe-elämää    1 kommentti

Navakkatuulinen torstai

Kolmas mummola-aamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Äiti pesi pyykkiä, iskä touhuili varastossa ja korjasi ulko-ovea, mummo teki mansikkatorttua ja Elina leikki lasten kanssa.

Päivällä äidin kummisetä Elias ja Senja kävivät kahvilla ja toivat lapsille tuliaisiksi jäätelötuutit. Mitrikin sai oman tuutin ja maisteli sitä hiljaa ja hartaasti.

Pojan kasvoilla oli komea jäätelöparta.

Vieraiden lähdettyä iskä jatkoi ulko-oven kahvan vaihtamista ja Mitri auttoi. Kaikessa hiljaisuudessa poika oli tutkiskellut iskän työkaluja ja vanhaa ovenkahvaa.

Taisipa kahva olla hieman likainen, sillä Mitri sai jo toistamiseen saman päivän aikana naamansa kirjavaksi.

Ulkona tuuli tosi navakasti ja sen takia lämmintä ei ollut kuin seitsemisen astetta. Äidin, mummon ja kaikkien muiden riemuksi siellä ei ollut yhtään sääskiä! Illalla päästiin käymään ukin haudalla ilman iniseviä kavereita.

Mummo laittoi haudalle samettikukkien seuraksi pelargonian, sillä aiemmin siellä olleet orvokit olivat joutuneet jänisten herkuksi.

Haudalla käynnin jälkeen pyörähdettiin kylän pinnassa uimarannalla ihmettelemässä. Järvellä oli kunnon vaahtopäät ja Mitrin oli vaikeaa päästä kävellen vastatuuleen, sillä pohjoistuuli oli niin voimakas.

Ida ihasteli rannan pehmeää hiekkaa ja hoksasi aika pian, että kun sitä heittää vastatuuleen, lentää se takaisin silmille. Äitikin sai hiekkasateesta osansa, ennen kuin ehti kieltää moiset touhut.

Mitri ja äiti.

Kylläpä meillä nyt on huono tuuri ulkoilujen suhteen. Ensin kun on lämmintä, on sääskiä niin mahdottomasti, että ulos menosta on edes turha haaveilla. Sitten kun ei ole sääskiä, on niin kylmä, että ulkona ei tarkene. Ja lopun aikaa onkin satanut vettä. Että sellainen kesä.

Sivut:«12345678...27»