Syy 23, 2012 - Ihana Ida    2 kommentteja

Fröbelin palikat

Ida ja äiti kävivät tänään Fröbelin palikoiden konsertissa Masalassa. Idaa vähän etukäteen jännitti, että millaisia ne palikat sitten oikein ovat, sillä hän ei aikaisemmin ole ollut lastenkonsertissa.

Malttamaton odotus ennen konsertin alkua: joko se kohta alkaa!

Ja pian se alkoikin. Puoli tuntia neiti kuunteli ihan kiltisti, mutta sitten tuli vähän tylsää. Äiti yritti rohkaista neitiä hyppimään ja pomppimaan, mutta Ida ei kuulema halunnut.

Idalla kesti melkein konsertin loppuun asti lämmetä liikkumaan, mutta sitten tyttöä ei pidellyt enää mikään! Tässä neiti tanssii Y-X-I-biisin tahdossa.

Kylläpä tanssiminen on kivaa! Äiti ja Ida olivat alussa aika takana, mutta kun neiti pääsi edemmäs muiden tanssivien lasten joukkoon, niin johan alkoi hänellä itselläänkin tanssituttamaan.

Konsertin päätteeksi juotiin vielä pillimehua ja äiti osti neidille myös karkkinauhan, joka oli todellista herkkua. Konsertissa oli kuulema ollut tosi kivaa ja sellaiseen pitäisi päästä pian uudelleenkin, kertoi Ida kotona iskälle.

Syy 9, 2012 - Perhe-elämää    2 kommentteja

Mökkiviikonloppu

Lauantaiaamu mökillä valkeni aurinkoisena. Onneksi, sillä tarkoitus oli tehdä pihahommia. Edellisenä yönä kulmahampaita tekevä Mitri nukkui kaikkien yllätykseksi hyvin, joten koko porukka sai levätyksi kunnolla.

Mökki kirpeässä syysauringossa.

Viikonlopun puuhat aloitettiin kasvimaalta. Sadonkorjuu oli Idan mielestä tosi mielenkiintoista hommaa, sillä neidin mielestä oli hauska nähdä, mitä maasta paljastui kun juureksien varsista kiskoi.

Joihinkin punajuuriin oli ehtinyt kasvamaan mahdottoman korkeat kukinnot ja ne taisivat kyllä olla menneet aika tikkusiksi sen takia, mutta komeita ne olivat joka tapauksessa.

Punajuuri ja punapää.

Idan mielestä porkaknoiden naatit olivat hauskan näköisiä.

"Oho, se katkesi!"

Ihan komeita porkkanoita maasta nousi.

Iskä kaivoi Mitrille autotallista kolmipyörän. Innokkaasti poika sen päälle kiipesi ja olisi halunnut polkeakin, mutta se ei vielä oikein onnistunut ilman apua.

Ida pääsi iskän kyytiin leikkurin päälle. Se jos mikä oli kivaa!

Ruohonleikkuu on tarkkaa hommaa. Varsinkin portaiden vieressä.

Mitrikin leikkasi ruohoa pihan puolella. Tämä leikkuri piti lähes yhtä kovaa ääntä kuin iskän leikkuri.

Mökillä ei tällä hetkellä ole kunnon syömäomenapuita, vaan enimmäksen pahan makuisia soseomenoita. Äiti ei niitä jaksa hillota, joten sato jäi tänä vuonna harakoille. Ida kuitenkin innostui keräämään omenoita puusta kottikärryyn.

Kovin kauaa ei into kestänyt...

Mitrikin tuli ihmettelemään isosiskon touhuja.

Omena!

Iskällä riitti ruohoa leikattavaksi aika lailla. Viimeiseksi jäivät hankalat paikat, kuten tämä kohta omppupuuun oksan alla.

Kauaa ei aurinko jaksanut paistella ja loppupäivä jouduttiin viettämään lasten kanssa sisällä, sillä ulkona satoi.

Iskä kuitenkin jatkoi pihahommia sateesta huolimatta. Mitri kurkkii, näkyykö iskä ikkunasta.

Välillä äiti ja iskä tekivät vuoronvaihdon ja äiti meni ulkohommiin. Mitri heiluttelee äidille, joka ei kyllä pojan huiskuttelua huomaa, kun taistelee kirsikkapuiden talvisuojaverkkojen kanssa.

Ida halusi aina välillä leikkiä Mitriltä rauhassa äidin ja iskän sängyllä.

Seuraavana päivänä ei onneksi enää sadellut ja koko poppoo pääsi taas ulos. Iskä on kiivennyt saunan katolle laittamaan piippua talvikuntoon.

"Ei pelota yhtään..."

Ida ja Mitri vaeltelivat pihalla paikasta toiseen peräkanaa. Isompi edellä ja pienempi perässä.

Neiti keräsi pihalta äidille päivänkakkaroita.

Kun pihahommat saatiin valmiiksi, siirryttiin sisälle siivoamaan ja pakkaamaan. Tällaista pakastetta äiti ei kylmälaukussa ole ennen nähnytkään!

Kotiinlähtön aikaan aurinko taas pilkisteli pilvenraosta. Siitä huolimatta ovi lukkoon ja eikun menoksi.

Dagikseen on kiva jäädä

Mitri alkaa jo olemaan vanha tekijä päivähoidossa. Poika jää hoitoon mielellään, syö siellä hyvin, leikkii innoissaan ja nukkuu päiväunensa makeasti. Tänäänkin poika oli syönyt ison annoksen lounasta (eikä tällä kertaa ollut edes nukahtanut ruokapöytään) ja päiväunilta hänet oli pitänyt herättää 2,5 tunnin jälkeen, että ehtii välipalalle.

Mitri on dagistanttien mukaan alkanut myös osoittamaan mieltään, jos joku asia ei suju hänen haluamallaan lailla. Se jos mikä on selvä merkki kotiutumisesta. “Mitrillä on aika voimakas oma tahto, vai?” olivat tantit todenneet iskälle. Joo, on sillä pojalla temperamenttia, oli iskä myönnellyt.

Aamurutiineihin kuuluu, että kun ulkovaatteet on riisuttu ja sisätossut saatu jalkaan, lapset menevät sohvalle ikkunan ääreen odottamaan, että äiti ja iskä tulevat ikkunan taakse vilkuttamaan.

 

Elo 26, 2012 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Automies

Mitristä on dagiksen myötä kasvamassa kova automies. Ilmeisesti isommista pojista on otettu kovasti oppia, että mitenkä sillä autolla oikein ajetaan, sillä otteet alkavat olla jo aika hyvät. Vai mitäpäs tuumaatte tästä ilta-ajelusta yöpuku päällä?

P.S. Ida on valinnut iltasatukirjan ja kovasti jo odottelee, että äiti joutaisi kuvauspuuhista.

Elo 25, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

Tivoli Kirkkonummella

Joka vuosi Kirkkonummipäivien aikaan Tivoli tulee “meidän kylälle”. Viime vuonna äiti ja Ida päättivät yhdessä, että Ida ei ole vielä tarpeeksi iso, että pääsisi Tivoliin. Tänä vuonna neiti oli dagiksesta kuullut, että kun on näin [näyttää neljää sormea] voi Tivolin jo aivan hyvin mennä. Eipä siinä sitten muu auttanut.

Reippaasti Ida kiipesi laivan kyytiin ja sitten mentiin! Neiti istuu lakki silmillä, ihan takana keskellä kuvaa.

Maailmanpyörään pääseminen on Idan haaveiden täyttymys. Aina kaupungissa käydessä Ida jaksaa ihailla Linnanmäen siluettia, jossa korkeimmalla siintää juuri maailmanpyörä. Ja tänään, tänään neiti pääsi sellaisen kyytiin iskän kanssa. Voi autuutta!

Ei riemulla rajaa. Huh huh.

Elo 23, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Liukumäki

Mitri ja liukumäki. Jos poika saisi valita, niin tuollainen pitäisi olla kotipihalla ja lisäksi vielä kotona sisällä. Mieluusti joka huoneessa.

Elo 19, 2012 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Mitri mussukka

Mitri pissasi tänään iltapisut pottaan!

Äiti on jättänyt pottatreenit Mitrin kohdalle vähän niin kuin herran haltuun, sillä aikaa pojan kanssa potalla istuiseen ei missään välissä ole oikein liiennyt. Äiti on hiljaa toivonut, että dagiksen joukkoistunnot vessassa tekisivät tehtävänsä ja poika oppisi siellä pottailun salojen alkeet. Näin ilmeisesti on käynytkin, sillä tänään illalla kun äiti iski Mitrin potalle iltapalan jälkeen, ei kulunut aikaakaan kun pottaan jo lirisi aimo satsi sitä itseään. Mahtavaa!

Potalla täytyy olla aina jotain hyvää lukemista.

Mitrin dagiksen aloitus on sujunut yllättävn kiitettävästi. Aamuisin poika jää dagikselle itkien, mutta harmitus ei kuulema kestä kauaa, kun jo leikit kutsuvat. Yhtenä aamuna Miri on jäänyt dagikseen ilman itkua, silloin aamuvuorossa oli Annika, joka kävi miellä kotonakin. Jotain perää lienee siis siinä, että kotona käyneestä hoitajasta tulee luottohoitaja.

Iltapäivisin poika nukkuu unet vaunuissa dagiksen takapihalla, koska äiti ja iskä toivoivat ulkopäikkäreitä. Dagiksella sattui sopivasti olemaan nukutusvaunut vapaana, joten sinne ei tarvitse viedä edes omia vaunuja, vaan ne löytyvät talon puolesta.

Kun äiti ja iskä tulevat hakemaan lapsia dagiksesta, syöksyy poika isosiskonsa lailla iloisena vastaan. Ensimmäisinä päivinä poika juoksi iskän(!!) luo itkien, mutta nyt myös äiti kelpaa, eikä Mitriä enää edes itketä.

Dagiksen aloituksen myötä Mitri on iltaisin alettu nukuttamaan omaan sänkyynsä ja nukutus on kerran onnistunut jo ilman tuttiakin. Äiti luulee, että tutti jätetään nyt pikku hiljaa historiaan. Tänään sitä tosin vielä tarvittiin, kun poika heräsi päiväunilta, sillä unet olivat vielä kesken vaikka Mitri ei olisi enää halunnutkaan nukkua. Lopputuloksena unet jatkuivat vaunujen sijaan olohuoneen sohvalla, pyrstö pystyssä ja tutti suussa. Taisi pojalla olla univelkaa!

Kahden tunnin unet vaunuissa ja tunnin jatkotirsat sohvalla. Ja sitten poika oli taas iloinen itsensä. Eläköön nukkuminen!

Sivut:«1234567...27»