Svensson on punatiikeri-valkoinen poikakissa. Se on syntynyt toukokuussa 2001. Svenssonin emo on löytökissa, ja Svensson on syntynyt Hesingin eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskodissa. Se isä on varmaankin kulmakunnan komein kolli, sillä myös Svensson on isokokoinen.

Treeffan on harmaa-valkoinen Kellokosken kirkon alle kesällä 2003 syntynyt poikakissa. Surkealta kulkukissan elämältä Treeffanin pelasti Marjatta, joka vei Treeffanin ja sen kaksi veljeä kotiinsa, ruokki ja käytätti lääkärissä ja hankki heille kaikille uudet kodit. Löydettäessä Treeffan oli muutaman viikon ikäinen, valtavan arka, mutta silti sisukas sähisijä.

Kaksi aivan erilaista kissaa

Svensson on luonteeltaan tutkija. Se on valtavan iso ja ehkä ison kokonsa turvin myös aika rohkea. Se on utelias ja aina työntämässä nenäänsä joka paikkaan. Milloin pitää nuuhkia palavia kynttilöitä, milloin märkää kukkamultaa ja milloin mitäkin. Eri asioilla on oma tuoksunsa ja niitä nuuhkimalla Svensson tutkii maailmaa.

Jos nuuhkimalla ei tavaran luonne selviä, pitää seuraavaksi kokeilla sen töytäisemistä tassulla. Esimerkiksi olohuoneen sivupöydällä oleva ruudullisen lautapelin nappulat ovat erinomaisen kiinnostavia ja niistä lähtee mukava ääni, kun ne tippuvat lattialle. Isäntäväellä vain tuntuu olevan peliin aivan eri säännöt kuin Svenssonilla. Samoin avaimet, kynät, kolikot, pullonkorkit, pussinsulkijat ja kaukosäätimet jotka Svenssonin mielestä kuuluvat lattialle, pitää isäntäväen mielestä olla pöydällä. Kummallista.

Rohkean Svenssonin vastakohta on pienenpikokoinen Treeffan, joka jättäytyy yleensä suosiolla hieman taka-alalle tarkkailemaan. Kissaksi se on todella arka, sille lienee jäänyt jotain traumoja pelottavasta pentuajasta kirkon alla. Onneksi sekin on suunnattoman utelias, ja tämä ominaisuus usein auttaa paikkaamaan arkuutta. Tutustuttuaan Treeffan (Svenssonista poiketen) on suunnattoman hellyydenkipeä ja seurallinen kiehnääjä, joka usein tunkee syliin rapsutettavaksi tai nukkuu sohvan selkänojalla telkkarin katselevan niskan takana. Sille on tullut myös tavaksi ilmoittaa tulostaan, sillä aina hypätessään sohvalle, sängylle tai tuolille jonkun viereen, se tervehtii sanomalla “majuah”.

Onhan se oman juomakipon vesikin hyvää, mutta…

Kummankin kissan mielestä kylpyhuoneen märkä lattia on oivallinen nuoltava. Siellä on vettä pieninä lammikoina ja oi, oi kun ne maistuvat hyvältä! Kissat harrastavatkin aktiivisesti kylpyhuoneen lattian puhdistamista aina sen jälkeen kun joku on käynyt suihkussa. Usein ne tulevat mukaan jo suihkuun, ja tarkkailevat turavllisen matkan päästä lattialla kimmeltäviä vesipisaroita.

Jos tilanne on niin harmittava, että suihkun lattia on kuiva, se täytyy kastella. Kissoilla on siihenkin oiva konsti. Se on huomannut, että kun suihkuletkua käy heilauttamassa tassulla, niin hanasta saattaa tipahtaa vielä muutama pisara vettä. Tai jos jano yllättää, niin hanasta voi juoda suoraan letkuun jäänyttä vettä. Lipoo vain kielellä hanaa, niin putkessa oleva vesi tulee kuin juoma-automaatista siististi ja kätevästi.

Ulkoilu on parasta nukkumisen ja syömisen jälkeen

Sulan maan aikaan kissat ulkoilevat takapihalla juoksunarussa. Vähän se tunnolle ottaa, kun isäntäväki on virittänyt takapihalle koirien jouksunarua muistuttavan systeemin, mutta ulkoilun riemu ja voimakas kissaitsetunto auttaa unohtamaan tälläisen melkeinpä sivuseikan.

Takapihalla on paljon haisteltavaa ja katseltavaa. Naapurin lintulaudan vieraat pysyttelevät turhankin tarkasti narujen ylettymättömissä, mutta aina silloin tällöin joku fasaani tai orava uskaltautuu liian lähelle ja siitä saadaan aikaan oikein kunnon pikajahti. Tähän mennessä jahdit onneksi ovat päättyneet vierailijoiden kannalta onnellisesti.

Joskus emäntä tai isäntä ottaa narut juoksuvaijerista irti ja käy kissojen kanssa tutkimassa lähiympäristöä. Silloin on oivallinen tilaisuus kiivetä puihin! Joskus emäntä kuuluikin toteavan naapurille, että hänestä tuntuu kuin olisi lennättämässä leijaa, kun kissa on koko ajan puussa, eikä maassa!

Kaksi reissu-kissaa

Molemmat kissat lähtevät useimmiten mukaan myös lomille, paitsi silloin kuin isäntäväki menee ulkomaille. Kotimaan matkat taittuvat kuitenkin mukavasti auton takapenkillä yhteisessä matkaboksissa. Ihan kiitettävästi lomat ovat konkari Svenssonin ja harjoittelija Treeffanin mielestä sujuneetkin, vaikka ajomatkat ovat joskus aika pitkiä, kun mennään ihan Pohjois-Suomeen asti.

Perillä pohjoisessa kuitenkin odottaa kiinnostava talo, jota isäntä kutsuu anoppilakseen. Siellä asuu kaksi ihmistä, jotka eivät kehtaa kissoja kovin ojentaa, joten siellä voi jekkuilla vapaammin.

Yhdellä reissulla Svensson teki protestikakat käytävän matolle ja toisella kertaa se järsi kellarikengät käyttökelvottomaan kuntoon. Kiinnostusta herättävät myös kukkapöytä ja avotakka nokisine hiilineen. Useimmiten utenkin suurin houkutus on ikkunan takana lentelevät pikkulinnut.

Kerran Treeffan karkasi talvipakkasella saunan tuuletusikkunasta ulos ja järkyttyi suunnattomasti, kun joku laittoikin sillä välin ikkunan kiinni.Ulkona oli kylmä ja valtavasti lunta, uh! Pian ikkuna kuitenkin avattiin kun huomattiin, että toinen kissa puuttuu. Siitä tulikin sisään valtavalla vauhdilla kylmissään ja kauhuissaan oleva kissa, jonka kaikki karvat olivat pystyssä ja häntä paksu kuin ketulla.

Mökki on mukava kissoitakin

Kiinnostavia ovat myös mökkimatkat, vaikka ne ovat usein vain viikonlopun mittaisia, ellei ole kesä. Mökin pihaan on viritetty samanlainen juoksunaru kuin kotona, ja siitä pääsee oivallisesti jahtaamaan navetan alta ulos putkahtavia hiiriä. Naru on lisäksi sen verran pitkä, että siinä voi ottaa kunnon juoksupyrähdyksiä. Pyrähdyksen lopuksi voi lielä jatkaa matkaa koivunrunkoa ylös niin pitkästi, kuin naru antaa myöten. Se se vasta on kissan elämää!

Treeffanilla on usein tapana istuskella katselemassa ympärillee huussin kulmalla olevalla matalalla kivellä. Svensson sen sijaan tuijottelee miulummin avaralle pihalle päin, sillä siellä yleensä tapahtuu enemmän kaikenmoista. Lämpimänä hellepäivänä kumpikin kissa makaa reporankana ruusupusikon varjossa.

Mukavaa mökissä on myös se, että siellä voi ottaa rennosti ihan eri tavalla kuin kaupungissa. Pönttöuuni lämmittää usein mukavasti syksyisin ja keväisin. Kesällä ikkunoista kuuluu linnunlaulua ja se tuudittaa mielenkiintoiseen uneen.