13 vuotta Takajärvellä – kesämökin tarina

Kukaan ei enää tiedä, kuka hirsisen mökin alun perin rakensi tai milloin se tapahtui. Kukaan ei myöskään enää tiedä, miksi Rahuset ja Ahoset viettivät kesiä siellä jo kaksi vuotta ennen, kuin virallisesti ostivat sen. Varmaa on vain se, että tämä kyseinen mökki on ollut sukumme kesänvieton keskipiste 1940-luvulla.
He kutsuivat sitä Korpimajaksi. Talo lienee silloin joskus sijainnut syrjässä kylästä, etäällä naapureista ja piilossa uteliaiden katseilta. Kaupunkilaisten silmin siis suorastaan erämaassa.

Mökissä oli aluksi metsän puolella lisäosa, mutta Erkki ja Kalervo purkivat sen. Mökistä purettiin myös sen ulkoeteinen. Purettujen osien vastineeksi Erkki ja Kalle rakensivat mökkiin ison talon järvenpuolta kiertävän katetun terassin, vilpolan, kuten he itse sitä nimittivät. Vilpolan alle rakennettiin kellari. Mökki maalattiin omenanvihreäksi ja vilpolan alustaan nikkaroitiin hauskan näköinen ruskea ristikko. Jossain vaiheessa myös talon pärekatto purettiin ja korvattiin peltisellä. Ensimmäiset kesät kuluivat pitkälti mökin kunnostuksen merkeissä.

Vilpolan ollessa vielä työn alla heillä oli mökin pihalla ruokapöytä ja tuoleja ja he ruokailivat hyvillä säillä ulkosalla. Usein pöytää jouduttiin jatkamaan tuomalla sisältä toinen, sillä he olivat mökillä usein koko perheen voimalla. Erkki, Aune, Eva ja Kalle olivat mökillä isäntien ominaisuudessa ja myöhemmin mökillä taapersivat myös Erkin esikoinen Satu ja seuraava lapsi Vesa.

Akseli ja Emilia Karpio eli Vaivi ja mummi viettivät Takajärvellä myös paljon aikaa. Sisarusparven vanhin, Eino, Liisa-vaimonsa ja lapsiensa Tapion ja myöhemmin myös Tuulin kanssa oli myös tuttu näky mökillä. Karpion perheen nuorimmainen, Mirri vieraili mökillä silloin tällöin sulhasensa Antin kanssa. Tepu-sisko kävi Takajärvellä usein miehensä Oivan ja myöhemmin myös lapsensa Kimmon kanssa.

Kesämökillä heillä oli tapana pitää päiväkirjaa. ”Korpimajan päiväkirja 1939” lukee sen kannessa. Ensimmäisellä sivulla on teksti:

”Helluntaina 28/5 oli avajaiset. Olivat itte omistajat: Eva, Kalle, Aune ja Erkki. Kaunista jälkeä jättivät. Koko päärakennus oli maalattu ja upea pirttikalusto tuotu täydentämään uuden uutukaisen avoverannan asua. Niin ja vielä olivat ehtineet tervata veneen ja pirttikaluston ja olivatpa silti kuulemma vielä ehtineet haaveilla kesäillan lumossa. – Kunnia koko koplalle!”

Ahkerin päiväkirjan kirjoittaja oli ehdottomasti Tepu. Hän raportoi kirjaan kaikki tärkeät tapahtumat aina kun ehti, ja kyllä hän ehtikin. Tepu oli myös innokas sekä lahjakas piirtäjä ja koristelikin päiväkirjaa aiheeseen liittyvillä kuvilla.

3.6.1939
”Tultiin sitten oikein varsinaisesti tänne asumaan. Saattajina eli tuojina olivat Kalle ja Oiva ja asukeiksi jäivät Eva, Tapio ja Tepu.” Tepu

6.6.1939
”On taas ilta joutunut ja me kolme kummitusta olemme sangen tyytyväisiä itseemme, sillä olemme mielestämme olleet eri ahkeria tänään. On kannettu 20 ämpäriä hiekkaa alas rantaan, lukematon määrä korillisia neulasia haravoitu pihalta ja koko hiekkakasa saunan viereltä viskattu järveen. Tapio tosin heitti suurimman osan omasta osastaan hiekkaa Evan tukkaan, mutta yrityshän oli kuitenkin hyvä. Tapio lapioi hiekkaa ämpäriinsä kun hän oli päättänyt ruveta työmieheksi, mutta 5:nen ämpärinjälkeen oli Tapiosta mukavampi ruveta työnjohtajaksi ja lopulta hän tuli siihen tulokseen, että koko juttu on keljua, autonkuljettaja on paras ammatti.” Tepu

8.6.1939
”Taas on ollut kylmää, mutta silti on yritetty olla ahkeria. Maalattiin tänään verannankaiteet ja ikkunanpielet ja Tapio maalasi vain itseään. Kun Eva ja Tepu maalasivat ikkunat sisäpuoleltakin, kun ne olivat niin likaiset, ihastui Tapio eri tavalla aatteesta ja ehdotti että hänetkin maalattaisi kokonaan, niin ei hänen koskaan tarvitsisi pestä itseään, aina vaan maalattaisi päälle kun likaantuisi. Ymmärrettävistä syistä ei Tapion toive toteutunut.” Tepu

11.6.1939
”Eläköön! Tänään oli kesä. Kalle käväisi täällä ja toi tullessaan kesän. Kahteenkymmeneen on mittari noussut. On oltu järvellä, saatu kaloja ja syöty ulkona ja ensimmäiset sarvijaakot ovat alkaneet juosta seinillä. Oh, kuinka kesä on ihana. On luvattu, että ei sitten kertaakaan valiteta kuumuutta jos sattuisi helle tulemaan, kun tähän asti on ollut niin säälimätön pakkanen. Kävi meille niin onnellisesti, että ei muistettu kysyä, mihin tuon loppuhiekan saa kantaa, kun sitä ei kuulemma enää saa tuhlata siihen plättiin, johon olimme sitä ajaneet. Nyt emme voi kantaa sitä mihinkään vaikka tietysti ”niin mielellämme” olisimme sen tehneet.” Tepu

14.7.1940
”Olin juuri äskön uimassa ja aurinkokylpylässä ottamassa aurinkokylpyä. Ja nyt on hyvin hyvä olla.” Mummi

19.7.1940
”Mummi keksii yhä yllätyksellisempiä pelonaiheita. Eilen illalla hän luuli viatonta sorsanpoikaa uivaksi käärmeeksi.” Tepu

Vuonna 1941 kirjoitettiin kauppakirjat tontista. Ilmeisesti mökki tuli kaupan päälle, koskapa siitä ei virallisissa papereissa puhuta mitään. Muutamalla nimikirjoituksella ja 35 000 markalla helsinkiläisistä kapteeni Erkki Rahusesta ja rouva Aune Rahusesta sekä myyntipäällikkö Kalervo Ahosesta ja rouva Eva Ahosesta tuli virallisesti Takajärven tontin ja sillä olevan kesämökin omistajia. Tontin myi Niilo Alitalo ja se oli lohkaistu Alitalon tilasta. Tontti rajoittui lännessä Takajärveen, pohjoisessa ja etelässä Alitalon maihin ja idässä Takajärven kylätiehen. Tilan nimi, Karpio, tuli siitä, että tuoreiden maanomistajien rouvat ovat siskoksia ja omaa sukuaan Karpioita.

Sodan sytyttyä sisaruksista ainakin Aune ja veljen vaimo Liisa viettivät mökillä paljon aikaa lapsien kanssa Erkin ja Einon ollessa sodassa. Aune teki Alitalon tilalla maatöitä ja sai vastineeksi sieltä munia, voita ja lihaa. Kaupungissa elintarvikkeiden hankkiminen ei olisi ollut niin helppoa. Siinä samalla kaupunkilaisrouvat oppivat maatalon töitä. Aune esimerkiksi ajeli usein heinäharavaa ja ratsasteli muutenkin Alitalon hevosella. Ei tarvinnut rouvien myöskään huolehtia kuntoilusta, sillä useamman viikon kestävissä heinätöissä kyllä hauis vahvistui.

Emilia-mummi kuoli talvella 1943. Vuoden 1944 syksyllä oli Evan vuoro lähteä, hän kuoli syöpään 32 vuotiaana. Kalle lahjoitti oman ja edesmenneen vaimonsa osuuden seuraavana vuonna Erkkille ja Aunelle, joten Rahusista tuli Takajärven mökin täysiä omistajia.

26.2.1945
“Tämä kirja oli tullut vahingossa tänne Helsinkiin, joten nämä välivuodet ovat jääneet ilman muistiinpanoja. On vähentynyt joukostamme 3. Ensin Antti, sitten mummi ja sitten Eva. Tyhjyyden jäätivät tilalleen. Se ei täyty milloinkaan. On myös tullut uusi jäseniä sukuumme: Kimmo, Vesa Tuire ja Heikki, kaikki nousevaa nuorta vesaa.” Tepu

18.6.1948
”Taas ollaan täällä Korpimajan muistorikkaissa suojissa me Jokisen joukko julmasti lisääntyneinä. Tultiin jo 10.6. Hauskaa on ollut vaikka tuuli ja sade ovat parhaansa mukaan yrittäneet vetää huumoria penkin alle. Täällä meillä on lievimmin sanoen kiva naiskerho ”Tir” (Takajärven iloiset rouvat). Iltoja monia istuttiin ja vähän väliä kylvettiin. Ah, ne illat ovat ihania kun koko tämä lastenseimi (9 mölyapinaa) on saatu vaipumaan unten maille, ei raatsisi millään mennä nukkumaan ja siksi aina aamulla antaisi miltei sielunsa autuuden muutamasta minuutista yli puoli kuuden.” Tepu

Takajärven tarina päättyy, kun Erkki ja Aune Rahunen myivät Karpio nimisen tilan vääpeli Eero Virtaselle ja rouva Helmi Virtaselle 4. heinäkuuta 1952. Rakkaasta kesäpaikasta oli pakko luopua, koska Rahuset olivat ostamassa Espoosta omakotitaloa osoitteesta Kuusiniemi 11. Takajärven mökistä ja sen tontista saadut rahat käytettiin uuden kodin ostamiseen.