Koltansaamen kieli on yksi Suomen kolmesta saamesta

www.moshnikoff.fi

Koltansaame kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen kuten muutkin saamen kielet ja suomen kieli. Koltan kielen puhujia on maailmassa muutamia satoja ja heistä suurin osa asuu Suomessa Sevettijärven, Nellimin ja Keväjärven alueilla.

Kolttaa puhutaan jonkin verran myös Luoteis-Venäjällä entisen Petsamon alueella ja Koillis-Norjassa. Suomessa Helsinkiin on muuttanut jonkin verran kolttia, jotka puhuvat äidinkieltään.

Koltansaamessa on monia murteita

Ennen sotia Kuolan niemimaalla puhuttiin useaa eri koltansaamen murretta esimerkiksi Suonikylän-, Paatsjoen-, Nuortijärven-, Petsamon-, Kildinin- ja Turjan murteita.

Kanssakäyminen eri murrealueiden ihmisten kesken ei ollut kovin vilkasta, joten kunkin alueen murre kehittyi omaan suuntaansa puhujien ääntämyksen ja muiden mieltymysten mukaan. Koltan kieleen vaikutti myös venäjän kieli, josta omaksuttiin lainasanoja uusien asioiden nimiksi.

Suomeen siirtymisen jälkeenkin kolttien eri murteet säilyivät. Asuttaminen suvuittain taloryppäisiin helminauhamaisesti Sevettijärven tien varteen edesauttoi sitä. Sukujen väliset murre-erot ovat kuitenkin sen verran pieniä, etteivät ne haittaa puheen ymmärtämistä. Tien varressa asuvat ihmiset alkoivat olla enemmän tekemisissä toistensa kanssa kuin aikoinaan Petsamossa, joten murre-erot ovat vähenemässä etenkin nuoremman sukupolven kohdalla. Muutto Sevettijärvelle vahvan suomalaisuuden vaikutuspiiriin vaikutti kuitenkin voimakkaasti koltan kieleen ja kulttuuriin.

Kirjakieli 1970-luvulla

Koltan kieli on käynyt hyvin lähellä katoamistaan, mutta ainakin Suomessa sen säilyminen alkaa näyttää todennäköiseltä. 1970-luku oli koltan kielen kannalta sekä surullista että iloista aikaa. Surullista siksi, että sen jälkeen syntyneille kolttalapsille ei enää puhuttu kotona koltansaamea vaan suomea, koska vanhemmat eivät halunneet antaa lapsilleen kielen mukanaan tuomaa taakkaa. Omista lapsista ei haluttu "ryssiä". Iloista aikaa se oli siksi, että silloin sai alkunsa koltan kirjakieli, kun luotiin kirjoitustapa eli ortografia. Aiemmin koltansaame oli ollut ainoastaan puhuttu kieli. Ilman kirjoitusasua sitä ei kuitenkaan voitu esimerkiksi opettaa koulussa.

Kirjoitetun kielen perustaksi valittiin Suonikylän murre, koska sen puhujia on Suomessa eniten. Kirjaimia kehitellessä sovellettiin muiden saamen kielien kirjaimistoja (jotka nekin olivat vielä lapsenkengissään) ja venäjän aakkosia. Kiistaa oli myös siitä, pitääkö kolttaa kirjoittaa suomen vai venäjän aakkosilla. Loppujen lopuksi koltan kieleen luotiin oma kirjaimistonsa, joka mukailee suomen ja saamen kirjaimistoja.

Koltan ortografiassa pyritään mahdollisimman suureen äänteiden mukaiseen kirjoitustapaan. Kirjaimia on kaikkiaan 37, mukaan luetaan myös pehmennysmerkki, 'teemestiott'. Koltan kielessä on runsaasti "pehmeitä" tai "suhisevia" äänteitä, jotka vaativat omat kirjoitusmerkkinsä. Niiden äänteiden yhteydessä, joita ei voida ilmaista omalla erillisellä kirjaimella, käytetään pehmennysmerkkiä.

Koltankielisen aapisen "ensimmäinen monistus"

1972 julkaistiin koltankielinen aapinen vasta luodulla kirjotustavalla ja Sevettijärven koulussa aloitettiin kokeilu, jossa lapset opettelivat lukemaan ensin omalla äidinkielellään käyttäen koltankielistä aapista ja siirtyivät sitten suoraan suomenkieliseen lukukirjaan. Kokeilu onnistui hyvin, vaikka osa lasten vanhemmista ei sitä kannattanutkaan. Olihan ajan henki silloin se, että ihmeteltiin mihin lapset kolttaa tarvitsevat, koska eihän koltalla pärjää edes Inarissa saati sitten maailmalla!

Ortografian myötä pystyttiin tekemään myös muuta koltan kielistä oppimateriaalia. Valmiina ei ollut mitään, vaan kaikki oli tehtävä itse alusta loppuun. Oppimateriaali syntyi käsityönä, ja sen tekemisestä vastasivat pääasiassa opettajat. Käytössä oli muun muassa aikakauslehtien kuvista askarreltuja sanapelejä ja käsin kirjoitettuja sinisiä spriimonisteita.

Rajaseutuliitolta saatiin lahjoituksena kirjoituskone, jossa oli koltankieliset kirjaimet. Se helpotti oppimateriaalin tekemistä.

Kieli katoamaisillaan

1980-luvulla huomattiin, ettei aapiselle ollut enää käyttöä, koska kukaan kouluun tulevista lapsista ei puhunut kolttaa äidinkielenään. Oli kehitettävä uutta materiaalia, josta lapset pystyvät opiskelemaan koltansaamea vieraana kielenä. Tehtiin monistettuja vihkosia, joita käytettiin oppikirjoina. Niissä oli opettajan ja oppilaiden omia tekstejä ja itse piirtämiä kuvia.

1970-luvun lopulta lähtien ilmestyi vajaan kymmenen vuoden ajan neljästi vuodessa koltankielinen uutislehti Sää´moddaz (HUOM! Kirjoitusasu suomalaistettu fonttien näkymisen takia). Se oli luettu lehti, mutta kaatui lopulta toimittajapulaan.

Koltan kieltä ei opetettu kouluissa muutamaan vuoteen 1980-luvun lopulla, sillä ei ollut pätevää opettajaa. Saamelaisvaltuuskunta oli kieltänyt aiemmin kolttaa opettanutta suomalaista opettajaa opettamasta koltansaamea, vaikka tämä osasi kieltä sujuvasti ja oli muun muassa ollut mukana kehittämässä sekä kieltä että oppimateriaalia jo yli kymmenen vuoden ajan. Ongelmana oli hänen väärä syntyperänsä.

Ensimmäinen painettu koltansaamen oppikirja ilmestyi 1990-luvun lopussa. Se on yläasteen koltansaamen lukukirja. 1990-luvulla syntyperäinen kolttasaamelainen opettaja löytyi ja koltantunnit koululla alkoivat taas. Käyttöön saatiin hiljalleen ensimmäiset painetut koltankieliset oppikirjat. Lasten vanhemmat alkoivat ymmärtää koltan kielen merkityksen ja puhuivat sitä lapsilleen. Lisäksi Sevettijärvelle perustettiin kielipesä, päivähoitopaikka, jossa alle kouluikäisille lapsille puhuttiin vain koltansaamea. 1990-luvun lopulla koltankieliselle aapiselle oli taas käyttöä.

2000-luvun alussa kieli on edelleen uhanalainen, mutta tulevaisuus näyttää valoisalta. Koltan kieltä ja osin myös koltan kielellä opetetaan koulussa. Oppimateriaalia ja kirjallisuuttakin on koltan kielellä jonkin verran ja sen tekemistä tuetaan. Sevettijärvellä asuu useita kolttaa toisena äidinkielenään puhuvia lapsia ja myös muutamat parikymppiset puhuvat aktiivisesti kolttaa, jonka ovat alunperin oppineet koulussa vieraana kielenä.