Browsing "Perhe-elämää"
Huh 7, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Hauskaa Pääsiäistä!

Kyllä kävi päivällä kova säpinä meidän huushollissa. Äiti siivosi paikkoja ja desinfioi varmuuden vuoksi vessaa, ovia ja ovenkahvoja (sillä Tauti saattaa kuulema pesiä sileillä pinnoilla jopa kaksi viikkoa). Iskä touhusi keittiössä, leipoi ja laittoi ruokaa. Illalla oli nimittäin tulossa naapurit kylään juhlimaan Pääsiäistä.

Pöytään katettiin alkuruoaksi kahta eri silliä, sillimössöä ja perunaa. Pääruokasi syötiin karitsanpaistia ja kastiketta sekä hasselbakan perunoita. Lapset saivat nakkeja. Pöydässä oli lisäksi tatarkastiketta, coleslaw-salaattia, pizzasalaattia ja taboulleh-salaattia. Jälkiruoaksi dipattiin suklaakastikkeeseen ananasta ja omenaa, ja ai niin, taisi olla hunajameloniakin. Iskä tarjosi vielä tämän lisäksi suklaamoussekakkua ja kermavaahtoa. Ai jai, kun oli hyvää! Ja huh huh, kun tuli maha täyteen.

Ruoan jälkeen aikuiset jutustelivat pöydän ääressä ja lapset leikkivät sekä Idan huoneessa että välillä aikuisten seurana keittiössä. Tässä on meneillään muistipeli, jossa nuorempi polvi rökitti aikuiset mennen tullen.

Illalla oli pääsiäispupu piilottanut sohvatyynyjen alle kolme komeaa pääsiäismunaa. Siinäpä riitti lapsille iltaherkkua, kun yllätys ylätys, munat olivat täynnä karkkeja ja pieniä suklaamunia. Kyllä nyt taas jaksaa ensi pääsiäiseen!

P.S. Tänään juhlittiin myös äidin ja iskän tinahääpäivää, joka oli eilen. 6.4.2002 äiti ja iskä menivät naimisiin Opukasjärven kämpän pihalla ja uskomatonta kyllä, siitä on jo kymmenen vuotta.

Huh 5, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Kunnossa taas

Mahatauti runteli koko perhettä aika lailla, mutta nyt kaikki ovat taas kunnossa. Ida on tullut kotiin Pyry-tädin luota jo pari päivää sitten, Mitrin ruokahalu ja oikea vuorokausirytmi ovat molemmat palautuneet suunnilleen entiselleen. Äiti ja iskäkin alkavat saamaan voimat takaisin. Eilen äitikin vaihtoi jo pyjaman päivän ajaksi pois, eli voiton puolella ollaan.

Mitri maisteli lounaalla spagettia ihan itse. Kippo oli ihan turha kapistus, sillä koko spagettiannos pysyi tiukasti kädessä koko ruokailun ajan. Saattoihan siitä tietysti vähän lattialle tippua, mutta ei pidä olla turhantarkka tällaisissa asioissa...

Iskä oli poissa töistä koko viikon, sillä vaikka hän eilen yritti mennä töihin, eivät voimat vielä riittäneet. Onneksi iskä sai sairaslomaa, jotta ehtii parantua kunnolla. Olikin tosi hauskaa, että koko perhe oli kotona.

Mitri on ollut taudin jäljiltä vielä vähän väsynyt ja pikku-ukko sai ottaa pikaunet iskän sylissä. Eikä iskällä ollut mitään sitä vastaan, että sai katsoa telkkaria rauhassa.

Iltapäivästä koko perhe julistautui virallisesti taas elävien kirjoissa olevaksi käymällä ruokakaupassa. Tästä se elämä taas jatkuu.

Virvon varvon…

Palmusunnuntaiaamu alkoi vauhdikkaasti, kun Mitri oksensi aamusyötön yhteydessä äidin päälle. Iskä oli omalla puolellaan petiä niin huonovointinen, että ei päässyt sängystä ylös. Oksutauti siis jatkoi jylläämistään. Ja valitettavasti tämä ei ollu aprillia.

Ida puolestaan oli elämänsä kunnossa ja innoissaan virpomaan lähtemisestä. Äitikin oli ihan hyvävointinen.

Ida tarkastaa peilistä, minkälaisen kasvomaalauksen äiti sai tehdyksi. Mitriä suututtaa, sillä äiti nosti pojan syöttötuoliin, koska poika ehti Idan meikkauksen aikana vetää lähes kaikki tavarat keittiön alakaapeista ulos. Oksennuksesta huolimatta poika oli siis aika hyväkuntoinen.

Neiti oli aika innoissaan pupunaamasta. Takana Mitri sen sijaan alkaa toden teolla hermostumaan.

Seuraavaksi äiti nukutti Mitrin päiväunille ja sitten päästiin neidin kanssa lähtemään. Äiti vuorasi vaunut kosteussuojalla oksujen varalta ja nukutti Mitrin pienestä kuumeesta huolimatta ulos. Ei poikaa olisi voinut jättää iskän vahdittavaksi, sillä juuri ennen lähtöä makuhuoneesta kuului kun iskä “jutteli” sängyn vieressä olevan sankon kanssa. Oi voi.

Neiti täydessä varustuksessa valmiina virpomaan. Äidin tekemä pupupuku oli juuri sopiva ja mieluinen. Ulkona oli sen verran kylmä, että äiti puki Idalle vanhan tuulenpitävän ulkoilupuvun pupupuvun alle. Ja se ei ollut ollenkaan liikaa.

Suunnitelmissa oli virpoa naapurin Fridan ja Gretan kanssa, mutta koska ainoa mahdollisuus virpomiseen oli Mitrin unien aikaan, niin äiti ja Ida joutuivat lähtemään hieman sovittua aikaisemmin. Ensimmäisenä mentiin virpomaan Frida ja Greta.

Ovikellon soiton jälkeen iski ujostus. Neiti meni ihan lukkoon, eikä saanut virvottua lainkaan, vaikka oven takana olivat tosi tutut ihmiset.

Hetken päästä Mitrikin jo heräsi ja äiti haki pojan mukaan virpomaan. Matkan aikana tämä kuitenkin onneksi nukahti uudelleen.

Pian seuraan liittyivät myös Frida ja Greta ja virpomakierrosta päästiin jatkamaan porukalla. Nyt Idakin alkoi jo syttymään virpomiselle eikä enää ujostellut ollenkaan vieraiden ovienkaan takana.

Lapsilta meinasi välillä jo innostus loppua, sillä kovin moni "ei ollutkaan kotona".

Joka tapauksessa kaikki virpovitsat saatiin virvotuksi ja palkkiota kertyi koriin ihan mukavasti. Mikäs sen parempaa! Ensi vuonna taas uusiksi.

P.S. Illalla myös äiti sairastui ja kunto huononi parin tunnin ajassa pirteästä peipposesta ryytyneeksi zombiksi. Mitri oksensi yhteensä neljä kertaa ja äidillä alkoivat jo voimat loppumaan, sillä jälkiä piti siivota ja Mitristä huolehtia muutenkin, kun ei poikakaan enää jaksanut edes kävellä, istui vaan sylissä hiljaa. Ida onneksi tyytyi katsomaan boxilta piirrettyjä. Ja onneksi naapurin Marjo kävi kaupassa ostamassa Jaffaa ja mehukeittoja, että äiti ja iskä saivat edes jotain mahaansa.

Illalla iskä tointui sen verran, että pystyi jo jotenkuten istumaan. Mitri oli ihan naatti. Ja äiti myös.

Maa 18, 2012 - Perhe-elämää    1 kommentti

Aurinkoinen ulkoiluhetki

Sunnuntaipäivän ja hyvän sään kunniaksi koko poppoo lähti takapihalle ulkoilemaan Mitrin ensimmäisten unien jälkeen. Ulkona oli jo tosi keväistä!

Mitri oli riemuissaan, sillä poika pääsi nyt ensimmäistä kertää elämässään mönkimään lumessa ja sepäs vasta hauskaa hommaa oli. Onneksi koko varustus on vedenpitävä!

Terassi oli jo sulanut sen verran, että potkuatuoakin pystyi jo kokeilemaan. Ida työnsi Mitriä edes takaisin.

Yllättävän hyvin Mitri pysyi potkuauton päällä ja yllättävän rauhallisesti Ida malttoi pikkuveljen kanssa touhuta. Takana iskä lapioi vähän lisää lunta pois terassilta, että lapsille sulaa lisää leikkitilaa.

Ida pelleili keinun kanssa ja Mitri olisi halunnut koko ajan katsella mitä isosisko touhuaa. Kasvojen kääntäminen kameraan päin kuvan ottamisen ajaksi ei miellyttänyt pikku-ukkoa lainkaan.

Pikkuneidin muikea poseeraus.

Iltapäivällä iskä vielä innostui putsaamaan grillin talven jäljiltä ja myöhäiseksi lounaaksi syötiin uunikasviksia, kermaviili-jugurttikastiketta ja grillattua possunpihviä. Nnnnnam nam. Grillikausi tuli komeasti avatuksi.

Maa 16, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Isyysloman viimeiset rippeet

Voi kamala, miten nopeaan iskän kuusiviikkoinen isyysloma vilahti! Tänään on loman viimeinen arkipäivä ja maanantaina iskä menee takaisin töihin. Kovasti oli viikkojen ajaksi suunnitelmia, joista suurin osa meni uusiksi sairastelun takia. Toisaalta äitiä harmittaa, mutta iskä totesi aika osuvasti, että onpahan ainakin saanut olla koko perheen kanssa kotona.

Äiti päätti vielä ottaa koti-iskästä kaiken irti ja lähti illalla dagikselle, jossa pidettiin vanhempien “ost- och vinkväll”. Ennen lähtöä äiti muisteli, että viimeeksi hän taitaa olla ollut illalla ulkona pikkujouluissa vuonna 2009, että olihan se jo aika lähteä jossain käymään.

Nyt kun Mitri nukkuu yöt syömättä, on äitikin paljon vapaampi käymään jossain. Pojan unet ovat muuten sujuneet ihan hyvin Idan kanssa samassa huoneessa. Aamut tosin ovat turhan aikaisia, mutta muuten järjestely on sujunut erinomaisen hyvin.

Mitri saa iltamaidon tuttipullosta ja tässä poika harjoittelee iskän kanssa tuttipullosta syömistä. Hyvin uppoaa.

Maa 9, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Vihdoinkin taas ihmisten ilmoilla

Viime viikonloppuisen puolikuntoisena ulkoilun jälkeen äiti on ollut tiiviisti sisällä, sillä yskä mokoma otti sen jälkeen äidistä vallan. Ja äänikin katosi lopullisesti. Vaan tänään, oi ilon päivää, äiti taas uskalsi ulos liikenteeseen.

Iskän hammaslääkäri oli hyvä tekosyy lähteä mukaan ja mennä ikkunaostoksille. No, kyllä äiti tosin kirppariltä yhden Arabian kupin osti, mutta muuten aika käytettiin vain kauppakeskuskessa katseluun ja kuljeskeluun. Lapsetkin piristyivät silminnähden, kun pääsivät kotoa ihmisten ilmoille.

Äiti imetti Mitrin autossa, kun reissu venyi pitkäksi. Massu täynnä maitoa poika oli tyytyväinen kuin mikä.

Ruokakaupassa Mitrillä alkoi hieman huumori loppumaan, kun äiti ja iskä vain koko ajan löysivät lisää hyllyvälejä, joista piti kävellä. Ihana, värikäs ja rapiseva teepussipaketti auttoi unohtamaan harmistukseen.

P.S. Mitri on nukkunut yönsä hyvin vaihtelevasti. Äiti päivysti poikaa yhden yön ja silloin tämä oli ihan mahdoton – ensin tutilla rauhoitus meni ihan hyvin kunnes poika huomasi, kuka tuttia hänelle tunkeekaan. Sen jälkeen poika ei meinannut rauhoittua millään ja huusi niin että koko talo raikui. Iskän yövuorojen aikaan sen sijaan Mitri on nukkunut paremmin, vaikka heräileekin vielä aamuyöllä silloin tällöin kukkumaan.

Hel 29, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Karkauspäivän komea keli

Nyt riitti. Nimittäin sisällä kökkiminen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, pakkasta oli pari hassua astetta eikä tuuli liikuttanut oksan oksaa, kun äiti tihrusti aamulla ikkunasta. Aivan mahtava kevätpäivä!

Lapset ovat vielä hieman yskäisiä, mutta koska tämä sitkeä tauti ei tunnu menevän ohi niin millään, ajattelivat äiti ja iskä, että ehkä se säikähtäisi raitista ilmaa.

Mitri oli saada slaagin, kun äiti laittoi pojalle arskat päähän. Pian poika kuitenkin rauhottui, kun huomasi, että isosiskolla on samanlaiset häkkyrät silmillään.

Tässä iskä ja Ida poseeraavat hetki ennen lähtöä luistelemaan. Jäällä oli menossa 6-luokkalaisten liikuntatunti ja meidät tultiin pian hätistämään sieltä pois. No, eipä neiti muutenkaan kauaa jaksanut luisteluun keskittyä.

Kotipihalla lumikinokset vain kasvavat. Viimeeksi eilen äiti kävi lapioimassa 15–20 senttiä uutta lunta pois pihakäytävältä.

Enää ei lumikinosta voi lapioida kovin korkeammaksi, etteivät ikkunat peity. Ida ihmettelee kinoksen kokoa.

Iskä laittoi neidin sukset kuntoon. Kova halu Idalla onkin ollut niitä kokeilemaan, sillä ne ostettiin päivää ennen kuin tauti kunnolla iski. Uudet sivakat ovat odottaneet viikon ensikäyttöä ja niitä on täytynyt välillä käydä kurkistamassa keittiön ikkunasta.

Vihdoin suksien siteet oli säädetty oikeaan kokoon ja neiti pääsi niitä sovittamaan.

Hiihtäminen taisi olla Idalle vähän pettymys. Neiti ilmoitti heti sukset jalkaan saatuaan, että menee laskemaan niillä mäkeä. Heh heh, tuumivat äiti ja iskä. Harjoittelu aloitettiin siis tasamaalta. Aika hyvin neiti pääsi eteenpäin kun jaksoi keskittyä, mutta sitten homma meni plörinäksi. No, nytpä on kokeiltu. Täytyy jatkaa harjoituksia myöhemmin. Tänään tuntuivat sukset karkaavan alta.