Browsing "Perhe-elämää"
Tou 29, 2012 - Perhe-elämää    1 kommentti

Isä in memoriam

Varhain tiistaiaamuna isä nukkui uneen ikuiseen kotona Sevetissä.

Lepää isä rauhassa,
tunturituulen kainalossa,
tuoksussa jäkälän ja tervaskannon.
– Siellä on hyvä hengittää, siellä sielu saa levähtää.

Tou 26, 2012 - Perhe-elämää    2 kommentteja

Päivä jolloin Lillan ja Ronny saivat toisensa

Skånelan kirkko Tukholman pohjoispuolella alkoi täyttymään juhlaväestä. Hetki oli koittanut. Iskän nuorin sisko Lillan ja hänen sulhasensa Ronny aikoivat naimisiin. Oli lauantai ja kello kolme iltapäivällä.

Kun porukka vielä odotteli kirkon ulkopuolella että olisi aika mennä sisään, Paavo kiusoitteli Idaa nappaamalla kiinni neidin ponnareista.

Äiti toimi tilaisuuden valokuvaajana, joten iskän tehtäväksi jäi huolehtia muksuista. Kuvan perusteella Idaa taitaa vähän jännittää. Äiti oli nimittäin sanonut Idalle, että Lillanilla on ihan varmasti päällään joku tosi ihana prinsessamekko ja sen näkeminen taisi olla yksi Idan päivän kohokohdista. Tässä sitä hetkeä vielä siis odotellaan.

Ida pääsi istumaan Anton-serkun viereen.

Lillanin puku oli toden totta aivan prinsessaunelmaa. Markku saattaa Lillania sisään kirkkoon.

Pappi puhuu. Vihkiminen on alkanut.

Kun oli päästy sormuksien laittamiseen asti, alkoi vihkipari jo rentoutumaan. Jotain häslinkiä siinä taisi olla, kun niin nauratti.

Fia toimi siskonsa kaasona. Toinen kaaso on Lillanin lapsuudenystävä Emppa.

Markku kuunteli vihkimistä hartaana.

Kun seremonia oli ohi, tulivat vieraat kirkon ulkopuolelle pitkäksi letkaksi käytävän molemmin puolin odottamaan vihkiparia. Mummi laittoi Idan asialle hakemaan vielä pari riisipussia lisää.

Tyytyväisenä saamastaan luottamustehtävästä neiti kirmasi takaisin mummin luo.

Ja niin saivat Idan isosetä Esa ja hänen vaimonsa Maj-Britt Idan noutamat riisipussit. Mummi antaa Idalle kiitoshalin.

Uunituoreet herra ja rouva Leinonen astelivat käytävää pitkin riisisateessa. Ronny teki kyllä äidin mielestä fiksun teon ottaessaan vaimonsa sukunimen.

Häihin oli muuten tullut myös Idan pikkuserkku Sini Pieksämäeltä. Sinilläkin oli tosi kiva mekko. Neidit leikkivät illan aikana tosi paljon yhdessä.

Hääkuvaa käytiin ottamass läheisen linnan pihalla. Kuvan ottamisen jälkeen Ida esitteli Lillanille löytämiään hienoja kiviä.

Juhlapaikalla ihmiset etsivät oman paikkansa ja asettuivat odottelemaan ruokailun alkua. Odotellessa laulettiin hauskoja häälauluja, joista tähän kuului ilmapallojen puhaltaminen ja puhkaiseminen.

Iskän paikka oli Idan vieressä. Ida tosin ei malttanut paikoillaan olla, sillä ruokailu ei ollut vielä alkanut ja ohjelmassa oli "tyhmiä aikuisten kotkotuksia".

Äiti oli ihan ihmeissään, että Mitri viihtyi ruokapöydässä melkein tunnin. Poika maisteli, kokeili, tunnusteli ja sotki. Ja kyllä, ruoka oli äidinkin mielestä tosi hyvää.

Äiti on jo oman annoksensa syönyt, mutta Mitri vielä jatkaa maistelua.

Ruokailun jälkeen päästiin haukkaamaan raitista ilmaa. Iskä lainasi pikkukameran Idalle ja neiti kuvasi sillä innoissaan. Tämä otos äidistä ja Mitristä on Idan ottama. Taustalla näkyy muuten juhlapaikka, Gula Skolan, joka on tosi idyllisen näköinen talo.

Hääkakku oli aika mahtava. Lillanin täytyi ihan kurottaa, että ylsi sitä leikkaamaan.

Kakun koristeet olivat tosi hauskat. Ronny on kyllä pitkä kuin kirahvi konsaan, mutta virtahevon ja Lillanin välillä äiti ei näe muuta yhteyttä kuin pituuden...

Ida kärkkyi kakun äärellä sen verran hanakasti, että Lillan leikkasi neidille saman tien oman palasen, ennen kuin muu väki pääsi kakkuun käsiksi. Mikä tuuri!

Iskä istuskeli Mitrin seurana, kun muut jonottivat kakulle. Aika pian poika alkoikin olemaan jo niin väsynyt, että äiti kävi nukuttamassa pikkumiehen pihalle rattaisiin ison koivun alle.

Anton ja Denny kahvipöydässä. Denny muuten toimi hääparin hovikuljettajana, kun nämä menivät kirkolta juhlapaikalle.

Fia vie kahvia pöytään oikein kaksin käsin. Kaason hymy alkaa olemaan jo leveä, sillä enää ei tarvitse niin paljoa jännittää.

Lillan oli miettinyt hääjuhliinsa todella paljon pieniä ja ihania yksityiskohtia, kuten lapsille illalla annettavat saippuakuplapullot.

Ida sattui seisomaan juuri oikeassa kohdassa puhaltaessaan kuplia. Äiti sai ikuistetuksi kuvaan sekä neidin, että ilta-auringon viimeiset säteet.

Saippuakuplista riitti iloa ja riemua!

Aikuiset jutustelemassa pihalla, kun juhlatilasta raivataan pöytiä tanssilattian tieltä. Iskän seurana Fia ja Denny sekä eskilstunalaiset Malin ja Stefan.

Äiti oli päättänyt, että juhlissa ollaan niin kauan, kun Ida jaksaa. Ja kyllä neiti jaksoikin. Kotiin lähdettiin vasta puolen yön aikaan. Neiti nukahti autoon saman tien, että taisi olla oikeasti todella väsynyt. Mitri noukittiin kyytiin koivun juurelta rattaista ja poika jatkoi uniaan sujuvasti autossa ja sitten mummolassa.  Sen pituinen se juhlapäivä.

Tou 25, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Helteinen perjantai Gula Skolanilla

Laivalta ajettiin Märstan mummolaan. Mitri aloitti mummolavisiitin tunkemalla jalkansa Musse-kissan juomakuppiin. Poika seisoi tyytyväisenä toinen jalka kipossa ja hihkui ääneen. Taisi tuntua hassulta, kun jalka kastui.

Lahje märkänä.

Pian suunnattiin tulevien häiden juhlapaikalle, Gula Skolaniin, jossa juhlajärjestelyt olivat jo täydessä vauhdissa. Ulkona oli ainakin 25 astetta lämmintä eikä sisälläkään juuri viileämpää ollut, vaikka ikkunat olivat auki. Lapsilla oli siihen nähden aika reilusti päällä, mutta pitkät hihat olivat tarpeen, koska aurinkorasva oli jäänyt mummolaan.

Ida ihmettelee vieressä, kun Lillan, tuleva maorsian, kirjoittelee vieraiden nimiä paikkakortteina toimineisiin valkoisiin pikkukiviin.

Äiti sai tehtäväkseen tehdä kukka-asetelmat, otka laitettiin pöytiin. Tällaisia niistä sitten tuli. Gerbera, kaksi ruusua, harsokukkaa, mustikanvarpuja ja heinää.

Hääparin eteen pöydälle äiti teki vähän mellevämmän kukka-asetelman. Siinä on samat ainekset kuin muissakin asetelmissa, kukkia on vain vähän enemmän.

Juhlapaikkaa olivat järjestelemässä Lillanin ja äidin lisäksi iskä, mummi, Fia-täti, tuleva sulhanen Ronny, Ronnyn äiti ja isä ja monet muut.

Iskä lähti Idan ja Mitrin kanssa illalla kuuden maissa mummolaan, äiti tuli yhdeksän maissa perässä, mummi, Lillan ja Fia olivat lopettaneet puolen yön aikaan.

Tou 24, 2012 - Perhe-elämää    2 kommentteja

Laivalla Ruotsiin

Äiti huokaisi helpotuksesta, kun torstaiaamuna avasi verhot: ulkona ei juurikaan tuullut. Illalla oltiin nimittäin lähdössä laivalla Ruotsiin.

Mitrille laivamatka oli jo toinen, Ida on ollut laivalla jo monta kertaa, muttei yli kymmentä vielä, äiti sentään jo yli kymmenen ellei parikymentäkin. Iskästä sen sijaan täytyy puhua jo ihan eri lauseessa, sillä iskä on kulkenut Suomenlahden yli isoilla laivoilla vaippaikäisestä alkaen tasaiseen tahtiin.

Laivan kävelykadulla odottelemassa Buffetin aukeamista. Tätä ennen on jo käyty vaihtamassa hytissä vaatteet ja kengät. Se kuuluu aina asiaan.

Illalla hytissä katseltiin merta ennen nukkumaan menoa. Mitrillä on täysi vauhti päällä, eikä pyjamaakaan ole saatu vielä puetuksi.

Pieni hytti on lasten nukkumaanmenon kannalta hieman hankala, sillä lapset mokomat ovat tottuneet nukahtamaan pimeässä. Siispä tavaksi on tullut, että laivalla koko perhe käy unille samaan aikaan. Tällä kertaa se ei haitannut yhtään, sillä univelkaa alkoi olla melkoisesti.

Aamulla ikkunasta näkyi jo muutakin, kuin pelkkää merta.

Matka sujui tosi hyvin, sillä vielä aamullakin meri oli melkoisen tyyni. Tulossa oli aurinkoinen päivä.

Tou 20, 2012 - Perhe-elämää    2 kommentteja

Mökkikauden avaus Savonmualla

Vihdoinkin. Nimittäin mökillä. Sää oli mitä mainioin ja tunnelma loistava. Lapsetkin olivat hyvällä päällä. Mökki oli selvinnyt talvesta todella hyvin, edes hiirenpapanoita ei löytynyt kuin muutama. Tämä on elämää ja helatorstaita parhaimmillaan.

Narsissit olivat täydessä kukassa, koivut hiirenkorvalla ja valkovuokot loistivat auringossa nurmikolta. Ja lämpömittari näytti melkein hellelukemia.

Iskä purkasi autotallista talviteloilla olleita kesäleluja. Mitri testaa ensimmäisenä kottikärryjä.

Muovituolista penkille... onneksi poika huomasi itsekin, että tämä oli tuhoon tuomittu yritys ja jätti homman sikeen.

Niin likainen ja niin onnellinen. Mitri möyrysi pihalla sydämensä kyllyydestä ja nautti täysin siemauksin vapaudesta, jonka iso piha salli.

Terassin kulkusilta oli yllättävän vaikea käveltävä, sillä se vietti alaspäin ja päättyi pieneen ojaan ennen tasaista pihaa. Tässä se Idakin aikoinaan kompuroi ennen kuin oppi, miten ojan yli pääsee kaatumatta.

Kunnon maalaistyyli. Farkut, paita ja lippis.

Aamupalalla. Perjantai oli sadepäivä, joten aamukahvilla äiti ja iskä päättivät, että lähdetään käymään Pieksämäella ostoksilla.

Mitrin hyvää tuulta ei pienet tai isommatkaan sateet häirinneet.

Lauantaina taas paistoi ja aloitettiin möyryäminen kasvimaalla.

Iskä muokkaa uuden porkkanamaan mullat kuohkeiksi.

Mitri seikkailee pellon laidalla. Ei ollut enää niin lämmin kuin torstaina ja maa oli paikoin edellispäivän sateesta vielä aika märkä. Siksi pikku isäntä ulkoili välikelin haalarit päällä.

Poika istuskeli tyytyväisenä siellä täällä ja tutki, mitä pellolla kasvaa. Heinä hyvä, vuohenputki paha...

Idakin malttoi välillä pysähtyä Mitrin seuraksi. Äiti opetti neidin tunnistamaan vuohenputken ja koiranputken, joita löytyi pellon laidalta satamäärin.

Porkkanamaa on saanut laidat ja valmis kylvettäväksi. Iskä siirtyy möyhimensa kanssa toisen kasvimaan kimppuun.

Ja sitten se hauskin osuus – mitä tähän oikein kylvetään?!

Äiti osti porkkanat kätevässä siemennauhassa, jotta niitä ei tarvitse harventaa.

Iskä sai pidellä Mitriä, sillä poika oli koko ajan tulossa äidin ja Idan "apuriksi" kylvöhommiin.

Räkä vuotaa ja aurinko paistaa. Silmäkulma otti kosketusta peräkammarin pöydän kanssa.

Idan kasvimaahan laitettiin porkkanaa, punajuurta, salaatteja, suolaheinää ja tilliä. Idan mielestä oli tosi hassua, että kaikki siemenet olivat eri näköisiä.

Raskas työ vaatii raskaat huvit. Neiti hoksasi itse, että rannan vanha omenapuu on loistava kiipeilypuu. Äiti huomasi touhun vasta kun neiti oli jo puussa (ja olisi kyllä kieltänyt kiipeilyn kieltänyt jos tyttö olisi tullut lupaa kysymään). Yllättävän hyvin Ida puussa pysyi, joten äiti antoi neidin jatkaa kiipeilyä. Alastulot olivat aika hurjia, mutta siitäpä tyttö sitten harjoittelemalla ketteröityy.

Iskä ehti sunnuntaina naputtelemaan ulkoeteiseen yhden seinän verran paneelia sillä välin, kun lapset touhusivat pihalla ja portailla.

Mitri osaa tulla portaita alas myös pylly edellä, mutta tässä poika kokeilee liukumäki-tekniikkaa portaalta toiselle. Hyvin toimi sekin. Kurahousut piti olla jalassa, kun se toissapäiväinen sade kasteli paikat niin perusteellisesti, että edelleenkin maa on märkä. Mökin piha on todella hidas kuivumaan.

Ennen kotiin lähtöä täytyi vielä tiskata, siivota, pakata ja imuroida. Mitri hoksasi, että imuri pärisee kivasti ja sillä voi ratsastaa, mutta helppoa se ei ollut, kun äiti mokoma nyki imuria koko ajan. Poika myös oppi sammuttamaan, käynnistämään, sammuttamaan, käynnistämään, sammuttamaan, käynnistämään, sammuttamaan imurin...

Kotiin lähdettiin seitsemältä illalla ja lapsilla oli yöpuvut päällysvaatteiden alla. Ida sai evääksi juustopalleroita, jotka ehti syömään loppuun jo mökin pihassa. No, hyvä niin, sillä puoli yhdeksältä neiti oli jo täydessä unessa. Mitri tosin pisti paremmaksi ja nukahti jo ennen 5-tietä (jonne on matkaa vajaa 10 kilometriä).

Tou 13, 2012 - Perhe-elämää    1 kommentti

Äitienpäiväkävelyllä metsässä

Iskä ja Ida tulivat herättämään äitiä yhdeltätoista (Mitri oli päiväunilla). Ulkona oli niin nätti ilma, että iskä oli ajatellut, ettei äiti ehkä haluakaan nukkua koko päivää – ja oikeassa oli. Äiti oli vain aika väsynyt, sillä Mitri oli kitissyt edellisyönä aika lailla. Äiti sai lahjaksi ihanan Kalevala korun medaljongin, johon saa laitettua sisään kaksi kuvaa. Ida ja Mitri olivat piirtäneet äidille kortit. Ida oli piirtänyt äidille juustoja.

Iltapäivällä käytiin kävelyllä talojen takana olevassa metsässä ihmettelemässä kaatuneita puita.

Iskä kantaa Mitriä, sillä metsämaasto on vielä liian vaikeaa käveltävää pojalle.

Mitri ihmetteli metysässä korkeita puita. Poika katseli uteliaana ylöspäin sinistä taivasta vasten siintäviä puiden latvoja, osoitteli niitä sormella ja hoki "Kah. Kah!" Mitrillä on muuten päässä Eveltä saatu itsetehty ja ihan uusi lakki.

Ida lauleskeli itsekseen ja keräili pajunkissoja.

Neiti kuljeskeli muutenkin aika itsenäisesti metsässä sinne tänne. Tutki kannon kupeessa olevia koloja, kurkisteli kuusten juurelle, katseli varpuja ja puiden runkoja. Tuntuipa tyttö nauttivan metsästä.

Eipä tarvinnut ohjelman olla sen kummempaa, pieni kävelylenkki riitti tuomaan hyvää mieltä. Koko toukokuu onkin ollut niin toiminnan täyteinen (vaikkain kiva) että oli ihan hauskaa välillä vain olla. Puiden välissä takana siintää muuten kodin ruskea tiiliseinä, että kovin kaukana metsän siimeksessä tässä ei olla, vaikka siltä näyttääkin.

Ja aikamme metsässä ihmeteltyämme kävelimme vain peräkanaa takaisin kotiin. Semmoinen reissu se.

Huh 30, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Hauskaa Vappua, Glad Valborg!

Meidän perheen Vappuperinteeseen on jo muutaman vuoden ajan kuulunut mökkikauden avaaminen. Paitsi tänä vuonna. Kevät on sen verran myöhässä, että lumet sulivat mökin pihalta vasta kuluvalla viikolla. Kokemuksesta tiedämme, että koko mökin pihapiiri on vielä niin märkä, että ei siellä pääse edes haravoimaan. Siksi päätimme siirtää mökkireissun myöhempään ajankohtaan.

Koko päivä touhutiin kaikenmoista, muun muassa käytiin Ikean lihapullapatojen ääressä Vappulounaalla, mutta illalla asetuttiin kotiin. Äiti sai vihdoin siivottua parvekkeen kesäkuntoon ja iskä grillasi kunnon Vappupäivällisen. Illalla käytiin koko perheen voimin partsilla juomassa simaa ja syömässä donitseja (koska kukaan ei jaksanut leipoa munkkeja ja kun niitä mentiin kaupasta hakemaan liian myöhään, joten jäätiin ilman).

Ida hörppii simaa sen kun kerkeää.

Ihanaa, kun ulkona tarkenee jo lähes sisävaatteilla!

Mitrin ensikosketus donitsin kanssa. Suu on ihan täynnä ja sokeriakin joka paikassa.

Ja tässä vielä meidän perheen Vappu-potretti. Hyvää Vappua kaikille, Glad Valborg till er alla!