Päivyri

Kyllä oli pitkiä aamupäivän tunnit, kun Ida malttamattomana kyseli muutaman minuutin välein: “Äiti, milloin se Ainu oikein tulee?”. No, lopulta Ainu perheineen tuli. Ainun mukana oli myös äiti Eve, iskä Janne ja pikkuveli, äidin ja iskän tuore kummipoika, Aarne.

Ida sai Ainulta tuliaisiksi ihanan pikku Tuhkimo-nuken, joka oli samaa sarjaa kuin jouluna neidin saama Ariel. Molemmat nuket kuitenkin salaperäisesti katosivat aika pian. Aikuisten teoria oli se, että jompi kumpi tytöistä piilotti nuket, kun ei halunnut, että myös toinen saa leikkiä niillä. Kumpikaan tytöistä ei myöntänyt mitään eikä myöskään tiennyt, missä nuket ovat.

Kuulumisten vaihdon ja lettukestien jälkeen painuttiin ulos mäenlaskuun. Pakkasta oli kymmenkunta astetta, mutta se ei haitannut kun pukeutui lämpimästi.

Ida oli turhan vallattomalla päällä ja törmäili pulkkansa kanssa sinne tänne. Neidille pidettiin puhuttelu ja värkkäys loppui, onneksi. Janne lohduttaa Ainua, joka jäi alle.

Iskä laskee Mitrin kanssa sivuvaunu-tyylillä.

Ainu ja Ida samassa pulkassa – kun on enemmän painoa, liukuu kauemmas. Erimielisyydet on nyt jo unohdettu.

Ulkoilun jälkeen maistui kuuma vaahtokylpy. Neidit kylpivät yhdessä sulassa sovussa, sillä kummallekin riitti kylpyankkoja omassa lempivärissä.

Ida pesi Ainun selän ja Ainu Idan. Yksimielisyys on suorastaan käsin kosketeltavaa.

Ida oli ihan innoissaan, kun Ainun perhe jäi yöksi. Jännää oli myös se, että Eve luki iltasadun. Onneksi neiti oli jo nukkumaan mennessä luopunut ajatuksesta,  että Ainun pitäisi nukkua hänen huoneessaan (siitä ei todennäköisesti olisi tullut yhtään mitään). Ainu sai nukkua alakerrassa ja Ida omassa huoneessaan.

Aamulla neitien leikit jatkuivat siitä, mihin illalla jäivät. Mitri, joka heräsi kuudelta mutta nukahti onneksi vielä puolentoista tunnin kiekumisen jälkeen tunniksi ja heräsi puoli yhdeksältä, oli kaikesta huolimatta virkulla päällä. Aarnekin oli nukkunut hyvin ja jopa pidemmän yhtäjaksoisen jakson kuin Mitri.

Mitri the Man varmistaa, että kuvan etuala on kohdallaan.

Aarne oli tyytyväistä poikaa ja väläytteli hymyjäkin välillä, vaikka ei meinannutkaan edellisenä iltana saada unen päästä kiinni.

Ainu auttaa Eveä Aarnen pakkasposkien rasvauksessa. Ida katsoo tarkasti.

Liian pian koitti hetki, jolloin vieraiden piti lähteä. Ida tirautti  muutaman kyyneleenkin, kun Ainun lähtö vähän harmitti. Harmitus kuitenkin katosi, kun kadonneet pikkuprinsessat löytyivät Hello Kitty -repun ulkotaskusta. Tosin äidille ja iskälle ei vieläkään selvinnyt, kumpi tytöistä ne sinne piilotti.

Päivä alkoi pikavisiitillä neuvolaan, sillä Mitri sai influenssarokotuksen vahvistuksen. Vartin kestäneen neuvolakäynnin ajan iskä ja Ida odottivat autossa, sillä oltiin menossa ruokaostoksille.Vaihetelun vuoksi käytiin Citymarketissa.

"Ska vi köpa glass, pappa? Pappaaaa?!!!"

"Där är det kort kö, pappa. Ska vi dit, pappa?"

Kyllä kaupassa on sitten kiva käydä keskellä päivää, kun ei ole juuri ruuhkaa. Äiti ja iskä saivat ihan rauhassa keräillä tulevien päivien ruokatarvikkeet ja Idakin jaksoi käyttäytyä nätisti. Ja kun neidin ei tarvinnut kiukuta, tämä saattoi pulputtaa koko ajan ja kysellä kaikenmaailman asiat äidiltä ja iskältä.

Iskällä alkoi kuuden viikon isyysloma ja äiti aloitti samaan aikaan kesälomansa. Ida on myös lomalla dagiksesta. Ja Mitri ei vielä mistään muusta kuin lomasta tiedäkään. Yhtä lomaa koko perheellä! Sen kunniaksi koko poppoo lähti kaikessa rauhassa keskellä päivä ostoksille. Vaikka oli Saamelaisten kansallispäivä, ei se aiheuttanut tällä kertaa mitään erityistoimenpiteitä.

Iskä sai aloittaa lomansa, kuinkas muutenkaan kuin pukemalla lapset lähtökuntoon. Voi, kyllä äiti nautti!

Tässä hommassa tulee hiki kaikille, jos lapset alkavat laittamaan hanttiin. Joskus pukeminen sujuu näin sopuisasti.

Päivän projektina oli ostaa muun muassa u-kiskon kattokiinnikkeitä. Niitä oli metsästetty kissojen ja koirien kanssa vähän sieltä sun täältä, mutta koska kumpikaan ei tiennyt miltä ne näyttävät, vaikeutti se ostamista. Äiti yhdet kiinnikkeet jo muutama päivä sitten osti, mutta ne olivat (kuinkas muuten) väärät.

Loppujen lopuksi kiinnikkeet löytyivät kolmannesta kaupasta. Niillä on tarkoitus laittaa verhotanko eteiseen, jotta ulkovaatetangon yläpuolella olevat hyllyt (ja niillä olevat tavarat) saadaan piiloon. Äiti on ommellut jo verhonkin ja se odottaa silitettynä vierashuoneen sängynpäädyn päällä, että tanko saadaan paikalleen. Ja nyt siis vihdoin kiinnikkeet löytyivät. Ai niin, ja käyttämätöntä u-kiskoa siis löytyi varastosta entisten asukkaiden jäljiltä.

"Tässä äidille kiinnikkeet ja kapea maalitela, olkaas hyvä!"

Ostosreissulta lähti mukaan myös iskälle kunnon talvikengät, uusi kovalevy äidin läppäriin ja Idalle pinkki lumilapio. Mitri sai tällä kertaa vain kokemusta.

Ehti tulla hämärä, ennen kuin kaikki asiat oli hoidettu.

Kotimatkalla taivaalla kumotti komea kuu, jota äiti yritti kuvata liikkuvasta autosta tuulilasin läpi. Kuvan perävyys on vähän niin ja näin, mutta tunnelma sitäkin parempi.

Ulkona paukkui viidentoista asteen pakkanen. Äiti ja iskä olivat menossa äänestämään Suomelle uutta presidenttiä ja samalla reissulla käytiin päiväkävelyllä.

Ida pääsi pulkka-ajelulle ja Mitri matkusti rattaissa.

Äiti ja mukulat. Takana näkyvät kodin autotallit.

Äänestyksen jälkeen kiipeilemässä koulun leikkipihalla.

Mitri katselee Idan riehumista rattaista.

Liukumäessä. Neidillä on päässään lääkärireissulla ostettu uusi karvalakki, jota neiti ei olisi halunnut laittaa päähänsä niin millään. Samaan aikaan ostettiin nimittäin ihana liila pipo, joka olisi ollut mieluisampi.

Viuuu, mäkeä alas vauhdilla. Eikä tietystikään istualtaan, vaan mahallaan.

Ida alkoi eilen illalla aivan yhtäkkiä valittamaan korvakipua. Kipu oli niin kova, että neiti makoili sohvalla ja väänsi itkua. Äiti antoi Idalle Panadolit ja auttoi neidin omaan sänkyyn lepäämään. Sinne neiti oli nukahtanut alle aikayksikön.

Aamulla äiti soitti Pikkujättiin, jossa lapsia yleensä käytetään lääkärissä, ja varasi illaksi ajan korvalääkärille. Taisi muutamalla muullakin olla korvaongelmia, sillä Tapiolan toimipisteessä, jossa yleensä käydään ei ollut yhtään vapaata aikaa korvalääkärille, mutta onneksi Myyrmäkeen pääsi.

Iskä lähti ajoissa töistä, jotta ehtisi hakea äidin ja lapset kotoa ja sitten ehdittäisiin varttia yli viideksi takaisin Myyräkeen, iskän työpaikan viereen. Keli oli mitä parhain, lunta tuprutti taivaan täydeltä ja tuuli kovasti. Muun muassa Lahden moottoritiellä oli samaan aikaan valtava ketjukolari, kun ihmiset ajoivat ihan miten sattuu, vaikka näkyvyys oli tosi huono. Kehä III:lla, jota pitkin lääkäriin mentiin, ei juurikaan liikennettä ollut ja näkyvyyskin oli ihan hyvä.

Kehä III itään klo 16 ja 17 välillä. Tuuli on ja liikenne ovat putsanneet tien pinnan, mutta liukas se silti on vaikkei pölisekään.

Perillä oltiin ajoissa ja iskä lähti neidin kanssa lääkäriin äidin mennessä Mitrin kanssa hanskaostoksille (sillä lääkäriasea sijaitsee kauppakeskuksen yläkerrassa). Eikä ennyt kauaakaan kun lääkärissä kävijät jo tulivat – noin kaksi minuuttia ennen lääkäriajan alkamista – sillä vastaanotolle oli päässyt heti kun iskä ja Ida olivat lääkäriasemalle saapuneet. Diagnoosina korvatulehdus, kuten äiti arvelikin, ja tuomisina antibioottiresepti.

Lääkärin ja hanskaostosten jälkeen mentiin kahville ja syömään Kulmakonditoriaan. Ida ei halunnut ruokaa (ja tosi huonosti ruoka neidille onkin maistunut nyt korvan ollessa kipeä) joten hän sai jäätelöä. Sekään ei tosin neidille oikein maistunut. Äiti ja iskä söivät isot salaatit ja Mitri veti ison annoksen purkkiruokaa.

Ida ei halua että äiti ottaa kuvan, kun jäätelö ei maistukaan hyvälle. Pillimehu onneksi kuitenkin upposi.

Mitrin päivällinen tulee purkista.

Kun lopulta päästiin lähtemään kotiin oli kello jo seitsemän. Mitri-sissi sinnitteli autossa hereillä koko kotimatkan ja katsoi elokuvaa. Äiti oli enemmän kuin tyytyväinen ja tosi yllättynyt, ettei poika nukahtanut, sillä muuten olisi yöunille nukahtaisesta tullut kova ruljanssi.

Äiti tykkää vanhoista esineistä osana modernia sisustusta. Siksi meillä on vanha ruskea kaappi, joka vuosi sitten muuton yhteydessä ripustettiin keittiön ja olohuoneen välissä olevaan hormiseinään (koska siinä sattui olemaan sopiva naula oikealla kohdalla). Paikka oli kuitenkin huono, sillä hormi lämpiää kun takassa on tulet. Niin sen kuuluukin lämmetä, mutta kaappi ei siitä pidä. Puun kuivumisen vuoksi kaapista tippui ylähylly jo ajat sitten ja tänään iskä sai aikaiseksi korjata kaapin ja siirtää sen uuteen paikkaan. Mitri avusti.

Iskä naulaa hyllyn kannattimia takaisin paikalleen kaappiin. Mitri seuraa silmä kovana.

Poikaa kiinnosti kovasti, että mikä se iskän kädessä oleva vempele oikein on. "Ai, vasarako on tällainen!?", tuntui Mitri tuumivan.

Mitri halusi nähdä IHAN KAIKEN mitä iskä kaapille teki.

Ja lopuksi kun iskä ripusti kaapin uudelle paikalle keittiön ikkunoiden viereen, auttoi Mitri iskää varmistamalla, että tikkaat pysyvät pystyssä.

Meidän kodissa on taas piiiitkästä aikaa olohuoneen matto. Se ostettiin eilen.

Syy siihen, miksei mattoa ole aiemmin ollut, ovat kissat. Ne ovat kynsineet aiemmat matot pilalle. Tai no, se kallis ja ihana villamatto, joka ostettiin muutama vuosi sitten ei ole pilalla, vaan se odottaa rullalla varastossa aikoja parempia. Se oli valitettavasti kissojen ehdoton suosikki. Mutta muut matot ovat hetken lattialla oltuaan näyttäneet aika ryytyneille, joten ne on päästetty eläkkeelle hyvin pian.

Mitri leikkii matolla. Aluksi poika ihmetteli sen tuntumaa ja taputteli sitä käsillään, mutta nyt matolla istuessa malttaa jo keskittyä leluihinkin. Vaikka täytyy mattoa edelleen välillä tunnustella.

Ai mitenkö nyt sitten kissat saadaan yhtäkkiä pitämään kyntensä kurissa?

No, kaikkihan alkoi siitä, kun äiti halusi sängyn viereen pienen maton, sillä joutuu usein nousemaan yöllä Mitri hyssyttämään (eikä makuuhuoneessakaan siis ole mattoja kissojen takia). Sopiva matto löytyi Anttilan alennusmyynneistä puoleen hintaan. Sellainen karvalankamatto, mitä äiti periaatteessa ei ole halunnut kotiin, koska on vähän laiska imuroija. Mutta se näytti niin kivalle ja äiti ajatteli, että tuollaisen pienen maton vaikka puistelee ulkona, jos sitä ei imurilla saa puhtaaksi. Ja hintakin oli erittäin kohtuullinen, joten matto ostettiin ja iskäkin sai samanlaisen omalle puolelleen sänkyä.

Iskä heittäytyi kotiuduttuaan matolle ja Mitri tietysti kiehnäsi iskän päällä. Iskä vain totesi, että tämä paini Mitirn kanssa onkin hyvää lämmittelyä Hoi Jeon Moo soolin täyskontaktitreenejä varten.

Jos pojan ilmeestä jotain voi päätellä, niin ainakin sen, että matto oli ehdottomasti hyvä ostos.

Äidin ja iskän ihmetykseksi matot eivät kiinnostaneet kissoja ollenkaan. Svenssonkin, joka on kissoista se pahempi raapija, vain makoili tyytyväisenä niiden päällä. Äiti ei oikeastaan keksinyt tälle muuta selitystä kuin sen, että ehkäpä kissojen mielestä tuollainen epämääräinen ja pehmeä karvalankamatto ei ole ollenkaan hyvä kynsien teroituspaikka. Ja kas, siinä olikin sitten ratkaisu olohuoneen mattopulmaan.

Anttilassa oli vielä alennukset meneillään ja sieltä löytyi matto kohtuulliseen -50% alehintaan. Eikä sekään matto kiinnosta kissoja lainkaan.

Niin, nyt täytyy vain ratkaista se, miten äiti pidetään voimissaan – mamma kun joutuu nyt imuroidessa tekemään enemmän töitä kuin aiemmin.