Browsing "Mitri-mussukka"
Maa 5, 2012 - Mitri-mussukka    2 kommentteja

Mitrin unikoulu

Mitri on jo niin iso poika, kohta 10 kuukautta, että äiti ja iskä päättivät, että pojan on aika nukkua yönsä kunnolla. Niinpä äiti on muuttanut nukkumaan iskän puolelle sänkyä ja iskä hoitaa Mitriä öisin. Yöimetykset ovat siis loppu. Ei enää maitoa yöllä, nounou.

Mitrillä on nalle unikaverina.

Ensimmäisenä yönä poika nitisi muutamaan kertaan puoliltä öin ja vähän ennenkin, mutta iskä selvitti pienet kitinä onnistuneesti tutilla. Aamuyöllä sen sijaan karu totuus alkoi ilmeisesti paljastua ja Mitri huusi yhteen soittoon monta tuntia kuin syötävä. Iskä laittoi Mitriä takaisin sänkyyn makuulle noin 15 sekunnin välein ja tätä kesti äidin arvion mukaan yhtäjaksoisesti ainakin puoli tuntia. Lopulta väsymys voitti pikkumiehen ja rauhatonta unta seurasi muutama tunti, jonka jälkeen makuulleenlaitamisruljanssi jatkui. Onneksi Ida ei herännyt! Äiti ei muista (eikä iskäkään) vieläkö ruljanssi toistui kolmatta tai neljättä kertaa. Väsynyt pikkumies heräsi aamulla vasta puoli kymmeneltä (iskä sai vielä jatkaa uniaan).

Seuraavana yönä äiti nukkui tavattoman makeasti, eikä noussut sängystä kertaakaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Mitri ja iskä olivat yöllä tosi hiljaa. Iskän kertoman mukaan aamuyöllä poika kuitenkin hyppi taas sängyssä pystyssä ja iskä laittoi pikku kukkujaa makuulleen useamman tunnin ajan. Ja kuulema useampaan otteeseen. Mutta alkuyön poika nukkui tutin voimalla yhteen menoon, se oli iso edistysaskel.

Kolmas yö oli myös hiljainen. Mitri nukkui alkuyön taas yhteen putkeen. Tällä kertaa iskä ei aamulla kysyttäessä osannut oikein kertoa, montako kertaa poika olisi ollut aamuyöllä hereillä, mutta ei ilmeisesti kovin montaa. Äiti tietää itsekin, että jos Mitrin kanssa ei tarvitse taajoa, ei itse herää kovin paljon, jolloin aamulla on tosi vaikeaa muistaa, kauanko ja monestiko on ollut ylhäällä. Homma kuulostaa siis tosi hyvälle.

Äiti on muuten huomannut, että nyt kun poika on nukkunut yöllä yhtäjaksoisemmin, on hän ollut päivisinkin pirteämpi. Taitaa olla kaikin puolin vain hyväksi tämä unikoulu!

Päivisin Mitri on ahkerasti harjoitellut kävelemistä ja alkaakin olla siinä jo aika hyvä. Käännökset onnistuvat ja välillä tulee muutama juoksuaskelkin, kun on oikein kiire.

Vaikka kyllä noita kompurointejakin vielä tulee tiheään. Mutta pienistä viis!

Aamuisin Mitri on saanut puuroa normaaliin tapaan vasta aamupesun ja vaatteiden pukemisen jälkeen ja on tyytynyt siihen. Hyvin on puuro maittanut, mutta ei poika ole mitenkään erityisen nälkäinen kuitenkaan ollut. Uskomatonta! Ja äiti kun luuli, että poika on syönyt tiheästi öisin koska on nälkäinen, mutta onpa tainnut ollakin vain lohtulussutusta.

Viimeisen viikon ajan äiti on huolehtinut siitä, että imettää Mitriä päivisin useammin ja Mitri on alkanut itsekin ilmoittamaan tietynlaisella kitinällä, että haluaisi maitoa. Lisäksi poika saa maitoa ennen kumpiakin päiväuniaan ja illalla ennen nukahtamista. Luulisi siis maitopuolen olevan kunnossa, vaikka yösyötöt ovatkin tästä lähtien historiaa.

Maidon lisäksi Mitrin ruokavalioon kuuluu kiinteä lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, joiden kanssa poika juo nokkamukista vettä.

Päivällisellä Mitri sai jälkiruoaksi ruisleipää jota mutustelikin keskittyneesti aika tovin. Ja tältä näytti lattia ja ruokalapun kaukalo pojan mutustelun päätteeksi.

Ida halusi, että hänestäkin otetaan kuva eikä ainoastaan Mitristä. Ja niin tehtiin.

Nyt on sitten menossa yö numero neljä. Äiti odottaa jännityksellä, montakö yötä vielä tarvitaan, että poika vetäisi yhtenäiset unet. Vai onkohan liian aikaista vielä toivoa sellaista?

Maa 1, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Intilaisesaa ravintolassa

Äiti ja iskä kyllästyivät kotiruokaan ja samalla kun äiti kävi ostoksilla Sinellissä ja iskä ClasOhlsonilla, syötiin lounas Entressen Namaskaarissa. Nam nam, olipas hyvää pitkästä aikaa!

Otatko sinäkin, äiti?

Mitri sai maistaa ravintolassa Naan-leipää, joka oli sopivan sitkeää pureskeltavaa ja imeskeltävää pikku miehelle. Poika jaksoi keskittyä leipäpaloihin niin kauan, että kaikki muut saivat syödä ruokansa rauhassa. Ruokailun päätyttyä äiti keräsi Mitrin haalarien sisältä toistakymmentä puoliksi pureskeltua leipäpalasta, jotka poika oli sinne “varastoinut”.

Tässä vielä Mitrin mutustelua ja muuta videopätkän muodossa.

Hel 28, 2012 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Yön tunteja

Viime yö oli Mitriltä varsinainen pohjanoteeraus. Poika aloitti kitinän puolilta öin, kun äiti ja iskä menivat nukkumaan ja jatkoi sitä aamuun asti. Lisäksi Mitri oli hereillä pitkiä jaksoja, varmaan tunnin, toista, kerrallaan. Miten ihmeessä poika jaksoikin!

Äiti oli jostain syystä nukkumaan mennessään ihan poikki, joten syötettyään pojan ja makoiltuaan hereillä olevan pojan vieressä vajaan tunnin antoi äiti Mitrin iskän viereen pötköttämään. Siinä poika jatkoi pimeän katon tuijottamista. Onneksi ei sentään vielä siinä vaiheessa nitissyt, vaan tuijotti hiljaa ja keskittyneesti. Jos pojan laittoi omaan sänkyyn, hyppäsi hän pystyyn ja aloitti kitinän, mutta vieressä poika oli rauhallinen.

Jossain vaiheessa yötä poika lienee vähän nukkunutkin, mutta aamuyöstä tyytyväisyys vaihtui vartin välein jatkuvaan kitinään. Kolmen, neljän maissa äiti syötti Mitrin ja sen jälkeen poika pääsi taas iskän viereen, sillä oli jälleen ihan hereillä. Peeveli sentään. Ja aamu-unien aikaan kitinä jatkui. Aaaargh.

Iskä oli yön jälkeen aika väsynyt ja levähti sohvalla Mitrin päiväunien aikana. Kun Mitri heräsi, ei iskällä enää ollut unirauhaa. Tökittyään iskän nenää ensin sormella, antoi poika siihen ison ja märän pusun. Ja silloin oli iskän koko nenä Mitrin suussa. Siihen iskä sitten lopulta havahtui.

Hetken päästä tuli Idakin iskän luo, kun huomasi, että tämä on hereillä. Sitten ei iskällä enää ollutkaan minkäänlaista nukkumarauhaa. Olohuoneessa oli päällä täysi hulabaloo.

Äiti ei osaa sanoa, mikä ihme poikaa yöllä vaivasi. Päivällä Mitri oli taas oma itsensä, ehkä hieman tavallista väsyneempi, mutta ei silti kitissyt tai natissut. Hampaitakaan ei vissiinkään ole tulossa, sillä poika ei kuolaa juuri yhtään. Flunssakin alkaa olla jo kohtuullisen hallinnassa, mitä nyt yskä vielä vaivaa, mutta ei sekään öisin, vaan enemmänkin päivisin kun poika hösää sinne tänne. Mitään uutta ei ole ihan lähiaikoina opittu, tuskin se kävelemään oppiminen enää tulee uniin. Eikä ole täysikuun aikakaan. Tosin, jos nyt luonnonilmiöistä yrittää syytä hakea, niin ulkona on kamala lumisade ja aikamoinen matalapaine (äitikin tuntee sen nivelissään). Voisiko se olla syynä pojan vähäuniseen yöhön? Sen kun tietäisi!

Hel 23, 2012 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Mitrin lääkärireissu

Flunssa mokoma iski pikku-ukkoon. Tai “plunssa” niin kuin isosisko tautia kutsuu. Tauti on ollu tuloillaan jo muutaman päivän ajan ja äiti on toivonut, että tällä kertaa se menisi ohi tai ei edes tulisi, mutta ei niin taida käydä tällä(kään) kertaa.

Poika yskii kuin keuhkotautinen, eikä aiemman taudin yhteydessä määrätty keuhkoputkia avaava lääke meinaa köhinään auttaa.  Lisäksi eilen illalla Mitrille nousi yhtäkkiä kova kuume. Onneksi Panadol auttoi ja yöunet olivat kohtuulliset (tosin poika valitettavasti heräsi keskellä yötä imetyksen jälkeen seurustelemaan äidin kanssa ja tämä tapahtui samaan aikaan kun Ida näki omassa huoneessaan pahaa unta ja tuli äidin ja iskän väliin makoilemaan ja sen tietää miten siinä sitten kävi…).

Tänään äiti ja iskä lähtivät käyttämään Mitriä lääkärissä. Keskellä päivää lastenlääkäriasemalla oli hiljaista ja ensi kertaa käytiin Nina Tuppurainen -nimisen lääkärin vastaanotolla. Siinäpä vasta mainio tohtori-täti, äiti suosittelee lämpimästi tätä lääkäriä kaikille pikku potilaille! Täti tutki Mitrin, määräsi muutamat kokeet ja vähän lääkitystä ja kirjoittin pari reseptiä. Kaiken tämän täti teki rauhallisesti ja ystävällisesti ja antoi kerrankin niin selvät ohjeet, että niitä ei voinut olla ymmärtämättä. Ei lääkäri-täti silti ollut mitenkään ylihuolehtiva.

Jotkut lääkärit puhuvat niin epäselvästi ja ylimalkaisesti, että käynnin jälkeen on vähän epävarma olo, että mitäs tässä pitkikään tehdä tai olla tekemättä. Mutta nyt löytyi tosi hyvä ja selkeä lääkäri. Tämän tädin vastaanotolle mennään toisekin.

Mitriltä otettiin verikoe, jotta saatiin varmuus "plunssan" laadusta. Labran täti oli lempeä ja taitava, mutta Mitri ei tällaisista jutuista sillä hetkellä perustanut.

Käynnin jälkeen iskän pankkikortti löi kipinää, mutta Mitirille saatiin kuin saatiinkin helpotusta yskään. Se on pääasia. Ja onneksi Mitrillä on lasten sairaskuluvakuutus, joten kun äiti naputtelee lääkärikäynnin tiedot vakuutusyhtiön nettisivuille, ovat lääkärikäyntiin ja lääkkeisiin menneet rahat parin päivän päästä takaisin tilillä.

Lasten uudet pussilakanat made by mamma

Kaikki alkoi siitä, kun äiti hoksasi Elloksen tilausta tehdessään, että siellä oli valkoiset aikuisten pussilakanat tarjouksessa 8 euroa kappale. Äiti innostui, tuostapa kohtuuhintaiset lakanat vaikka vierashuoneeseen. Paketti tuli aikanaan ja lakanat sen mukana. Ihan ok, totesi äiti ja lykkäsi ne pesukoneeseen. Kuivumaan ripustaessa karu totuus kuitenkin paljastui: lakanat vetivät kieroon ihan tajuttomasti, niitä ei voinut edes ripustaa kuivumaan millään tavalla, sillä lakanat olivat niin kierot. Voi p***eleen p****ele! Eihän noita voi käyttää, äiti kiroili.

Laiskuuksissaan äiti ei alkanut lakanoita kuitenkaan palauttamaan vaan hoksasi, että niistä saa hyvät lastenlakanat kun vähän pienentää.

Kun äiti repi kankaan lankasuoraan uusiksi lakananpaloiksi selvisi, että ne oli alun perin leikattu lähes 20 senttiä vinoon. Hoh hoijaa, tottapa ne silloin vetävätkin!

Matkan varrella äidille tuli ajatus, että lapsilla valkoiset lakanat ovat aika tylsät, että jospa niihin aplikoisi jonkun hauskan kuvan. Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Idan lakanaan syntyi punaposkinen maatuska ja Mitrille äiti ompeli suurisilmäisen huuhkajan. Hah, johan lakanat piristyivät. Sitten vaan saumat yhteen, sur rur, ja kas, lapsilla oli uudet pussilakanat.

Ida ja Mitri ihmettelevät uusia lakanoita ja kuvat tuntuvat olevan mieluisia. Eivät muksut kyllä samassa sängyssä nuku, mutta kuvan ottamisen ajaksi äiti tälläsi heidät ja lakanat samaan petiin.

Huuhkaja saa vastedes huhuilla pikku-ukon uneen. Pussilakana on nyt Mitrin omassa pinnasängyssä. Sängyssä olevan laitapehmusteen äiti muuten ompeli neljä vuotta sitten odottaessaan Idaa.

Idan lakanan maatuska-aplikaatio on aika sympaattinen. Se on tehty Ottobre-lehden kaavalla.

P.S. Vaikka lopputulos olikin aika kiva, niin äiti jättää kuitenkin tästedes tarjouslakanat ostamatta.

Hel 17, 2012 - Ihana Ida, Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Jääprinsessa ja banaanipoika

Ida kävi tänään elämänsä ensimmäisen kerran luistelemassa läheisen koulun luisteluradalla. Taivaalta tuprutti lunta ja jäälläkin sitä oli paikoin aika lailla, mutta se ei tahtia hidastanut. Toisaalta vain hyvä, että lunta oli, sillä se vähän pehmensi alastuloja.

Tässä sitä mennään. Neiti ei pysynyt itse pystyssä lainkaan, joten touhu aloitettiin sillä, että iskä piti kiinni ja työnsi neitiä hieman eteenpäin.

Takaisin maan pinnalle. Ida ei ymmärrä, mikseivät piruetit onnistu saman tien.

Hauskaa luistelu silti on kunhan vain iskä tai äiti pitää kiinni ja auttaa!

Ihanat pinkit lusitimet äiti osti kirpparilta alkukesästä hyvin kohtuulliseen hintaan. Äitiä jännitti, että mahtuvatkokaan luistimet neidille nyt kun niitä olisi aika testata. Ne sopivat täydellisesti ja vielä villasukan kanssa! Pitäisiköhän äidin laittaa lottokin vetämään?

Mitrikin oli mukana luistinradalla, mutta ei ollut lainkaan tyytyväinen, että isosisko sai niin paljon huomiota. Pikkumiehen tyytymätön ölinä lakkasi vasta kun lähdettiin takaisin kotia kohti.

Johan Mitrin mieli parani kun sai välipalaksi banaania. Ensi kertaa pojalle annettiin noin iso palanen ja yllättävän hyvin Mitri siitä haukkuja sai otettua. Isoin osa banaanista tosin oli välipalan päätteeksi ruokalapun kaukalossa, mutta eipä se haittaa!

Hel 13, 2012 - Mitri-mussukka    2 kommentteja

Mitrin vauhdikas päivä

Mitrin kävelyharjoitukset ovat nyt siirtyneet seuraavalle tasolle, sillä nyt poika menee eteenpäin jo kunnon matkoja muutaman askeleen sijaan. Vielä eilen poika eteni noin puolisen metriä kerrallaan, mutta tänään on kehitys ollut huimaa ja illalla Mitri kävieli sujuvasti jopa kahden metrin mittaisia matkoja.

Kaikella on kuitenkin hintansa. Jo aamusta Mitri onnistui telomaan silmäkulmansa jonnekin. Oli iskän aamu ja äiti nukkui. Tosin iskäkään ei tiennyt, milloin silmäkulma oli auennut, sillä ilmeisesti Mitri ei ollut siitä juurikaan ääntä pitänyt. Yhtäkkiä iskä vain oli huomannut, että silmäkulmasta tulee verta.

Päivän aikana Mitri törmäili pää edellä vähän sinne ja tänne ja kupsahti muutaman kerran takaraivolleenkin. Otsassa näkyy komea mustelmakokoelma.

Tästä lähtee sukellus. Toinen jalka on vielä ilmassa. Heti kun keskittyminen herpaantuu, myös tasapaino heittää.

Riittää, että poika pitää käsillään kiinni vain jostain tavarasta, silloin tasapaino pysyy.