Päivyri

Miten ihmeessä aika rientää niin nopeaan? Äiti on myöhässä monessa asiassa, muun muassa Mitrin potalle opettamisesta. Kaiken hässäkän keskellä ei ole vain muistanut ja jaksanut istuttaa poikaa potalle, vaikka se on ollut vessassa odottamassa jo toista kuukautta.

Kolmet pissat Mitriltä on pottaan saatu, kun äiti on laittanut pojan potalle heti ensimmäisten unien jälkeen. Muuna aikana pissahädän arvioiminen on hankalaa tai sitten potalla istumiseen ei vain ole aikaa. Sillä eihän Mitri potalla yksin istu, vaan jonkun on istuttava pojan kanssa ja huolehdittava viihdytyksestä, jotta poika malttaa istua paikoillaan.

Iskä lukee Mitrin kanssa eläinkirjaa potalla. Jos äiti muistaa oikein, tämä sama kirja toimi myös isosiskon ensimmäisten istuntojen viihdykkeenä.

"Kah!" Mitri osoittelee kirjasta eläimiä ja naurahtelee itsekseen.Tällä kertaa pottaan ei saatu saalista, mutta kokemusta sen sijaan tuli rutkasti.

Mitrin ketteryys lisääntyy päivä päivältä ja poika löytää liikkumisesta uusia ulottuvuuksia. Jalka nousee jo tosi ylös ja Mitri pääsee näppärästi yli esteistä, joita äiti on kotiin laittanut. Joka paikkaan pikku-ukolla kun ei olisi asiaa.

Lastenvaunujen alatason ylitys on aivan lastenleikkiä. Tämän temppuradan Mitri selvitti jo ajat sitten.

Takapihalla ulkona ollessa Mitri kiipeäisi portaita jo vaikka kuinka korkealle, mutta äiti ottaa pojan suosiolla alas kahden – kolmea askelman jälkeen, ettei satu vahinkoja. Portaiden alapäähän ei saa edes porttia, sillä rautatangossa ei ole mitään kiinnityskohtaa. Portaiden yläpäähän iskä viritti portin viikonloppuna.

Sisällä Mitri on löytänyt keittiön laatikot ja alakaapit, joisa löytyy vaikka mitä kivaa tavaraa.Vispilät, kauhat, pannunaluset, leikkuulaudat, tuorekelmu, leivinpaperit ja muut tarvikkeet saavat kyytiä, kun pikku-ukko hakee niitä kielloista huolimatta tutkittavakseen. Murr. Eivät taida kiellot tosiaan auttaa, iskän täytynee virittää laatikoihin stopparit.

Sohvalle Mitri ei ole vielä päässyt, ei ole tosin yrittänytkään. No, pian se sekin aika vielä tulee ja sitten äiti vasta saa varpaillaan ollakin!

Kevät on tullut ja kadut sulaneet lumesta. Äiti ja Mitri ovat hakeneet Idan jo parina päivänä dagiksesta, sillä nyt ulkona on mukava keli kävellä.

Mitri on kiinnostunut kaikesta mitä ulkona näkee – autoista, ihmisistä ja maisemista. Harmittavasti äiti vain usein on tiellä, kun pitäisi katsoa jotain juttua vähän tarkemmin.

Idalla on menossa uhmaikä ja lähes kaikki mitä äiti sanoo on tyhmää tai muuten vaan ärsyttävää. Tässä neiti vastaa huutamalla äidin kysymykseen, onko dagiksessa ollut tänään mukavaa.

Mitri kävi tänään neuvolassa äidin kanssa. Painoa pojalle ei juuri viimeisen puolentoista kuukauden aikana ollut tullut, vain vaivaiset 100 grammaa, mutta pituutta sen sijaan 3 senttiä. Mitri on nyt siis 10 kiloinen ja 75 senttinen pojanviikari.

Neuvolan täti kertoi äidille, että nyt pojalle saa alkaa jo antamaan hapanmaitotuotteita ja pikku hiljaa Mitri saa alkaa maistelemaan myös samoja ruokia, mitä muukin perhe syö.

Illalla Mitri sai maistaa ensimmäistä kertaa piimää. Hyvin tuntui uppoavan!

Mitrin unikoulu on edistynyt periaatteessa hyvin, poika nukkuu yöt kohtuullisesti ja herää kolme–neljä kertaa kitisemään, mutta rauhoittuu saman tien tutilla. Siis kunhan iskä käy laittamassa tutin.

Yöt sujuvat siis ihan ok, mutta päivät sen sijaan ovat menneet ihan ranttaliksi. Mitrillä on aivan mahdoton äiti-kausi ja poika on koko ajan äidin lahkeessa kiinni. Lisäksi Mitrin ruokahalu on kasvanut järkyttävällä vauhdilla ja ennen kuin äiti ja iskä sen tajusivat, saattoi Mitri olla muutaman päivän hieman nälkäinen ja se osaltaan lisäsi pikku-ukon kiukkua ja äidinkaipuuta. Äiti ei ole varma, mutta hampaitakin saattaa olla tulossa.

Ja vielä kaiken tämän lisäksi täytyy olla vielä jotain jota äiti ja iskä eivät ole vielä keksineet, sillä vaikka poika olisi virkeä, kylläinen ruoasta ja imetyksestä, vaippa olisi kuiva ja puhdas, äiti lähellä tai poika peräti äidin sylissä, niin siitä huolimatta Mitri voi olla tosi itkuinen ja kiukkuinen. Yhtenä päivänä äiti antoi Mitrille jo kipulääkettäkin, että jos joku paikka olisi kipeä, mutta sillä ei ollut sanottavaa merkitystä pojan mielentilaan. Yhtä kovaa ja korkealta poika kiljui.

Mitri ei malta enää leikkiä itsekseen kuten pari viikkoa sitten, vaan haahuilee huutaen pitkin kotia äidin perässä.

Ainoaksi selitykseksi tällä hetkellä jää siis se, että Mitriä harmittaa vietävästi yöimetysten loppuminen. Mutta ei, siitä huolimatta paluuta yösyönteihin ei enää ole. Nyt on vai kestettävä.

Saas muuten nähdä, miten tuleva yö menee, sillä äiti ja iskä päättivät siirtää Mitrin nukkumaan samaan huoneeseen Idan kanssa. Meneillään on nimittäin iskän viimeinen isyyslomaviikko. Ensi viikolla iskä menee takaisin töihin ja äiti jatkaa yöpäivystyksiä, jotka jo toivottavasti siihen mennessä ovat satunnaisia.

Ulkona surkea sadekeli. Uh, koko päivä sisällä. Siitä huolimatta päivään mahtui paljon iloa ja ihmetystä ja koko perhe vietti aikaa yhdessä. Arvokasta sekin. Tai siis nimen omaan se.

Ida kirjoitti tänään ensimmäistä kertaa oman nimensä ihan itse. Iskä kirjoitti neidille vihkoon mallin ja aikansa yksin nykerrettyään Ida esitteli oman versionsa. Kirjaimet on kirjoitettu oikeassa järjestyksessä, mutta D on lipsahtanut I:n vasemmalle puolelle. Viis siitä, tämä on kuitenkin ihan itse kirjoitettu! Neiti itse ei ollut tuotokseen ihan tyytyväinen, mutta suostui kuvattavaksi pitkin hampain kun äiti kehui kehumistaan.

Mitri söi melkein puolikkaan banaanin jälkiruoaksi ja hyvää oli. Poika muussasi banaania käsissään kuin viimeistä päivää ja tunki sitä suuhunsakin aika ajoin. Suurin osa bananista tietysti tursosi nyrkistä ulos sormien välistä, sillä ote oli aika miehekäs. Äiti oli tyytyväinen siitä, että tällä kertaa tukassa ei ollut mitään, vaan suurin osa kuitenkin meni sinne minne pitikin.

Mitri on jo niin iso poika, kohta 10 kuukautta, että äiti ja iskä päättivät, että pojan on aika nukkua yönsä kunnolla. Niinpä äiti on muuttanut nukkumaan iskän puolelle sänkyä ja iskä hoitaa Mitriä öisin. Yöimetykset ovat siis loppu. Ei enää maitoa yöllä, nounou.

Mitrillä on nalle unikaverina.

Ensimmäisenä yönä poika nitisi muutamaan kertaan puoliltä öin ja vähän ennenkin, mutta iskä selvitti pienet kitinä onnistuneesti tutilla. Aamuyöllä sen sijaan karu totuus alkoi ilmeisesti paljastua ja Mitri huusi yhteen soittoon monta tuntia kuin syötävä. Iskä laittoi Mitriä takaisin sänkyyn makuulle noin 15 sekunnin välein ja tätä kesti äidin arvion mukaan yhtäjaksoisesti ainakin puoli tuntia. Lopulta väsymys voitti pikkumiehen ja rauhatonta unta seurasi muutama tunti, jonka jälkeen makuulleenlaitamisruljanssi jatkui. Onneksi Ida ei herännyt! Äiti ei muista (eikä iskäkään) vieläkö ruljanssi toistui kolmatta tai neljättä kertaa. Väsynyt pikkumies heräsi aamulla vasta puoli kymmeneltä (iskä sai vielä jatkaa uniaan).

Seuraavana yönä äiti nukkui tavattoman makeasti, eikä noussut sängystä kertaakaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Mitri ja iskä olivat yöllä tosi hiljaa. Iskän kertoman mukaan aamuyöllä poika kuitenkin hyppi taas sängyssä pystyssä ja iskä laittoi pikku kukkujaa makuulleen useamman tunnin ajan. Ja kuulema useampaan otteeseen. Mutta alkuyön poika nukkui tutin voimalla yhteen menoon, se oli iso edistysaskel.

Kolmas yö oli myös hiljainen. Mitri nukkui alkuyön taas yhteen putkeen. Tällä kertaa iskä ei aamulla kysyttäessä osannut oikein kertoa, montako kertaa poika olisi ollut aamuyöllä hereillä, mutta ei ilmeisesti kovin montaa. Äiti tietää itsekin, että jos Mitrin kanssa ei tarvitse taajoa, ei itse herää kovin paljon, jolloin aamulla on tosi vaikeaa muistaa, kauanko ja monestiko on ollut ylhäällä. Homma kuulostaa siis tosi hyvälle.

Äiti on muuten huomannut, että nyt kun poika on nukkunut yöllä yhtäjaksoisemmin, on hän ollut päivisinkin pirteämpi. Taitaa olla kaikin puolin vain hyväksi tämä unikoulu!

Päivisin Mitri on ahkerasti harjoitellut kävelemistä ja alkaakin olla siinä jo aika hyvä. Käännökset onnistuvat ja välillä tulee muutama juoksuaskelkin, kun on oikein kiire.

Vaikka kyllä noita kompurointejakin vielä tulee tiheään. Mutta pienistä viis!

Aamuisin Mitri on saanut puuroa normaaliin tapaan vasta aamupesun ja vaatteiden pukemisen jälkeen ja on tyytynyt siihen. Hyvin on puuro maittanut, mutta ei poika ole mitenkään erityisen nälkäinen kuitenkaan ollut. Uskomatonta! Ja äiti kun luuli, että poika on syönyt tiheästi öisin koska on nälkäinen, mutta onpa tainnut ollakin vain lohtulussutusta.

Viimeisen viikon ajan äiti on huolehtinut siitä, että imettää Mitriä päivisin useammin ja Mitri on alkanut itsekin ilmoittamaan tietynlaisella kitinällä, että haluaisi maitoa. Lisäksi poika saa maitoa ennen kumpiakin päiväuniaan ja illalla ennen nukahtamista. Luulisi siis maitopuolen olevan kunnossa, vaikka yösyötöt ovatkin tästä lähtien historiaa.

Maidon lisäksi Mitrin ruokavalioon kuuluu kiinteä lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, joiden kanssa poika juo nokkamukista vettä.

Päivällisellä Mitri sai jälkiruoaksi ruisleipää jota mutustelikin keskittyneesti aika tovin. Ja tältä näytti lattia ja ruokalapun kaukalo pojan mutustelun päätteeksi.

Ida halusi, että hänestäkin otetaan kuva eikä ainoastaan Mitristä. Ja niin tehtiin.

Nyt on sitten menossa yö numero neljä. Äiti odottaa jännityksellä, montakö yötä vielä tarvitaan, että poika vetäisi yhtenäiset unet. Vai onkohan liian aikaista vielä toivoa sellaista?