Hyvin kuitenkin äiti sai kaiken sumplituksi ja neuvolassa oli ajallaan kaksi tyytyväistä mukulaa. Äiti oli laittanut Mitrin unille rattaisiin ajoissa ja neuvola-vaatteet valmiiksi päällä, joten kun äiti lähti kävelemään dagikselle ja sieltä neuvolaan, nukkui Mitri vielä tyytyväisenä rattaissa. Vasta melkein perillä pikku-ukko heräsi ja sai näin nukutuksi yhteensä melkein kaksi tuntia. Se kyllä riitti.

Neuvolan täti Eeva-Liisa leikkii lasten kanssa.

Idalle tehtiin jos sun minkälaisia testejä ja neiti sai piirtää neliöitä, ympyröitä, ristejä ja viivoja. Lisäksi Ida sai leikata viivaa pitkin. Ja leikkaaminen meiltä kyllä käyttää, sillä neiti on ahkera leikkaaja. Lisäksi neidiltä testattiin näkö.

Mitri reppana sai käynnillä kolme rokotusta. Äiti tuumi, että meneepä sitten yhdellä huudolla. Mitri kun on aina rokotusten jälkeen mahdottoman kiukkuinen seuraavan päivän – nyt toivottavasti selvitään siis vain yhdellä kiukulla.

Ida selvisi yhdellä piikillä. Neiti oli rokotusta jo “odottanut” ja siitä oltiin puhuttu kotona. H-hetkellä Idaa alkoi kuitenkin kamalasti pelottamaan ja niinpä neuvolan toinen täti, Maija, sai tulla Idaa pitelemään. Neiti itse toivoi, että Maija tulisi, eikä äiti pitäisi.

Mitrin satsi.

Lasten strategiset mitat ovat muuten seuraavat:

Ida 19 kg ja 106 cm.
Mitri 11 kg ja 78 cm.

Kumpikin lapsista on vähän ikäistään pidempi, mutta niin ovat sekä äiti että iskäkin pienenä olleet. Että ei se omena kai kovin kauas putoa.

Idan mielestä homma toimi niin, että muut poimivat ja hän pitää kimppua. Ainu puolestaan oli ihan innoissaan poimimisesta ja istuskeli tyytyväisenä kukkien keskellä. Takana vaunuissa nukkuu Aarne ja rattaista kurkkii Mitri.

Näin komeat kimput saatiin aikaiseksi.

Juhlapäivän aamuna koko poppoo katsoi sohvalla lastenohjelmia. Mitri tosin ei juuri malttanut paikoillaan pysyä, mutta katsoi isommista esimerkkiä ja yritti kiinnostua ohjelmasta. Aarne taisi olla syömässä.

Neitien leikkiä ennen juhlien alkamista. Ida laittaa huulikiillettä ja Ainu soittaa rock-bändissä.

Päivänsankari valmiina vastaanottamaan vieraita. Paita mokoma vaan ei pysynyt housuissa niin millään, mutta muuten oltiin erittäin edustuskunnossa.

Idaakin kiinnostaa, mitä pikkuveli paketistaan oikein löytää. Sieltä tuli Ihanan vihreä Brion ralliauto. Kiitoksia!

Tästä paketista puolestaan paljastui tosi kiva lautas-kulho-lusikka-muki-setti. Kiitoksia!

Maistetaans tätä ensin... tästä paketista tuli kylpyleluja (isosisko Idalta) ja seuraavasta pari kuormuria hiekkalaatikolle.

Lahjojen jälkeen laulettiin päivänsankarille ja sitten oli kakun vuoro.

Eve auttaa Mitriä puhaltamisessa. Kakku on iskän paistama ja äidin täyttämä ja siitä tuli aika massiivinen. No, onneksi se oli kuitenkin hyvää.

Ida ei kakusta välitä, vaan pistelee ennemmin keksejä. Ainu sen sijaan maistelee kakkua mielellään ja kaikessa rauhassa.

Mitri sai maistaa täytekakkua elämänsä ensimmäisen kerran. Hyvin se pojalle maistuikin ja lautanen tyhjeni alta aikayksikön. Taitaapa olla vähän herkkusuu tämä meidän kuopus!

Äiti muisteli, että Idan yksivuotissynttäreillä neiti sai maistaa ekan kerran kakkua, eikä tykännyt ollenkaan. Neidin linja on kyllä pitänyt hyvin, sillä hän on elämänsä aikana syönyt kakkua vain kerran (eilen).

Ja tässä perhepotretti.

Isä ja poika. Kuulema on samaa näköä?

Pikkuneiti.

Yllättävän hyvin Mitri pärjäsi lastenhuoneessa isompienkin mukana, mutta silti Aarnen kanssa taisi synkata parhaiten. Tässä pojilla on kiikarissa samat lelut.

Voi mitä veijareita molemmat!

Käsipäivää vai sormikoukkua... äiti ei oikein ottanut selvää.

Juhlien loputtua ennen kotiinlähtöä Eve kuittaa käyntinsä vieraskirjaan. Mitri vahtii vieressä, että tekstiin ei tule kirjoitusvirheitä.

Mitrin ensimmäinen syntymäpäivä oli varsin mukava ja leppoisa. Kiitoksia vieraille, oli tosi hauskaa että pääsitte käymään.

Illalla muuten sekä Ida että Mitri nukahtivat alta aikayksikön. Eikä mikään ihme.

Mitri touhuili takapihalla iskän kanssa niitä näitä. Pojan askel on jo aika vakaata ja vauhti sen mukaista. Voi sanoa, että Mitrillä on tasamaalla tosi hyvä tasapaino.

Aina välillä Mitri kävi katselemassa, mitä miesten juttuja iskä touhuaa ja lähti sitten taas touhuamaan omiaan.

Tämän päivän juttu on erityisesti ollut kiipeäminen. Onhan poika osannut kiivetä esimerkiksi sohvalle jo pari viikkoa, mutta tänään se vasta alkoi erityisesti kiinnostamaan. Äiti joutui laittamaan lastenhuoneeseen esteitä, ettei Mitri kiipeäisi Idan sängylle. Ja takapihalla poika sitten kiipesi lasten muovituolin päälle. Iskä onneksi oli tarkkana ja ehti hätiin poikaa kieltämään. "Nej! Nej, Mitri! Gå ner!"

Että sellaista touhua tänään. Vauhtia meillä kyllä riittää.

Viime viikot tai oikeastaan jo kuukaudet ovat kuluneet Mitrin kiukkua kuunnellessa. Ensin tehtiin hampaita (niitä on nyt yhteensä 8), sitten siirrettiin poika Idan kanssa samaan huoneeseen, sitten alkoi eroahdistus. Sitten siirryttiin kaksista päiväunista yksiin. Sitten kukuttiin yöt ilmeisesti taas hampaiden takia, tai minkä lie, kun kipulääkekään ei poikaa hiljentänyt. Nyt on sitten menossa sellainen vaihe – olisikohan tämä vielä eroahdistusta edelleen – että poika tahtoo koko ajan syliin.

Vielä viikko sitten äiti saattoi kutsua Mitriä ja poika tuli äidin luo, otti kädestä kiinni ja sitten mentiin yhdessä esimerkiksi keittiöstä makuhuoneeseen. Enää ei moinen onnistukaan, vaan kun äiti on vähän kauempana ja huikkaa Mitriä tulemaan, juoksee tämä itku silmässä äidin luo ja pyrkii syliin. Merkit ovat selvät, sillä poika huitasee äidin käden pois, kiertää äidin etupuolelle ja nostaa kädet ylös. Sylkkyyn, sylkkyyn!

Silloin kun äiti on läsnä, on poika mahdottoman aurinkoinen. Kiukku alkaa vasta kun äidin pitäiusi siirtyä omiin hommiin.

Uh huh, kunpa tämä vaihe menisi pian ohi.

Tänään oli muuten aivan mahtava ilma ja äiti kävi Mitrin kanssa hakemassa Idan dagiksesta. Matkalla pysähdyttiin poimimaan valkovuokkoja metsästä tien laidalta.

Tässä se nyt sitten on. Lastenhuoneen uusi pöytä. Se on sen verran korkea, että Mitri ei yllä ottamaan pikkutavaroita sen päältä. Nyt poikaa ei tarvitse sulkea huoneen ulkopuolelle, kuten tähän asti (iskä muuten laittoi vaatekaapin oviin sellaiset stopparit, että Mitri ei pääse sinne enää ilman lupaa tutkimaan, kuten vielä viikko sitten).

Pöytä on jo kerralla niin iso, että kunhan Mitri kasvaa, on siinä hänellekin jo paikkansa. Lisäksi pöytälevy on kaksiosainen, jotta pöydän voi jatkossa jakaa kahteen osaan. Varastoon ostettiin jo pari jalkoja tätä varten.

Aiemmin lastenhuoneessa oli tasona työhuoneen vanha koivunvärinen korkea hylly, joka oli vain käännetty kyljelleen, jotta pikkuneiti pystyi sen päällä olevalla nukkekodilla leikkimään. Aikoinaan ei nimittäin oikein osattu päättää, millaiset kalusteet lastenhuoneeseen tarvitaan, joten käytettiin sitä, mitä kotoa jo löytyi. Tähän asti se toimikin ihan hyvin, mutta Mitrin opittua liikkumaan matala taso kaikkine pikkutavaroineen alkoi olemaan turhan houkutteleva ja vaarallinen Mitrille, joka laittaa kaiken suuhunsa.

Lastenhuoneeseen on tekeillä uudet verhotkin (kunhan äiti vain ehtii), sillä aiemmat kokopitkät verhot eivät enää huoneeseen sopineet, kun pöytä peitti niistä ison osan. Siispä äiti otti ne pois. Ne olivat onneksi niin neutraalin väriset, että ne palvelevat jatkossa jossain muussa huoneessa.

Ja nyt kyllä äidistä alkoi tuntumaan siltä, että uusi mattokin olisi kiva…

Uuden pöydän ansiosta myös Mitri pääsee lastenhuoneeseen leikkimään, eikä se enää ole yksin Idan valtakunta. Sanomattakin on selvää, että poika on ollut asiasta mahdottoman innoissaan.

Tänään sitten kun äidin silmä vältti, kävi Mitri tutkimassa, mitä Idan vaatekaapin alahyllyiltä löytyy. Itse teosaa yllätetyksi tulleen pojan ilme on kyllä paljonpuhuva.

Kärsivällisesti äiti lastasi kaiken takaisin kaappiin ja selvitti pojalle, että tänne ei Mitrillä ole asiaa, tämä on vaatekaappi eikä lelukaappi. Silmät suurina Mitri äitiä kuunteli, mutta eipä tainnut asia vielä perille mennä.

Pitääpä pyytää iskää virittämään vaatekaappeihin joku juttu, ettei niitä saa auki ihan noin vain.

P.S. Uusi pöytä on Sevetin mummon ja ukin synttärilahja molemmille lapsille ja kuvia siitä laitetaan myöhemmin, kunhan saadaan kaikki systeemit ensin paikoilleen.