Browsing "Äidin kotkotuksia"
Hel 26, 2012 - Äidin kotkotuksia    Kommentit poissa käytöstä

Aurinkoahdistus

Tänään on ollut ihana aurinkoinen päivä. Pakkasta pari astetta ja mahtava kevätkeli. Siitä on kuitenkin täytynyt nauttia sisätiloista, sillä Mitri ja Ida ovat molemmat edelleen kipeinä. Mitrin kuume on kuitenkin onneksi laskenut, mutta äidin mielestä koti kuulostaa ihan keuhkoparantolalta, kun molemmat lapset yskivät ihan mahdottomasti.

Auringon paistaessa ihanasti sisään, alkoi äitiä ahdistamaan entistä enemmän, sillä imurointi on viime päivänä unohtunut. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja villakoirat kadoksiin. Samalla vauhdilla äiti vielä pesi lattiat ja sitten siivosi keittiön. “Kun kerran tuli aloitettua”, äiti tuumi, “riehutaan sitten kunnolla kun ei uloskaan pääse”.

Mitri tepsuttelee riemuissaan äidin luo.

Mitri ja Ida pyörivät äidin ja imurin ympärillä koko ajan, mutta onneksi lapset olivat hyvällä tuulella, joten siivous sujui. Höyrypesurin ollessa vuorossa äidin piti huutaa iskä lapsenvahdiksi, ettei kukaan liian innokas apuri polta itseään.

Höyrypesurista lähti muuten yllättävän kova sihinä kun pesuriosan irroitti varresta. Lapset ja iskä ihmettelivät sitä yhdessä tuumin, kun äiti pyllisteli vessanpytyn takana siivoamassa. Mahtoi olla näky: äiti siivoaa pyrstö pystyssä ja höyrypilven keskeltä kuuluu vain hurja sihinä ja puhina!

Kunnon hikisiivouksen jälkeen äiti oli saanut purettua suurimman osan harmituksesta. Iskä palkitsi äidin keittämällä kahvit.

Lasten uudet pussilakanat made by mamma

Kaikki alkoi siitä, kun äiti hoksasi Elloksen tilausta tehdessään, että siellä oli valkoiset aikuisten pussilakanat tarjouksessa 8 euroa kappale. Äiti innostui, tuostapa kohtuuhintaiset lakanat vaikka vierashuoneeseen. Paketti tuli aikanaan ja lakanat sen mukana. Ihan ok, totesi äiti ja lykkäsi ne pesukoneeseen. Kuivumaan ripustaessa karu totuus kuitenkin paljastui: lakanat vetivät kieroon ihan tajuttomasti, niitä ei voinut edes ripustaa kuivumaan millään tavalla, sillä lakanat olivat niin kierot. Voi p***eleen p****ele! Eihän noita voi käyttää, äiti kiroili.

Laiskuuksissaan äiti ei alkanut lakanoita kuitenkaan palauttamaan vaan hoksasi, että niistä saa hyvät lastenlakanat kun vähän pienentää.

Kun äiti repi kankaan lankasuoraan uusiksi lakananpaloiksi selvisi, että ne oli alun perin leikattu lähes 20 senttiä vinoon. Hoh hoijaa, tottapa ne silloin vetävätkin!

Matkan varrella äidille tuli ajatus, että lapsilla valkoiset lakanat ovat aika tylsät, että jospa niihin aplikoisi jonkun hauskan kuvan. Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Idan lakanaan syntyi punaposkinen maatuska ja Mitrille äiti ompeli suurisilmäisen huuhkajan. Hah, johan lakanat piristyivät. Sitten vaan saumat yhteen, sur rur, ja kas, lapsilla oli uudet pussilakanat.

Ida ja Mitri ihmettelevät uusia lakanoita ja kuvat tuntuvat olevan mieluisia. Eivät muksut kyllä samassa sängyssä nuku, mutta kuvan ottamisen ajaksi äiti tälläsi heidät ja lakanat samaan petiin.

Huuhkaja saa vastedes huhuilla pikku-ukon uneen. Pussilakana on nyt Mitrin omassa pinnasängyssä. Sängyssä olevan laitapehmusteen äiti muuten ompeli neljä vuotta sitten odottaessaan Idaa.

Idan lakanan maatuska-aplikaatio on aika sympaattinen. Se on tehty Ottobre-lehden kaavalla.

P.S. Vaikka lopputulos olikin aika kiva, niin äiti jättää kuitenkin tästedes tarjouslakanat ostamatta.

Hel 19, 2012 - Äidin kotkotuksia    2 kommentteja

Talvi

Tänään on koko päivän satanut lunta. Äiti on ollut kotosalla Idan ja Mitrin kanssa ja iskä koko päivän Vantaalla vyökokeesa.

Kun iskä tuli illalla kotiin (iskällä on nyt vihreä vyö Hoi Jeon Moo Soolissa), lähti äiti Idan kanssa ulos lumitöihin. Ja kyllä sitä lunta olikin tullut, varmaan yli 20 senttiä! Pihakäytävä ei ole kovin pitkä eikä leveä, mutta kyllä sen putsaamiseen kului aikaa. Idakin piti passittaa jo iltapalalle ennen kuin kaikki lumi oli lapioitu! Onneksi traktori tuli auraamaan pihatien ennen kuin äiti ehti sinne asti.

Kinos yltää nyt Idan huoneen ikkunoiden alalaitaan asti, kun siihen kohtaan on heitetty lumet pihakäytävältä.

Taloyhtiöllä olisi kola, mutta ei sillä tee mitään tuossa omalla pihalla, kun lumikinoksen laidat ovat jo noin korkeat. Jotta lumet saa heitettyä tarpeeksi ylös täytyy olla lapio. Siksi toisekseen nyt lunta oli tullut niin paljon, ettei äiti olisi jaksanut sitä kolalla työntääkään.

Äiti on ihan lumiukko.

Ja mikä hauskinta koko hommassa, kun huomenna herätään, ei äidin kovasta huhkimisesta ja hienoksi putsaamasta pihakäytävästä ole jäljellä enää mitään jälkiä, sillä lunta tupruttaa koko ajan taivaan täydeltä.

Mutta silti: onpa ihanaa kun on talvi ja lunta ja pakkasta. Täällä etelässäkin.

Tam 11, 2012 - Äidin kotkotuksia    1 kommentti

Videohommia ja junalla ajelua

Aamulla äiti hyppäsi Mitrin kanssa iskän kyytiin, sillä tänään äidin oli määrä lähteä Pauliinan luo käsittelemään perheleirillä kuvattuja videoita. Ida vietiin dagikseen, sillä jos  täytyy tehdä töitä, se ei taatusti onnistu kaksi lasta lahkeissa roikkuen. Äitiä kyllä harmitti jättää Ida reissusta pois, mutta täytyy tehdä sitten leikkireissu erikseen, äiti tuumi.

Lasten unien aikaan saatiinkin hienosti aloitettua videojutut ja puhuttua tärkeitä ja väheän tärkeitä asioita.

Äidin oli tarkoitus tulla kotiin iskän kyydissä ja ajan säästämiseksi ajastaa bussilla iskän luo töihin. Pauliina lupasi tulla saattaaan äidin bussille, joten äiti ei ollut lainkaan huolissaan ettei ollut ihan varma, mistä bussi lähtee. Puettiin muksut ja lähdettiin siis kahden naisen ja kolmen lapsen ratasyksikkönä liikenteeseen sohjoisille kaduille.

Kun oikea pysäkki lopulta löytyi, oli bussi jo mennyt moneen kertaan. Ei äidillä käynyt mielessä, että Pauliinan kotikulmilla menee busseja hieman enemmän ja hieman useammasta paikasta kuin täällä kaukana Kehä III:n takana. Ei niitä voi kaikkia ulkoa muistaa, varsinkaan sellaisia, joita ei itse käytä. Ja Pauliina oletti, että kun äiti surffasi bussiaikatauluja netistä ja katsoi karttaa, että äiti tietäisi, mistä bussi lähtee. Vaan toisin kävi, sillä äitihän on aina ollut todella hyvä kartanlukija ja suunnistaja.

No, eipä mennyt sormi suuhun emännillä kuitenkaan, suunnitelmaa muutettiin siten, että äiti ottaisikin junan. Se tosin tarkoitti uutta pikaravia rattaiden kanssa takaisin samaan suuntaan (tai äiti ainakin luulee, että samaan suuntaan) mistä juuri tultiin.

Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin. Hikisenä, mutta onnellisenä äiti ehti junaan ja Mitri oli sopivasti nukahtanut rattaisiin ja ehti nukkua siinä sopivasti ettei ollut kärtyinen. Äiti ajoi junalla Pasilaan ja ehti toiseenkin junaan. Lisäksi äiti ehti kuin ehtikin ajoissa iskän luo töihin. Sieltä ehdittiin sitten hyvin hakemaan Idaa dagiksesta ja sitten äiti ehti hyvin viemään Idaa tanssitunnille, jonka aikana iskä ehti tehdä ruoan. Ja ruoka oli hyvää. Ihan hyvä päivä tänään siis.

"No sehän nukahti", kurkkaa Pauliina Mitriä rattaissa, kun ollaan saavuttu juna-asemalle.

 

Sivut:«123