Päivyri

Äiti hoksasi, että koska meillä on sekä valkoisia astioita että valkoinen keittiökaapin sisus, että asialle täytyy tehdä jotain. Siispä tuumasta toimeen.

Kaappi tyhjäksi ja hyllyt pois.

Takaseinään kiinnitettiin staattisesti kiinnittyvä pinkki kalvo. Se on yhtä hankalaa kiinnittää siististi kuin esimerkiksi kontaktimuovi, mutta itroaa kätevästi vetämällä, koska siinä ei ole liimaa. Silti se pysyy paikoillaan kuin teippi.

Myös kaapin sivut kalvotettiin. Iskä auttaa tekemällä reikiä hyllynkannattimia varten.

Ja vot, hienolta näyttää.

Myös saranakohdat saatiin tehtyä siististi, kun iskä irrotti saranat. Kyllä nyt kelpaa. Mitäs seuraavaksi tuunattais!

Ida ja äiti kävivät tänään kaupungissa, sillä Sukukansojen päivän vuoksi Kulttuurien museossa järjestettiin yhtä sun toista asiaan liittyvää, muun muassa räsynukkepaja. Äiti väkersi ja Ida auttoi sulissä istuen. Kieputettiin ja solmittiin, välillä katkaistiin lankoja ja sitten taas kieputettiin. Tekniikka on kuulema lähtöisin Siperiasta, vaikka joka puolella maailmaa on aikoinaan tehty nukkeja vähän samalla tyylillä.

Räsynukelle tehtiin korea hame vanhasta huivista.

Ida oli nukkeen silmin nähden tyytyväinen. Hyvä niin, sillä nieidin leikkiessa nukella äiti sai rauhassa katsella mitä muuta tarjottavaa näyttelyssä oli. Äiti tosin oli hieman pettynyt, sillä alun perin tapahtumaa oli mainostettu muun muassa tuohityö-, nauhanpunonta- ja monen muunkin tekniikan työpajoilla, joista äiti ei valitettavasti löytänyt jälkeäkään.

Äiti pääsi nautiskelemaan harvinaisesta herkusta, kun työporukka kävi asiakkaan piikkiin lounasristeilyllä Helsingin edustalla. Sää suosi ja reissu oli aivan mahtava. Tällaisia työpäiviä pitäisi kyllä olla useammin!

Kannella tuuli kovasti, mutta onneksi aurinko porotti lämpimästi.

Onneksi aamu valkeni tänään aurinkoisena – kirppis voitiin pitää!

Ensimmäiset ostajat saapuivat autotallien edustalle jo kymmeneltä, vaikka pihakirppiksen oli määrä aueta yhdeltätoista. Onneksi äiti oli kantanut kaikki myytävät tavarat autotalliin jo edellisenä iltana, joten myyntipaikan pystytykseen kului noin kymmenisen minuuttia. Pöydät ja telineet vain suitsait ulos ja kas, myyntipaikka oli valmis.

Äiti ja tavarat.

Päivän aikana pihalla kävi ihan kiitettävästi porukkaa, mutta kovin paljoa he eivät ostaneet. Äiti myi Idan vahoja välikelin ulkoilupukuja, tuttipulloja ja piharuukkuja. Yhdet rullaverhotkin taisi mennä ja epämääräinen määrä lastenvaatteita. Ja muutama koru. Lasten kenkiä ei mennyt kuin kahdet, vaikka tarjolla olisi ollut kumisaappaitakin jos sun missä koossa. Ehkäpä kaunis ilma piti ajatukset vielä poissa tulevasta syksystä ja sadekeleistä. Talvi ei tainnu kenelläkään vielä olla mielessä, sillä toppahaalarit saivat roikkua autotallin räystäässä ihan koskemattomina.

Joka tapauksessa päivä oli sen verran onnistunut ja äidillä oli niin hauskaa, että eiköhän meidän pihalla kirppis vielä ensi vuonnakin järjestetä!

Äiti ja naapurin emäntä ovat järjestämässä pihakirppistä taloyhtiön pihalle ensi sunnuntaiksi. Sitä varten on tehty mainos, jota tänään käytiin teippailemassa lähieseudulle, että kirppikselle saataisiin asiakkaita.

Marjo ja äiti kaappasivat mukaan ison nipun monisteita ja kunnon rullan teippiä ja sitten mentiin.

Täs on hyvä näkyvä paikka.

Tästä parkkipaikan kulmalta kävelee moni ohi.

Vielä muutama moniste sinne tänne. Luulis näiden mainosten näkyvän.

Ja nyt mammat sitten pistävät peukut pystyyn, että ensi sunnuntaina a) on hyvä sää ja b) pihakirppikselle tulee paljon asiakkaita ja c) tulijat ostavat paljon tavaraa. Että tervetuloa vaan kaikki kynnelle kykenevät.

Viime kesänä iskä aloitti ulkoeteisen rempan ja ajatteli, että eiköhän tuo parissa viikossa valmistu. Vaan toisin kävi. Urakka oli hieman suuritöisempi kuin ajateltiin. Tänä kesänä remppa on jatkunut ja yksi välivaihe, seinien ja katon panelointi, valmistui eilen. Tässä vähän kuvakavalkadia homman etenemisestä viime päivinä.

Tässä projekti ulkoapäin. Iskä sahaa panelit ulkona.

Sirkkeli laulaa.

Iskä halusi purkaa vanhan ja liian matalan katon kokonaan pois ja avata sen ihan ylös asti. Se oli fiksu ratkaisu, nyt eteinen ei enää ole ahdas vaan suorastaan avara. Myös pieni ikkuna sisä- ja ulkoeteisen välisessä seinässä vaihdettiin isompaa, että saadaan sisälle enemmän valoa.

Viimeisiä paneeleita viedään. Tämän jälkeen vielä pari seinää ja sitten alkaisi olla valmista.

Äidillä karkasi mopo käsistä viimejoulun alennusmyynneissä. Onneksi iskäkin piti ajatuksesta, että korkeaan tilaan sopii kattokruunu. Noh, ehkä nuo "kristallit" ovat muovia, mutta kivalta se silti näyttää.

Paneloinnin valmistuttua ikkunoillekin piti tehdä jotain. Koska lasit ovat paikoillaan, maalinpoisto ei onnistu kuumentamalla, vaan pitää käyttää "myrkkyjä". Yksi ikkuna on tehty, viisi vielä jäljellä.

Päällimmäinen maalikerros, keltainen, oli lateksimaalia, kuten äiti vähän arvelikin ja se kuoriutui pois tosi helposti. Alemmat kerrokset olivat öljymaalia ja niiden poistaminen vaati jo vähän enemmän vaivaa. Maali pitää poistaa, koska perinteisellä pellavaöljymaalilla, jota äiti haluaa käyttää, ei ole mitään järkeä maalata lateksimaalin päälle.

Niin, kyllä tässä hommaa riittää vielä hetkeksi. Ikkunoiden maalaamisen jälkeen tilaan laitetaan listat ovien ja ikkunoiden ympärille, seinäpaneelit maalataan, lattia vaihdetaan ja sitten alkaisi olemaan valmista. Taitaa mennä vielä kolmas kesä…

Iskä kävi kaivamassa äidin pyynnöstä kompostivessan alustaa kottikärryyn, jotta äiti saa kunnon kasvualustan Sevetistä tuoduille nauhuksille. Terassin laita on aika korkea järvenpuoleisesta päästä, koska maa viettää alaspäin, joten korkeat nauhukset ovat juuri oikea kasvivalinta tähän kohtaan. Kun ne kasvavat täyteen mittaansa, kukkavanat osuvat terassilla istuskellessa  juuri silmän korkeudelle, josta niitä on hyvä ihailla.

Kasvuvoimaa kompostimullasta kuopan pohjalle ja sitten taimet perään.