Browsing "Ihana Ida"
Tam 19, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

Voittajan on helppo hymyillä

Ida ja äiti pelasivat tänään kahdestaan lautapeliä, jonka Ida sai arpajaisvoittona dagiksen joulumyyjäisistä. Ida voitti, mutta ei äiti paljoa hävinnyt, muutaman askeleen verran vain.

Hienointa pelissä oli se, että Ida jaksoi pelata sen loppuun asti. Joulukuun alussa kun Ida ja äiti pelasivat peliä ensi kerran, neiti ei malttanut kuin puoliväliin ja sitten homma meni ihan löperiksi, tuli uusia sääntöjä ja niin edelleen.

Ida tälläilee nappulaansa maaliruutuun

Äiti sai "äidin välisen" nappulan ja neiti itse otti "minun välisen" nappulan. Kyllä värillä on väliä!

Neidin kärsivällisyys onkin viime aikoina kasvanut ihan silmissä. Ida jaksaa keskittyä värityskirjan värittämiseen, piirtämiseen, 24(-40) palan palapelin tekemiseen tai vaikka Lego-linnan rakentamiseen ihan eri tavalla kuin aiemmin. Ja tänään kun äiti oli Mitriä nukuttamassa päiväunille vähän tavallista kauemmin (lähes kolme varttia, huh huh), leikki Ida kiltisti omassa huoneessa nukkekodilla ja oli sen jälkeen kattanut leikkiastioista viiden ruokalajin aterian huoneensa nurkkaan lattialle.

Äiti on neidin uudesta kärsivällisyydestä ihan innoissaan, sillä Idan vahvuus eivät koskaan ole olleet asiat, jotka täytyy tehdä paikallaan istuen. Sen sijaan Ida on aina ollut ikäporukkansa liikunnallisin: nopein, hurjapäisin, ketterin ja sinnikäs yrittäjä kaikessa, mikä liittyy liikkumiseen. Oppihan neiti pyörällä ajonkin jo 2-vuotiaana.

Ja kun nyt pikkuneitiä ruoditaan, niin ruoditaan sitten kunnolla. Äiti on nimittäin huomannut, että neiti on perinyt isänsä suuntavaiston. Se kävi taas ilmi kun tässä yhtenä päivänä koko perhe oli ajelemassa autolla pimeän aikaan keskustassa ja yhtäkkiä Ida huudahti “Tuolla asuu Ellen!” ja viittoili hurjasti yhden kadun suuntaan. Ja oikeassa Ida oli. Äiti ei tajua, miten ihmeessä Ida sen tiesi tai edes muisti, sillä Ellenin luona ollaan käyty vain yhden kerran. Mutta eipä äiti tajua, miten iskäkin aina löytää perille vaikka silmät kiinni. Niin, eikä äiti kyllä sitäkään tajua, miksi itse on aina eksyksissä. Ihan tajutonta kaikki.

Tam 15, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

“Äiti mulla ei oo YHTÄÄN kavelia….”

Tänään on ollut tosi toimelias päivä. Päivällä Ida ja äiti olivat ulkona naapurin Fridan, Gretan ja Marjon kanssa ja illalla kävi kylässä Oliver ja Liinus vanhempiensa Saaran ja Matin kanssa.

Greta auttaa Idaa rattikelkan vetämisessä mäen päälle.

Ida on nauttinut kaverien saurasta koko päivän. Neidistä on kuitenkin tullut hieman drama queen, sillä aina kun on aika sanoa heiheit, alkaa kova ulina. Ida ei yksinkertaisesti halua lopettaa leikkiä. Tänäänkin kun piti lähteä pulkkamäestä sisään syömään, aloitti neiti konserttinsa. Räkä valuen pikku prinsessa tekeytyi maailman kurjimmin kohdelluksi lapsi-poloksi ja ulisi surkeuttaan pihalla istuen. “Äiti, mulla ei oo yhtään kavelia, bähäääää!” ja sitä rataa. Hohhoijaa.

Äiti ei oikein tiedä, mitä tekisi tai mitä sanoisi, jotta ulinalta vältyttäisiin. Mikään kun ei tunnu tehoavan. Jostain syystä lopettamisen ja lähtemisen aiheuttama pettymys on neidille vain liian iso kestettäväksi, ja se purkautuu huutona ja kiukkuna. Tai ehkäpä äidin ei tarvitsekaan tietää, mitä teksisi, sillä ehkä mitään ei ole sen kummemmin tehtävissä. Ehkäpä aika tekee tehtävänsä? Tiedä häntä.

Kuka laskee kenenkin kanssa? Marjo menee pulkalla ja Ida taitaa mennä sinne myös. Äiti saa ottaa rattikelkan.

Greta tekee lumienkeliä. Marjo tällää Fridan paitaa housuihin, ettei selkään mene lunta.

Pallonheittokisat Liinuksen ja Oliverin kanssa. Oliver on juuri heittänyt, osuikohan sankoon? Liinus ja Ida odottavat vuoroa.

Tam 8, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

“Äiti minua pelottaa” – Ellenin synttärit

Äiti ja Ida kävivät tänään iltapäivällä Idan dagiskaverin Ellenin luona tämän 4-vuotissynttäreillä. Äiti tiesi kyllä etukäteen, että Ida ei halua mennä juhliin yksin ja oli siksi lupautunut mukaan tueksi ja turvaksi, mutta eipä äiti arvannut, että tukea tarvittaisiin niin paljon.

Ellenin pihalla Idaa alkoi jännittää, eikä neiti halunnut tulla edes ovelle päivänsankaria tervehtimään. Ulkona oli kylmä ja äitiä jo palelsi, mutta Ida vain tihrusti itkua nurkan takana, sillä neitiä jännitti aika lailla. “Äiti, minua pelottaa kovasti”, neiti nyyhkytti, “minä haluan kotiin”.

Pitkän suostuttelun (varmaan vartti) jälkeen sisään kuitenkin päästiin ja jotenkuten ulkovaatteetkin uskallettiin ottaa pois. Ida roikkui äidin sylissä uskaltamatta katsoa ketään muita vieraita tai päivänsankaria. Herkkupöydän ääressä äidin sylissä istuva neiti uskalsi kuiskata äidille, ettei halua kakkua, vaan keksiä ja niitä neiti saikin lautaselleen. Kun muut olivat jo syöneet, uskalsi Ida nakertaa varovasti keksinkulmaa ja vilkuili jo ympärilleen varovasti.

Sitten yhtäkkiä tyttö kuitenkin lämpesi ja uskaltautui liikkeelle. Onginta oli ihan kivaa, vaikka siinä äidin piti vielä olla kaverina, mutta sitten neiti oli jo kuin kotonaan (tai no ei onneksi ihan). Ellenin äiti ei ollutkaan yhtään niin pelottava kuin ensin oli tuntunut ja synttäreillä olikin mukavaa. Neiti pulputti siinä kun muutkin, leikki ja hyöri. Olihan juhlissa sentään enimmäkseen tuttuja kavereita dagiksesta.

Vähän ennen kotiinlähtöä neiti kävi vielä maistelemassa juhlaherkkuja, sillä ei juhlien alussa uskaltanut juuri mitään ottaa.

Ja kyllä oli Idan suu messingillä, kun lähitessä sai vielä mukaansa ihanan prinsessailmapallon. Voi autuutta! Kylläpä synttäreillä oli ollutkin kivaa!

Isosisko ja pikkuveli

Arki alkoi – iskä meni töihin, Ida dagikseen ja Mitri äiteineen jäi kotiin. Äidillä on vielä vähän flunssa ja nenä on tukkoinen pojallakin, joten koko päivä kökittiin sisähommissa. Äiti purki pois kaikki joulukoristeet, sillä vaikka vielä ei olekaan loppiainen, niin ei tunnu enää yhtään joululta. Siksipä koristeetkin joutivat pois. Pyykkikonekin on tänään laulanut ahkerasti, sillä äiti ei ole vieläkään saanut pestyksi kaikkia reissussa likaantuneita vaatteita. Niitä on muuten paljon!

Ida tuli dagiksesta täynnä tarmoa ja energiaa. Pienen puhuttelun jälkeen se saatiin kanavoitua äidin kultana olemiseksi äidin kakarana olemisen sijaan. Ihme kyllä, puhe auttoi!

Pikkuveljen kimpussa Ida on ollut koko illan. Ei niinkään ilkeyttään, vaan halatakseen ja ollakseen Mitrin lähellä. Isosiskon käsittelyssä Mitri hihkui ja kiljui, mutta äidin ja iskän mielestä meno olisi voinut olla rauhallisempaakin.

Ensin kunnon ote...

...sitten vähän painetaan alaspäin...

...tiukka nykäisy ylöspäin...

... ja siinä se on, isosiskon ihana hali pikkuveljelle!

Äiti muuten yllätti tänään Mitrin narskuttamasta hampaitaan, kun poika istui keittiön lattialla. Miten ihmeessä kahdella alahampaalla saa aikaan narskutusta, mietti äiti. Sitten välähti ja nopea tarkastus suuhun vahvisti epäilyksen. Vasen yläetuhammas on jo läpi ja oikea kuultaa siinä vieressä. Nyt äiti ymmärtää, miksi yöt viime aikoina ovat olleen niin risaisia. Eihän äiti yläikeniä osannut tarkkaillakaan, kun odotti ensin kahta hammasta alas lisää ennen yläriviä. No, Mitrille tulle näköjään hampaat ihan omassa tahdissaan ja ainakin tähän asti pareittain.

Jou 15, 2011 - Ihana Ida    2 kommentteja

Tanssityttösen debyyttiesitys

Ida on koko syksyn käynyt läheisellä koululla TanssiDans ry:n lastentanssitunneilla. Tänään syksyn tunnit huipentuivat joulunäytöksessä, jossa Ida kavereineen esiintyi. Iskä oli paikalla todistamassa jännittävää hetkeä.

Viimeiset pyörähdykset kotona ennen lähtöä

Ida ja muut lastentanssiryhmäläiset odottavat esiintymisen alkua. Taitaa jännittää?

Yhtä monta kertaa kuin Ida on syksyn aikana ollut tanssimassa, on äiti ollut neitiä odottamassa tunnin ajan oven ulkopuolella, sillä vanhemmat eivät ole päässeet harjoituksia katsomaan. Oven läpi on kuulunut vain tanssiope Niinan ohjeet ja musiikki. Joulujuhla oli siis ensimmäinen tilaisuus äidillekin nähdä, mitä Ida osaa. Ja sitten äiti on enterorokossa ja joutui jäämään kotiin. Tyypillistä. Iskä kuitenkin ystävällisesti kuvasi äidille pätkän Idan esityksestä.

tanssidans
This browser does not support flash! You can download the video instead.

Tanssityttönen ei kotiin tultuaan sen kummemmin esityksestä ehtinyt touhuiltansa kertomaan, mutta tosi iloisella mielellä neiti oli. Siitä äiti päätteli, että tanssi oli varmaan neidin mielestä mennyt hyvin. Hyvä tuuli tarttui pian Mitriinkin ja ilta sujui tyytyväisissä merkeissä.

Yöpukujen vaihtamisen jälkeen pitäisi alkaa jo rauhottumaan, mutta aina se ei onnistu kun on niin kivaa.

Mitri innostui Idan kikattelusta ja tarrasi lujasti kiinni neidin tukkaan. "Mistä vaan kiinni, että pääsee ylös", on ollut pojan motto tänään muutenkin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ida ei kantanut kaunaa tukan repimisestä vaan halaili Mitriä – se olikin ainoa keino saada poika pysymään hetki paikallaan.

Jou 12, 2011 - Ihana Ida    2 kommentteja

Pikku leipuri

Iskällä oli tänään töistä tullessa kovasti ylimääräistä energiaa, jonka hän päätti purkaa leipomalla suklaatorttua. Ida sai olla apurina kuten monesti aiemminkin. Tänään neiti rikkoi ensimmäistä kertaa kananmunan itse ja sekös oli hienoa!

Plumps, sinne meni!

"Näitkö äiti, se onnistui!"

Sillä aikaa kun iskä ja Ida touhusivat taikinan kimpussa, pyöri Mitri keittiön lattialla itsekseen. Kun äiti vilkaisi pojan touhuja, oli tämä yrittämässä seisaalleen syöttötuolin avulla. Tuoli oli kuitenkin huono tuki, eikä nousu onnistunut.  Aiemmin päivällä Mitri pääsi polviseisontaan samaista tukea vasten, mutta mätkähti (onneksi pehmeästi) alas kun alkoi yrittämään jalkapohjia lattiaa vasten. Mutta kaukana ei onnistuminen enää ole, tuumi äiti.

Yritys hyvä, mutta ei tällä kertaa ihan onnistunut

Äiti jättäytyi ihan tarkoituksella muun perheen touhuista sivuun, sillä enterorokko on vain pahentunut ja pahentunt. Nyt äidin on jo vaikea puhua saati syödä, kun kieli on niin täynnä rakkuloita ja turvoksissa. Ja kipeä kun mahdoton! Onneksi iskä oli käynyt kaupassa ostamassa jugurttia ja sosekeittoja, niitä toivottavasti pystyy syömään.

Leivontasession päätteeksi iskän pikku apulainen sai palkkionsa, taikinakulhon ja nuolijan.

Mmmmm, mitä herkkua!

P.S. Iskä uskalsi lähteä illalla treeneihin ja jättää suklaakakun parvekkeelle jäähtymään, sillä oli varma siitä, että nyt äiti ei käy sitä maistelemassa…

Jou 10, 2011 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

Pikku taiteilija

Ida on viime aikoina taas innostunut piirtämisestä ja tekeekin taidetta lähes joka päivä. Tässä syksyllä äiti aivan yllättyi, kun neiti tule ensimmäisen kerran esittelemään piirtämäänsä kuvaa, joka alkoi jo kovasti muistuttamaan ihmistä.

Tänään neiti nykersi itsekseen ruokapöydän ääressä hetken aikaa ja tuli sitten esittelemään tekemäänsä piirustusta. “Tässä on iskä ja minä”, neiti selvitti. Ja ihan selvästi onkin.

Ida oli itsekin tyytyväinen piirtämäänsä kuvaan ja esitteli sitä ylpeänä.

 

Sivut:«12345678