Browsing "Ihana Ida"
Hel 16, 2012 - Ihana Ida, Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Musta kana ja Käpylän kaverit

Iskän kotona olo arkipäivisin mahdollistaa koko perheelle ihan uusia juttuja. Tänään äiti ja Ida olivat kahdestaan katsomassa nukketeatteriesitystä nimeltä Musta kana (samaan aikaan kun iskä ja Mitri olivat käymässä kaupassa).

Perheen tytöt valmiina astumaan nukketeatterin ihmeelliseen maailmaan

Esitystä ennen Idaa vähän jännittää. Kohta se alkaa. "Äiti täällä on paljon lapsia!"

Sellosalissa, jossa esitys pidettiin, oli hauskat pomppauspenkit eli niiden istuin piti painaa ensin alas ennen kuin sille voi istua. Ja kun penkiltä nousi, hyppäsi istuinosa itsestään takaisin ylös. Ida oli moisista penkeistä aivan ihmeissään ja tietysti niitä piti kokeilla muutaman kerran. Tietysti, sillä eihän muuten voinut olla varma, pomppaako se penkki joka kerran ylös.

Ja sitten se alkoi.

Idalla oli tuhat ja yksi kysymystä näytöstä koskien: “Äiti, miksi tuo on ihan pimeä tuolla takana? Äiti, missä se oikea kana on? Äiti, minä olisin halunnut paijata sitä kanaa.” Lisäksi neiti oli vähän pettynyt, sillä hän oli kuvitellut, että nukketeatterista saa mukaan jonkun nuken.

Ida jaksoi keskittyä näytelmään ensimmäisen vartin ajan ja sen jälkeen touhu meni ihan plörinäksi. Pomppauspenkki alkoi kiinnostamaan enemmän kuin musta tai minkän värinen kana ja neiti kuiskutteli äidille yhtenään: “Lähdetään jo kotiin!”. Sinnikkäästi esitys katsottiin kutienkin loppuun ja äiti huomasi, että oli taktisesti ihan oikea veto mennä istumaan keskelle riviä, sillä sieltä Ida ei päässyt livistämään omille teilleen. Äiti kuitenkin nautti esityksestä kovasti ja ihaili lavasteiden oveluutta.

Ida testaa pomppupenkkiä kun ei enää malta istua paikoillaan ja katsoa esitystä.

Nukketeatterin jälkeen lähdettiin vielä uuteen rientoon, sillä Ee´led ja Vassi olivat pyytäneet Idan ja Mitrin leikkivisiitille. Käyntiä on jouduttu siirtämään muutamaan kertaan, sillä aina on joku ollut sairas, mutta nyt porukka oli puolin ja toisin suurin piirtein kunnossa, joten kylään päästiin lähtemään.

Emännät keinutuolissa.

Ensin Ida ja Ee’led vähän ujotelivat toisiaan, mutta pian leikki alkoi sujumaan. Kyllä tytöt tosin olivat asioista välillä eri mieltä ja riitoja ratkomaan tarvittiin ihan aikuista, mutta silti lapsilla näytti olevan tosi hauskaa. Mitri puolestaan touhusi omiaan ja Vassikin leikki vielä aika lailla yksikseen.

Pauliina muuten laittoi koko poppoolle tosi maittavan lounaan: taimenta sienien kera ja uunikasviksia. Ja lisäksi salaattia. Idakin söi lautasen tyhjäksi ja tökkiessään kalapaloja haarukkaan neiti totesi: “Äiti, tuosta minä tykkään”. Uskomatonta, sillä kotona neiti suostuu useimmiten syömään vain pelkkää makaroonia.

Hel 15, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

Tanssityttönen

Ida on käynyt tanssitunneilla kerran viikossa elokuusta alkaen. Neiti on ollut kovin innostunut tanssimisesta ja keskviikkona viideltä on aina viikon kohokohta. Kotona neiti aina kertoo, mitä tanssiope Niina on sanonut ja mitä hän aikoo Niinalle kertoa seuraavalla kerralla. Neiti taitaa pitää Niinasta.

Nyt jostain syystä Ida on alkanut sanomaan joka kerran tanssitunnin aluksi voimistelusalissa, että “en halua tanssia”. Kun äiti kysyy, että lähdetäänkö sitten saman tien kotiin, sanoo tyttö nopeasti “eijei” ja jää saliin, mutta ei mene kuitenkaan Niinan pyytäessä jonoon seisomaan, kuten pitäisi. Hmm, ihmeellistä tuollainen venkurointi siihen nähden, että neiti odottaa tanssituntia kuitenkin niin kovasti.

Tunti on alkamassa, mutta Ida seisoo ovensuussa "jarrut päällä".

Äidin pitää mennä tunnin ajaksi käytävään odottamaan, kuten muutkin vanhemmat tekevät. Oven läpi kuuluu iloista musiikkia ja erilaisia rytmejä. Tunnin loputtua neiti syöksyy muiden lasten kanssa voimistelusalista ulos silmät innosta hehkuen. Tunnilta saa aina leiman tanssikorttiin ja se taitaa olla myös tärkeä juttu tanssimisen lisäksi.

Tänään Niina oli unohtanut leimat kotiin, joten korttiin tuli piirretty sydän osallistumisen merkiksi.

Tanssiope Niina tuli viimeeksi äidin kanssa juttelemaan, sillä hän ei saa Idaa osallistumaan kaikkeen, vaan joissain kohti neiti siirtyy syrjään ja jää vain katselemaan. Äiti kysyi asiaa Idalta ja Ida sanoi, että jotkut asiat ovat tyhmiä. Asia puhuttiin läpi ja äiti olettaa, että neiti tekee tunneilla kaiken, mitä pyydetäänkin. Tänään tunnin päätteeksi äiti ei tosin ehtinyt Niinan kanssa juttusille. Idalta äiti kyllä kysyi, miten tunti nyt meni ja neidin mukaan oli kivaa, mutta hän ei halunnut pitää jotain uutta poikaa kädestä. Huoh, tänäänkin tunnilla lienee siis ollut jotain saikkausta.

Viime marraskuussa Niina tuli juttelemaan äidille kun Ida sipisi ja supisi tunnin aikana erään toisen tytön kanssa ja se häiritsi muita. Tämä toinen tyttö on nyt ilmeisesti lopettanut, koska ainakaan käytävässä ei hänen äitiään enää näy (äiti ei tunne lapsia jotka ovat tanssimassa vaan ainoastaan aikuiset, jotka odottavat tunnin oppumista käytävässä). Ja äiti luulee, että sipinä on nyt loppunut, koska Niina ei ole asiasta mitään maininnut, nyt on vain tilalla tämä kumma venkurointi.

Mistä ihmeestä tässä eipäs-juupas-osallistuimisessa nyt oikein on kyse?

Hel 12, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

Ellen ja Ida

“Äiti nyt minä menen pöydän alle piiloon”, kiljahti Ida kun ovikello soi ja vilahti salamana keittiön pöydän alle. Neitiä hieman jännitti kun dagiskaveri Ellen tuli kylään.

Ujostelua ei kestänyt kuitenkaan kuin hetken, kun nuoret neidit jo löysivät yhteisen sävelen ja leikit alkoivat sujua. Ida oli etukäteen huolissaan, ottaisiko Ellen pikkuprinsessat (ne samat jotka salaperäisesti katosivat tässä pari päivää sitten), mutta äiti vakuutti, että ei siinä niin kävisi. Eikä käynytkään ja Ida näytti olevan siitä helpottunut.

Ellen kihertää

Ida kirkuu

Kun äiti istui keittiössä kahvilla Ellenin äidin kanssa, rakensivat näppärät neitoset lelulaatikoista tikapuut, joilla pääsivät käsiksi vaatekaapin päällä oleviin askartelutarvikkeisiin. Tokihan äiti oli Idalle luvannut, että he saisivat Ellenin kanssa askarrella niillä, mutta ehkäpä äiti ei kuitenkaan tarkoittanut, että Idan tarvitsisi itse kiivetä niitä hakemaan. Huh huh. No, onneksi “tikapuut” kestivät.

Kun koitti Ellenin kotiinlähdön aika, vääntyi Idan suu mutruun ja Ellen totesi äidilleen, ettei halua lähteä. Jaahas, siinä sitä oltiin. Kaksi vastaan kaksi, mutta kyllä aikuiset kuitenkin voittivat. Äiti koki ahaa-elämyksen huomatessaan, että muutkin lapset laittavat hanttiin kotiinlähdön hetkellä – ei se ole ainoastaan Ida joka ei koskaan halua lähteä kyläpaikasta.

Lähdön hetkellä Ellen syöksyi sängyn alle piiloon. Ida liittoutui kaverinsa kanssa ja vilahti perään.

Hel 11, 2012 - Ihana Ida, Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Ihan tavallinen lauantai

Ida kävi tänään peräti kahdesti ulkona, ensin laskemassa mäkeä päivällä äidin ja naapurin lasten kanssa ja sitten koko muun perheen kanssa lumitöissä ja polttopuita latomassa iltapäivällä. Silloin Mitrikin oli mukana. Parkkipaikan vieressä on iso traktorin tekemä lumikasa, joka on kaikille lapsille loputon inspiraation lähde.

Mitri (tänään tasan 9 kk) sai tyytyä katselemaan rattaista isosiskon touhuja lumikinoksessa.

Lumikinoksesta löytyy aarteita, jotka pitää ottaa talteen.

Pulkassa on leipiä ja päärynöitä matkalla lumilinnaan omalle pihalle.

Ida laittaa leivät ja päärynät lumilinnaan hyllylle.

Neiti työn touhussa.

Illalla sitten iskä ja äiti olivat ulkoilusta ja muusta hössötyksestä niin poikki, ettei kumpikaan jaksanut istua koneella tai siivota tai tehdä muita aikuisten mielestä tärkeitä töitä. Kaikki röhnöttivät vain olohuoneen matolla. Ja sekös oli lapsista hauskaa!

Mitri ryömii kaikkien muiden päällä säälimättömästi.

Idan mielestä kutitusleikki on kaikista hauskinta!

Hel 7, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

Pikkuneidin korvien putkitus numero viisi

Huulihalkion takia Idalle tulee helposti liimakorva, jos välikorvat eivät ole kunnolla ilmastoitu putkien avulla. Idan vasemman korvan putki on ollut tukossa muutaman kuukauden ja korvaa on käyty siksi tarkistuttamassa kuukauden välein. Viime käynnin jälkeen äiti päätti, että nyt riittää tarkistelut, laitetaan uudet putket, niin päästään tarkistelusta. Äiti varasi saman tien ajan putkitukseen. Ja tänään on se päivä. Aiemminkin olisi päässyt, mutta äiti halusi, että kun mitään kiirettä korvien puolesta ei ole, laitetaan putket sitten kun iskäkin on kotona.

Ja kuin kohtalon ivaa, viime viikolla vasen korva sitten tulehtui. Putkitus tuli siis kreivin aikaan (onneksi tulehdus ei estä putkitusta). Lisäksi iskä jutteli neidin kanssa eräänä iltana “vakavia” ja sai selville, että neti ei kuule kunnolla sillä korvalla, jossa putki ei ole kunnolla paikoillaan. Sekin vielä!

Aika oli puoli kolmelta Mehiläisen lastensairaala Ruusulassa Töölössä ja neidin piti sitä ennen olla neljä tuntia syömättä ja kaksi juomatta.

Ida otti sairaalaan mukaan tueksi ja turvaksi uninallen, joka matkusti neidin mukana autossa tällä tavalla. Ida itse katsoo elokuvaa DVD:ltä.

Mukaan sairaalaan lähtivät myös iskä, äiti ja Mitri. Ohjeiden mukaan lapsella piti olla kaksi aikuista mukana, jos kuljetus hoidettiin omalla autolla, jolloin toinen aikuisista saa ajaa rauhassa ja toinen voi huolehtia potilaasta.

Ennen toimenpidettä Ida ja Mitri tutkivat, mitä kaikkeä leluhuoneesta löytyy. Mitri myös maistoi kaikkea... äiti toivoo hartaasti, ettei mukaan tarttunut mitään ylimääräisiä pöpöjä!

Ida pääsi leikkaussaliin iskän ja äidin kanssa ja Mitrikin oli mukana. Neidin nukahdettua lääkärit aloittivat työnsä ja muut poistuivat. Putkitus kesti 10–15 minuttia ja sujui hyvin. Korvassa oli ollut vähän liimaa, ja se oli ollut juoksevaa eikä kovin paksua.

Ida heräsi nukutuksesta rivakasti eikä neidille tullut pahaa oloa kuten ei aiemmillakaan kerroilla. Neiti istuskeli puolipökerryksissä ensin iskän ja sitten äidin sylissä ja lopulta halusi leikkihuoneeseen jatkamaan leikkejä. Pillimehun juomisen jälkeen Ida saikin luvan lähteä kotiin. Ja siinä oikeastaan se. Loppupäivä otettiin rauhallisesti ja illalla mentiin normaalisti nukkumaan.

P.S. Nyt myös vasen korva kuulee yhtä hyvin kuin oikea. Jos neiti ei siis tunnu kuulevan jotain äidin pyyntöjä, vika on sitten kovakorvaisuudessa, eikä kuulossa.

Hel 2, 2012 - Ihana Ida, Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Korvatulehdus

Ida alkoi eilen illalla aivan yhtäkkiä valittamaan korvakipua. Kipu oli niin kova, että neiti makoili sohvalla ja väänsi itkua. Äiti antoi Idalle Panadolit ja auttoi neidin omaan sänkyyn lepäämään. Sinne neiti oli nukahtanut alle aikayksikön.

Aamulla äiti soitti Pikkujättiin, jossa lapsia yleensä käytetään lääkärissä, ja varasi illaksi ajan korvalääkärille. Taisi muutamalla muullakin olla korvaongelmia, sillä Tapiolan toimipisteessä, jossa yleensä käydään ei ollut yhtään vapaata aikaa korvalääkärille, mutta onneksi Myyrmäkeen pääsi.

Iskä lähti ajoissa töistä, jotta ehtisi hakea äidin ja lapset kotoa ja sitten ehdittäisiin varttia yli viideksi takaisin Myyräkeen, iskän työpaikan viereen. Keli oli mitä parhain, lunta tuprutti taivaan täydeltä ja tuuli kovasti. Muun muassa Lahden moottoritiellä oli samaan aikaan valtava ketjukolari, kun ihmiset ajoivat ihan miten sattuu, vaikka näkyvyys oli tosi huono. Kehä III:lla, jota pitkin lääkäriin mentiin, ei juurikaan liikennettä ollut ja näkyvyyskin oli ihan hyvä.

Kehä III itään klo 16 ja 17 välillä. Tuuli on ja liikenne ovat putsanneet tien pinnan, mutta liukas se silti on vaikkei pölisekään.

Perillä oltiin ajoissa ja iskä lähti neidin kanssa lääkäriin äidin mennessä Mitrin kanssa hanskaostoksille (sillä lääkäriasea sijaitsee kauppakeskuksen yläkerrassa). Eikä ennyt kauaakaan kun lääkärissä kävijät jo tulivat – noin kaksi minuuttia ennen lääkäriajan alkamista – sillä vastaanotolle oli päässyt heti kun iskä ja Ida olivat lääkäriasemalle saapuneet. Diagnoosina korvatulehdus, kuten äiti arvelikin, ja tuomisina antibioottiresepti.

Lääkärin ja hanskaostosten jälkeen mentiin kahville ja syömään Kulmakonditoriaan. Ida ei halunnut ruokaa (ja tosi huonosti ruoka neidille onkin maistunut nyt korvan ollessa kipeä) joten hän sai jäätelöä. Sekään ei tosin neidille oikein maistunut. Äiti ja iskä söivät isot salaatit ja Mitri veti ison annoksen purkkiruokaa.

Ida ei halua että äiti ottaa kuvan, kun jäätelö ei maistukaan hyvälle. Pillimehu onneksi kuitenkin upposi.

Mitrin päivällinen tulee purkista.

Kun lopulta päästiin lähtemään kotiin oli kello jo seitsemän. Mitri-sissi sinnitteli autossa hereillä koko kotimatkan ja katsoi elokuvaa. Äiti oli enemmän kuin tyytyväinen ja tosi yllättynyt, ettei poika nukahtanut, sillä muuten olisi yöunille nukahtaisesta tullut kova ruljanssi.

Tam 26, 2012 - Ihana Ida    2 kommentteja

“Ida haa´lâd Ainu”

Koltansaamen kielileiristä on nyt kolme viikkoa ja äiti kuvitteli, että Ida ei saanut siitä kielen puolesta mitään irti, vaan neidin leirielämys oli enemmänkin siinä, että sai leikkiä kavereiden kanssa ja että sai uusia kavereita. Tänään äiti kuitenkin sai vahvistuksen sille, että jotain neidille on kielestäkin jäänyt mieleen.

Ida väläyttää kameralle parhaan hymynsä.

Ida rakenteli pikkulegoja ruokapöydän ääressä, lauleskeli ja jutusteli samalla omiaan niin kuin hänellä tapana on. Äiti surffaili netissä. Mitri nukkui päikkäreitä. Yhtäkkiä kesken perennasivuston tutkimisen äiti kiinnitti huomiota siihen, mitä Ida lallattelee: “Ida haa´lâd Ainu … Ida haa´lâd Ainu … Ida haa´lâd Ainu” ja niin edelleen. Neiti toisti vain yhta kohtaa, ei ilmeisesti muistanut muuta. Pätkä on siis leirillä koltaksi lauletusta versiosta Mörkö se lähti piiriin -laulusta, “Ida tahtoo Ainun”. Ida ei laulua leirillä itse laulanut, mutta osallistui leikkiin.

Äiti tarttui heti kuulemaansa ja kaivoi esille leiriltä saadun lauluvihkon. Sieltä äiti sitten lauleskeli tulemaan koko laulun ja neiti keksi aina kuka seuraavaksi haetaan leikisti mukaan piiriin. Lopulta piirisssä pöyrivät kaikki mahdolliset tutut, naapurin tytöt ja kissatkin. Ida ei kuitenkaan laulanut mukana eikä suostunut kokeilemaan laulun sanojen ääntämistä.

Ida halusi pitää Mitriä sylissä, mutta poika itse oli touhusta ihan eri mieltä. Mitään sylittelyjä nyt kun leikit on kesken.

Myöhemmin iltapäivällä äiti kuuli neidin jatkavan laulamista: “Kukklnek aa´lji siörrâd … kukklnek aa´lji siörrâd … kukklnek aa´lji siörrâd” eli Mörkö se lähti piiriin. Taas neiti toisti vain yhtä kohtaa. Mutta toisaalta, ihan samalla lailla neiti luilaa Peppi Pitkätossuakin:  “Här kommer Pippi Långstrump, hopsula heissula hopsansaa-ssa … här kommer Pippi Långstrump, hopsula heissula hopsansaa-ssa” ja sitä sitten jatkuu loputtomasti. Vain yhtä kohtaa.

Äiti on miettinyt tätä koltan juttua aika lailla ja tullut siihen tulokseen, ettei voi Idalle tarjota kolmatta kieltä, sillä äiti ei itsekään osaa kolttaa. Sen sijaan äiti voi opettaa Idalle koltankielisiä leikkejä, jotka äiti ja Ida ( ja myöhemmin myös Mitri) voivat opetella yhdessä. Näin neidille syntyy ainakin jonkinmoinen käsitys siitä, mitä koltta on. Ja ehkäpä tällainen pohjatyö saa aikaan joskus jonkun lampun syttymisen, kun ollaan käymässä pohjoisessa ja jos neiti kuulee siellä kieltä.

Joka tapauksessa nyt kun neiti itse avasi pelin niin ei äiti voi olla kutsuun vastaamatta. Huomenna äiti laulaa taas mörköä koltaksi. Tämä ei jää tähän.