Browsing "Ihana Ida"
Huh 2, 2012 - Ihana Ida    2 kommentteja

Pyry-tädin pelastus

Onneksi pelastus tuli Pyry-tädin muodossa. Ida pääsi Pyryn luo Karjalohjalle pariksi päiväksi, että muu poppoo ehtii toipua taudista. Mitrikin oli ehtinyt yön aikana toipua jo niin paljon, että tepsutteli taas ymäri kotia edes takaisin, vaikka sairas vielä olikin.

Ida puki ulkovaatteet päälle jo kauan ennen Pyryn saapumista ja odotti eteisessä lähtöä. Taisi neiti olla innoissaan kyläilemään pääsemisestä!

Ja kun neiti oli saatu matkaan, nukkuivat äiti, iskä ja Mitri heti kolmen tunnin päikkärit, joiden jälkeen nukuttiin uudet, kahden tunnin mittaiset unet.

Virvon varvon…

Palmusunnuntaiaamu alkoi vauhdikkaasti, kun Mitri oksensi aamusyötön yhteydessä äidin päälle. Iskä oli omalla puolellaan petiä niin huonovointinen, että ei päässyt sängystä ylös. Oksutauti siis jatkoi jylläämistään. Ja valitettavasti tämä ei ollu aprillia.

Ida puolestaan oli elämänsä kunnossa ja innoissaan virpomaan lähtemisestä. Äitikin oli ihan hyvävointinen.

Ida tarkastaa peilistä, minkälaisen kasvomaalauksen äiti sai tehdyksi. Mitriä suututtaa, sillä äiti nosti pojan syöttötuoliin, koska poika ehti Idan meikkauksen aikana vetää lähes kaikki tavarat keittiön alakaapeista ulos. Oksennuksesta huolimatta poika oli siis aika hyväkuntoinen.

Neiti oli aika innoissaan pupunaamasta. Takana Mitri sen sijaan alkaa toden teolla hermostumaan.

Seuraavaksi äiti nukutti Mitrin päiväunille ja sitten päästiin neidin kanssa lähtemään. Äiti vuorasi vaunut kosteussuojalla oksujen varalta ja nukutti Mitrin pienestä kuumeesta huolimatta ulos. Ei poikaa olisi voinut jättää iskän vahdittavaksi, sillä juuri ennen lähtöä makuhuoneesta kuului kun iskä “jutteli” sängyn vieressä olevan sankon kanssa. Oi voi.

Neiti täydessä varustuksessa valmiina virpomaan. Äidin tekemä pupupuku oli juuri sopiva ja mieluinen. Ulkona oli sen verran kylmä, että äiti puki Idalle vanhan tuulenpitävän ulkoilupuvun pupupuvun alle. Ja se ei ollut ollenkaan liikaa.

Suunnitelmissa oli virpoa naapurin Fridan ja Gretan kanssa, mutta koska ainoa mahdollisuus virpomiseen oli Mitrin unien aikaan, niin äiti ja Ida joutuivat lähtemään hieman sovittua aikaisemmin. Ensimmäisenä mentiin virpomaan Frida ja Greta.

Ovikellon soiton jälkeen iski ujostus. Neiti meni ihan lukkoon, eikä saanut virvottua lainkaan, vaikka oven takana olivat tosi tutut ihmiset.

Hetken päästä Mitrikin jo heräsi ja äiti haki pojan mukaan virpomaan. Matkan aikana tämä kuitenkin onneksi nukahti uudelleen.

Pian seuraan liittyivät myös Frida ja Greta ja virpomakierrosta päästiin jatkamaan porukalla. Nyt Idakin alkoi jo syttymään virpomiselle eikä enää ujostellut ollenkaan vieraiden ovienkaan takana.

Lapsilta meinasi välillä jo innostus loppua, sillä kovin moni "ei ollutkaan kotona".

Joka tapauksessa kaikki virpovitsat saatiin virvotuksi ja palkkiota kertyi koriin ihan mukavasti. Mikäs sen parempaa! Ensi vuonna taas uusiksi.

P.S. Illalla myös äiti sairastui ja kunto huononi parin tunnin ajassa pirteästä peipposesta ryytyneeksi zombiksi. Mitri oksensi yhteensä neljä kertaa ja äidillä alkoivat jo voimat loppumaan, sillä jälkiä piti siivota ja Mitristä huolehtia muutenkin, kun ei poikakaan enää jaksanut edes kävellä, istui vaan sylissä hiljaa. Ida onneksi tyytyi katsomaan boxilta piirrettyjä. Ja onneksi naapurin Marjo kävi kaupassa ostamassa Jaffaa ja mehukeittoja, että äiti ja iskä saivat edes jotain mahaansa.

Illalla iskä tointui sen verran, että pystyi jo jotenkuten istumaan. Mitri oli ihan naatti. Ja äiti myös.

Maa 30, 2012 - Ihana Ida    1 kommentti

Oksutauti

Aamu alkoi railakkaissa merkeissä, sillä Ida oksensi sänkyyn. Uh. Onneksi äiti oli vielä Mitrin kanssa nukkumassa, joten töihin lähdössä oleva iskä joutui sotkun siivoajaksi. Iskä oli myös antanut Idalle yöllä neljältä kuumelääkettä, sillä silloin neiti oli tulikuuma. Iskä oli hereillä, koska Mitri piti huutokonserttia. Äiti oli edellisenä päivänä ja iltana ollut hieman kuumeinen, joten iskä lupasi katsoa Mitriä yöllä, että äiti saa tautinsa nukuttua pois. Ja nukkuminen auttoi. Onneksi, eipä äiti muuten olisikaan jaksanut hoitaa oksennustautista Idaa koko seuraavaa päivää.

Laatan numero kaksi neiti teki olohuoneen sohvalle. Äiti oli antanut Idalle sankon viereen, että oksentaisi sinne, mutta yrjö taisi tulla niin yllättäen, että Ida ei ehtinyt tekemään mitään. No, onneksi sohvan tyynyissä on irroitettavat ja pestävät päälliset.

Äiti siirsi potilaan aikuisten makuhuoneeseen kun oli ensin vuorannut sängyn vilteillä. Siellä olikin hyvä katsella telkkaria, kun Mitri ei koko ajan häirinnyt.

Melkoinen temppu olikin pitää Ida ja Mitri toisistaan erossa koko päivän, ettei tauti tarttuisi Mitriinkin. Tai ehkä se on jo tarttunut, mene ja tiedä. Mutta ei äiti ehdoin tahdoin sitä pojalle halunnut tartuttaa, siksi äiti siirsi Idan sairastamaan muualle. Onneksi aikuisten makuhuoneesa on telkkari, joten neidin sai sinne omaan rauhaan Barbi-elokuvia katselemaan. Äiti ja Mitri viettivät aikaa olohuoneessa ja kävivät aina välillä katsomassa potilasta.

Iltapäivällä neiti oli jo ihan hyvävointinen, sillä uusi annos kuumelääkettä teki tehtävänsä.

Illalla Idan kuume taas nousi ennen kuin lääkettä taas sai ottaa. Ja uuden lääkesatsin jälkeen lämpö oi taas aisoissa. Onneksi muuten sohvan jälkeen ei tullut enempää yrjöjä. Ainakaan tänään.

P.S. Ylihuomenna on palmusunnuntai ja neiti on ihan pistoksissa, että siihen mennessä olisi pakko parantua, sillä äiti on ommellut Idalle ihanan vaaleanpunaisen pupu-asun virpomisreissua varten. Siksi toisekseen Ida ei ole syönyt karkkia sitten vuodenvaihteen ja äiti lupasi, että kaiken karkin, minkä virpomalla saa, saa neiti syödä. Voi tuskien tuska!

Maa 22, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

Pääsiäisvalmisteluja

Äiti huomasi, että pääsiäinen tulee jo ihan kohta. On siis aika tehdä vähän valmisteluja.

Mitrin unien aikaan Ida ja äiti kylvivät pääsiäisruohot. Idan itse maalaamat ruohopurkit pääsivät nyt siis käyttöön. Äidin ruohot on syvissä asioissa siksi, etteivät kissat pääse niihin niin helposti käsiksi.

Purkkeihin laitettiin sehä tavallista pääsiäisruohon siementä, että ohran siemeniä, jolloin tuloksena toivottavasti on hauskan eripaksuinen ruoho.

Maa 20, 2012 - Ihana Ida, Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Kävelyllä

Kevät on tullut ja kadut sulaneet lumesta. Äiti ja Mitri ovat hakeneet Idan jo parina päivänä dagiksesta, sillä nyt ulkona on mukava keli kävellä.

Mitri on kiinnostunut kaikesta mitä ulkona näkee – autoista, ihmisistä ja maisemista. Harmittavasti äiti vain usein on tiellä, kun pitäisi katsoa jotain juttua vähän tarkemmin.

Idalla on menossa uhmaikä ja lähes kaikki mitä äiti sanoo on tyhmää tai muuten vaan ärsyttävää. Tässä neiti vastaa huutamalla äidin kysymykseen, onko dagiksessa ollut tänään mukavaa.

Maa 15, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

Neidin uudet lenkkarit

Kevät tulee ja päivisin alkaa jo olla lämpöasteita. Pihastakin on jo puolet sulanut asfaltille. Siksi oli aika käydä ostamassa Idalle uudet kevätkengät.

Neiti itse oli ostokseen tosi tyytyväinen ja halusi kangät saman tien jalkaan. Jalassa olleet talvikengät pääsivät kenkäkaupan pussiin ja neiti varmisti moneen kertaan, että ovathan ne varmasti mukana, eivätkä jääneet kauppaan.

Ihanan pinkit, konepestävät Gore-tex kevätlenkkarit. Kyllä nyt kelpaa.

Maa 10, 2012 - Ihana Ida, Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Lauantai lasten kanssa kotona

Ulkona surkea sadekeli. Uh, koko päivä sisällä. Siitä huolimatta päivään mahtui paljon iloa ja ihmetystä ja koko perhe vietti aikaa yhdessä. Arvokasta sekin. Tai siis nimen omaan se.

Ida kirjoitti tänään ensimmäistä kertaa oman nimensä ihan itse. Iskä kirjoitti neidille vihkoon mallin ja aikansa yksin nykerrettyään Ida esitteli oman versionsa. Kirjaimet on kirjoitettu oikeassa järjestyksessä, mutta D on lipsahtanut I:n vasemmalle puolelle. Viis siitä, tämä on kuitenkin ihan itse kirjoitettu! Neiti itse ei ollut tuotokseen ihan tyytyväinen, mutta suostui kuvattavaksi pitkin hampain kun äiti kehui kehumistaan.

Mitri söi melkein puolikkaan banaanin jälkiruoaksi ja hyvää oli. Poika muussasi banaania käsissään kuin viimeistä päivää ja tunki sitä suuhunsakin aika ajoin. Suurin osa bananista tietysti tursosi nyrkistä ulos sormien välistä, sillä ote oli aika miehekäs. Äiti oli tyytyväinen siitä, että tällä kertaa tukassa ei ollut mitään, vaan suurin osa kuitenkin meni sinne minne pitikin.