Esityksen alkamista odoteltiin penkillä tanssilattian laidalla.

Kun oli aika lähteä lavalle, unohtui neiti haaveilemaan ja jäi matkasta. Onneksi tanssiope Niina käy noukkimassa kadonneen lampaan (sammakon?) mukaan.

Esitys tanssittiin Pienet sammakot -laulun tahtiin

Eteen, taakse, eteen, taakse...

Sammakot hyppivät

Ja alla vielä lyhyt videopätkä sammakoista.

Kun esitys oli ohi, istui Ida vielä kauan penkillä katselemassa muiden tanssijoiden esityksiä. Lopulta kun äiti heilutteli neidille, malttoi tyttö tulla Mitriä ja äitiä morjestamaan.

Vähän jo väsynyt Mitri jaksoi katsella esityksiä tosi reippaasti peräti kolme varttia. Kotona eilisistä rokotuksista kipeä poika roikkui vielä äidin lahkeessa tauotta, mutta iloinen musiikki, komeat asut ja näytöksen jännittävä tunnelma pitivät pojan tyytyväisenä.

Tässä illan tähtiparin, Jutta ja Sami Heleniuksen, taidonnäyte.

Ida katseli herkeämättä Heleniuksien liitämistä lattialla.

Illalla ennen nukkumaan menoa Ida vielä muisteli, että miten ihania pukuja niillä isoilla tytöillä oli siellä esityksessä ollut. Päivä taisi olla kaikin puolin onnistunut ja neidin tanssikuume ei taida ihan helposti hellittää.

Hyvin kuitenkin äiti sai kaiken sumplituksi ja neuvolassa oli ajallaan kaksi tyytyväistä mukulaa. Äiti oli laittanut Mitrin unille rattaisiin ajoissa ja neuvola-vaatteet valmiiksi päällä, joten kun äiti lähti kävelemään dagikselle ja sieltä neuvolaan, nukkui Mitri vielä tyytyväisenä rattaissa. Vasta melkein perillä pikku-ukko heräsi ja sai näin nukutuksi yhteensä melkein kaksi tuntia. Se kyllä riitti.

Neuvolan täti Eeva-Liisa leikkii lasten kanssa.

Idalle tehtiin jos sun minkälaisia testejä ja neiti sai piirtää neliöitä, ympyröitä, ristejä ja viivoja. Lisäksi Ida sai leikata viivaa pitkin. Ja leikkaaminen meiltä kyllä käyttää, sillä neiti on ahkera leikkaaja. Lisäksi neidiltä testattiin näkö.

Mitri reppana sai käynnillä kolme rokotusta. Äiti tuumi, että meneepä sitten yhdellä huudolla. Mitri kun on aina rokotusten jälkeen mahdottoman kiukkuinen seuraavan päivän – nyt toivottavasti selvitään siis vain yhdellä kiukulla.

Ida selvisi yhdellä piikillä. Neiti oli rokotusta jo “odottanut” ja siitä oltiin puhuttu kotona. H-hetkellä Idaa alkoi kuitenkin kamalasti pelottamaan ja niinpä neuvolan toinen täti, Maija, sai tulla Idaa pitelemään. Neiti itse toivoi, että Maija tulisi, eikä äiti pitäisi.

Mitrin satsi.

Lasten strategiset mitat ovat muuten seuraavat:

Ida 19 kg ja 106 cm.
Mitri 11 kg ja 78 cm.

Kumpikin lapsista on vähän ikäistään pidempi, mutta niin ovat sekä äiti että iskäkin pienenä olleet. Että ei se omena kai kovin kauas putoa.

Viime viikot tai oikeastaan jo kuukaudet ovat kuluneet Mitrin kiukkua kuunnellessa. Ensin tehtiin hampaita (niitä on nyt yhteensä 8), sitten siirrettiin poika Idan kanssa samaan huoneeseen, sitten alkoi eroahdistus. Sitten siirryttiin kaksista päiväunista yksiin. Sitten kukuttiin yöt ilmeisesti taas hampaiden takia, tai minkä lie, kun kipulääkekään ei poikaa hiljentänyt. Nyt on sitten menossa sellainen vaihe – olisikohan tämä vielä eroahdistusta edelleen – että poika tahtoo koko ajan syliin.

Vielä viikko sitten äiti saattoi kutsua Mitriä ja poika tuli äidin luo, otti kädestä kiinni ja sitten mentiin yhdessä esimerkiksi keittiöstä makuhuoneeseen. Enää ei moinen onnistukaan, vaan kun äiti on vähän kauempana ja huikkaa Mitriä tulemaan, juoksee tämä itku silmässä äidin luo ja pyrkii syliin. Merkit ovat selvät, sillä poika huitasee äidin käden pois, kiertää äidin etupuolelle ja nostaa kädet ylös. Sylkkyyn, sylkkyyn!

Silloin kun äiti on läsnä, on poika mahdottoman aurinkoinen. Kiukku alkaa vasta kun äidin pitäiusi siirtyä omiin hommiin.

Uh huh, kunpa tämä vaihe menisi pian ohi.

Tänään oli muuten aivan mahtava ilma ja äiti kävi Mitrin kanssa hakemassa Idan dagiksesta. Matkalla pysähdyttiin poimimaan valkovuokkoja metsästä tien laidalta.

Ida puki ulkovaatteet päälle jo kauan ennen Pyryn saapumista ja odotti eteisessä lähtöä. Taisi neiti olla innoissaan kyläilemään pääsemisestä!

Ja kun neiti oli saatu matkaan, nukkuivat äiti, iskä ja Mitri heti kolmen tunnin päikkärit, joiden jälkeen nukuttiin uudet, kahden tunnin mittaiset unet.