Lok 9, 2012 - Ihana Ida    2 Comments

Silmälääkärissä

Ida sai keväällä neuvolasta lähetteen silmälääkäriin, sillä neiti ei tuntuntut oikein näkevät kauas tarpeeksi hyvin. Lähes puoli vuotta siihen meni, mutta lopulta ajanvarauskirje tipahti postilaatikkoon.

Aika oli aamulla puoli yhdeksältä melkein Helsingin keskustassa. Lääkäristä myöhästyttiin vartti, sillä jokainen kaupunkiin päin johtava tie oli aamulla tukossa perusteellisemmin kuin äiti ja iskä osasivat arvata. Onneksi lääkäriasemalla oltiin kuitenkin ymmärtäväisiä.

Kun näköä testattiin, tuntui neiti kadottaneen kielensä. Kukaan huoneessa olijoista (hoitaja, optikko-opiskelija, äiti ja iskä) ei ottanut selvää, näkeekö tyttö vai ja ja jos näkee, niin mitä. Että se siitä testauksesta sitten. Hoitaja laittoi kutenkin neidin silmiin tippoja, jotta lääkäri voisi tutkia silmät kunnolla.

"Äiti minä en näe mitään" sanoi Ida hetken kuluttua, kun yritti piirtää odotushuoneessa. Nyt kieli löytyi.

Äiti lueskeli lehtiä, kun iskä otti taidekuvia.

Lopulta päästiin lääkärin juttusille. Heidi-niminen lääkäri oli tosi mukava ja sai Idankin puhumaan mellkein ensinäkemältä. Ja sitten tutkittiin silmät.

Kitlisti Ida kiipesi äidin syliin ja laittoi leukansa telineeseen lääkärin ohjeiden mukaan.

Lopputulos lääkärikäynnistä oli plusmiinus nolla. Eli Ida ei näe ihan niin tarkasti kuin voisi, mutta näkee kuitenkin vielä hyvin. Laseja ei tarvita, ellei sellaisia haluta. Ja keväällä näkö testataan uudelleen ja toivotaan, että neiti siihen mennessä olisi oppinut hieman enemmän yhteistyökykyiseksi.

P.S. Äiti ja iskä päättivät, että muutaman viikon päästä mennään uudelleen testauttamaan neidin näkö ja tällä kertaa se tehdään tutun optikon luona. Jospa Ida Liiskun ja Vilman äidin kysyessä saisi suunsa auki ja aikuiset selville, miten tyttö näkee.

2 kommentteja

  • Voi Idaa! :( kuitenkin terveisiä sinne teille päin:>

  • Onpa taas kivoja juttuja ja mukavia kuvia! Jiânnai spä´sseb! :)