Hei 16, 2012 - Perhe-elämää    2 Comments

1100 kilometriä mökiltä mummolaan

Tällainen automatka sattuu kohdalle ehkä vain kerran elämässä. On aika uskomatonta, että lapset viihtyvät autossa, katsovat tyytyväisenä piirrettyjä, leikkivät keskenään, pienempi viihdyttää itseään kiskomalla vaikkapa sukkia jalasta ja isompia sipertää tyytyväisenä talouspaperista kukkia ja eläimiä sekä keksii muutenkin tekemistä tyhjästä. Ja tätä rauhaa kestää lähes koko matkan ajan, yhteensä 15 ja puoli tuntia.

Ida oli piirtänyt iskälle kartan, että löydetään perille. Oikeastaan kartta oli kotoa mökille, mutta Ida halusi, että siitä katsotaan myös reitti mökiltä mummolaan.

Kun äidin ei tarvinnut viihdyttää takapenkkiläisiä, ehti mamma hyvin tekemään vinopaulaa. Näitä valmistui reissun aikana kaksi.

Matkan varrella poikettiin Haaparannalle, jossa käytiin hampurilaisella ja ruokaostoksilla. Mitri hoksasi, että ilmapallosta näkee läpi. Ja sekös vasta oli hauskaa!

Viimeiset sata kilometriä ihailimme TODELLA synkkää taivasta, joka tarjoili sinisen ja harmaan sävyjä laidasta laitaan. Muutama salamakin välähteli silloin tällöin. Vähän vettä ripautti tien päälläkin, mutta kunnon kaatosade alkoi puoli tuntia perille pääsyn jälkeen.

2 kommentteja

  • Upea kartta! Idalla on ihanan lennokas nimmari, tullut äitiinsä. :) Kengätkin näköjään ovat tulleet kuntoon ja päässeet jalkaan, kiva homma!

    • Joo, kengät ovat kovassa käytössä. En minä muita pidäkään!