Hei 14, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Lehmiä katsomassa

Mökin naapurissa on maatila, jossa on lehmiä. Ida on jo viime kesästä alkaen kärttänyt, että niitä pitäisi päästä katsomaan ja “tehdä näin” [tämän sanoessan neiti näyttää käsillään lypsyliikettä]. Äiti on luvannut, että joku kerta lehmiä kyllä käydään katsomassa, mutta lypsyhommat tosin jätetään välistä.

Tänään sitten oli se päivä, kun äiti laittoi Mitrin rattaisiin ja pyysi Idan mukaan ja sitten mentiin. Eihän matkaa ollut kuin muutama sata metriä, mutta silti se tuntui varsinkin Idasta todella pitkältä, sillä lehmiä katsomaan meno jännitti neitiä.

Kylläpä lehmät olivatkin ihania! Neiti oli ihan liekeissä, kun pääsi näkemään eläimiä niin läheltä.

Muuu! Lehmät olivat vähintäänkin yhtä kiinnostuneita meistä, kuin me niistä. Vuorotellen ne kävivät aidan laidassa pällistelemässä.

Mitri tuijotti lehimiä rattaista täydellä intensiteetillä, osoitteli niitä ja jutteli niille omalla tyylillään: "Kah! Öööö. Kah!!! Tsö."

Niin, eipä sen ohjelman tarvitse tämän kummempaa olla. Tätäkin reissua muisteltiin illalla vielä uudelleen ja uudelleen ja Ida harmitteli, kun sadekuuro keskeytti lehmien ihmettelyn aivan liian pian.

Comments are closed.