Tou 20, 2012 - Perhe-elämää    2 Comments

Mökkikauden avaus Savonmualla

Vihdoinkin. Nimittäin mökillä. Sää oli mitä mainioin ja tunnelma loistava. Lapsetkin olivat hyvällä päällä. Mökki oli selvinnyt talvesta todella hyvin, edes hiirenpapanoita ei löytynyt kuin muutama. Tämä on elämää ja helatorstaita parhaimmillaan.

Narsissit olivat täydessä kukassa, koivut hiirenkorvalla ja valkovuokot loistivat auringossa nurmikolta. Ja lämpömittari näytti melkein hellelukemia.

Iskä purkasi autotallista talviteloilla olleita kesäleluja. Mitri testaa ensimmäisenä kottikärryjä.

Muovituolista penkille... onneksi poika huomasi itsekin, että tämä oli tuhoon tuomittu yritys ja jätti homman sikeen.

Niin likainen ja niin onnellinen. Mitri möyrysi pihalla sydämensä kyllyydestä ja nautti täysin siemauksin vapaudesta, jonka iso piha salli.

Terassin kulkusilta oli yllättävän vaikea käveltävä, sillä se vietti alaspäin ja päättyi pieneen ojaan ennen tasaista pihaa. Tässä se Idakin aikoinaan kompuroi ennen kuin oppi, miten ojan yli pääsee kaatumatta.

Kunnon maalaistyyli. Farkut, paita ja lippis.

Aamupalalla. Perjantai oli sadepäivä, joten aamukahvilla äiti ja iskä päättivät, että lähdetään käymään Pieksämäella ostoksilla.

Mitrin hyvää tuulta ei pienet tai isommatkaan sateet häirinneet.

Lauantaina taas paistoi ja aloitettiin möyryäminen kasvimaalla.

Iskä muokkaa uuden porkkanamaan mullat kuohkeiksi.

Mitri seikkailee pellon laidalla. Ei ollut enää niin lämmin kuin torstaina ja maa oli paikoin edellispäivän sateesta vielä aika märkä. Siksi pikku isäntä ulkoili välikelin haalarit päällä.

Poika istuskeli tyytyväisenä siellä täällä ja tutki, mitä pellolla kasvaa. Heinä hyvä, vuohenputki paha...

Idakin malttoi välillä pysähtyä Mitrin seuraksi. Äiti opetti neidin tunnistamaan vuohenputken ja koiranputken, joita löytyi pellon laidalta satamäärin.

Porkkanamaa on saanut laidat ja valmis kylvettäväksi. Iskä siirtyy möyhimensa kanssa toisen kasvimaan kimppuun.

Ja sitten se hauskin osuus – mitä tähän oikein kylvetään?!

Äiti osti porkkanat kätevässä siemennauhassa, jotta niitä ei tarvitse harventaa.

Iskä sai pidellä Mitriä, sillä poika oli koko ajan tulossa äidin ja Idan "apuriksi" kylvöhommiin.

Räkä vuotaa ja aurinko paistaa. Silmäkulma otti kosketusta peräkammarin pöydän kanssa.

Idan kasvimaahan laitettiin porkkanaa, punajuurta, salaatteja, suolaheinää ja tilliä. Idan mielestä oli tosi hassua, että kaikki siemenet olivat eri näköisiä.

Raskas työ vaatii raskaat huvit. Neiti hoksasi itse, että rannan vanha omenapuu on loistava kiipeilypuu. Äiti huomasi touhun vasta kun neiti oli jo puussa (ja olisi kyllä kieltänyt kiipeilyn kieltänyt jos tyttö olisi tullut lupaa kysymään). Yllättävän hyvin Ida puussa pysyi, joten äiti antoi neidin jatkaa kiipeilyä. Alastulot olivat aika hurjia, mutta siitäpä tyttö sitten harjoittelemalla ketteröityy.

Iskä ehti sunnuntaina naputtelemaan ulkoeteiseen yhden seinän verran paneelia sillä välin, kun lapset touhusivat pihalla ja portailla.

Mitri osaa tulla portaita alas myös pylly edellä, mutta tässä poika kokeilee liukumäki-tekniikkaa portaalta toiselle. Hyvin toimi sekin. Kurahousut piti olla jalassa, kun se toissapäiväinen sade kasteli paikat niin perusteellisesti, että edelleenkin maa on märkä. Mökin piha on todella hidas kuivumaan.

Ennen kotiin lähtöä täytyi vielä tiskata, siivota, pakata ja imuroida. Mitri hoksasi, että imuri pärisee kivasti ja sillä voi ratsastaa, mutta helppoa se ei ollut, kun äiti mokoma nyki imuria koko ajan. Poika myös oppi sammuttamaan, käynnistämään, sammuttamaan, käynnistämään, sammuttamaan, käynnistämään, sammuttamaan imurin...

Kotiin lähdettiin seitsemältä illalla ja lapsilla oli yöpuvut päällysvaatteiden alla. Ida sai evääksi juustopalleroita, jotka ehti syömään loppuun jo mökin pihassa. No, hyvä niin, sillä puoli yhdeksältä neiti oli jo täydessä unessa. Mitri tosin pisti paremmaksi ja nukahti jo ennen 5-tietä (jonne on matkaa vajaa 10 kilometriä).

2 kommentteja

  • oho, siellähän on jo täys kesä :O :D

  • Ihanan paljon kuvia! Mitri taas ihan eri näköinen kuin muutama viikko sitten. Pikku äijä jo. :)